Puolustusvoimat aloittaa kyberjoukkojen koulutuksen
Yksi osa varusmiesten lihaskuntotestiä on istumaannousu. Etualalla Jimmy Kärkäinen tekee, kun Oskari Ahlroos pitää jaloista kiinni. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSuomen armeijaa on pienennetty viime vuosikymmenten aikana systemaattisesti. Kun 1990-luvulla puolustusvoimien vahvuus reserveineen oli 500 000 sotilasta, vuonna 2013 se oli 350 000 ja tänä vuonna enää vajaa puolet 90-luvun tasosta eli 230 000.
Puolustusvoimat perustelee supistamista taloudellisilla syillä, ikäluokkien pienenemisellä ja toimintaympäristön muuttumisella. Lisäksi kehittynyt asetekniikka mahdollistaa tehokkaan toiminnan aiempaa pienemmillä joukoilla.
”Vaikka kenttäarmeijan koko on pienentynyt, reserviläisiä tarvitaan joukkojen täydentämiseen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseen poikkeustilanteissa. Yhteiskunnallisissa tehtävissä olevat jäävät normaaleihin tehtäviinsä, eli bussinkuljettajat ovat bussinkuljettajia ja veturinkuljettajat veturinkuljettajia”, puolustusvoimien koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen sanoo.
Koska armeijan koko on pienentynyt, myös varusmiesten ja henkilökunnan koulutusta on muutettava vastaamaan ajan tarpeita. Tästä syystä puolustusvoimissa suunnitellaan varusmiesten kouluttamista kyberalan eli tietoteknisen alan erikoistehtäviin.
Kyberturvallisuuteen erikoistuneen sotilaan tehtävänä on tunnistaa, ehkäistä ja varautua sähköisten ja verkotettujen järjestelmien häiriöihin, joilla on vaikutuksia yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin.
”Kybertehtäviin koulutetut sijoitetaan sota-aikana muun muassa verkkoturvallisuuteen ja verkkosodankäyntiin liittyviin tehtäviin”, Hyppönen muotoilee.
Koulutuksen on määrä alkaa ensi vuonna. Tänä vuonna testataan kuitenkin jo kaikille sotilaille annettavaa kyberkoulutusta.
Armeijan koon pienentymisen ja muuttuvien tarpeiden lisäksi puolustusvoimissa on jouduttu ottamaan huomioon varusmiesten heikentynyt kestävyyskunto. Tavoitteena onkin ottaa käyttöön tehtäväkohtaiset fyysisen suorituskyvyn vaatimukset.
”Olemme miettineet, miten vastaamme siihen, että on erittäin hyväkuntoisia ja erittäin huonokuntoisia varusmiehiä. Koska ei ole järkevää laskea vaatimuksia niin, että kaikki kykenisivät kaikkeen, olemme päätyneet tekemään eri tehtäville eri vaatimukset.”
Tehtävät on jaettu neljään luokkaan: erikoisjoukko-, taistelu-, tuki- ja esikuntatehtäviin. Hyppösen mukaan vaativimpiinkin tehtäviin riittää tarvittava määrä tarpeeksi hyväkuntoisia.
”Koska vaatimukset ovat julkista tietoa, jokainen voi selvittää, mitkä kriteerit pitää täyttää, jos haluaa tiettyihin tehtäviin. Jos haluat erikoisjoukko- tai taistelutehtäviin, peppu ylös ja liikkumaan.”
Hyppösen mukaan Suomen armeija on leikkauksista ja osin huonokuntoisista varusmiehistä huolimatta edelleen uskottava ja toimintakykyinen. Mitään ei ole laskettu sen varaan, että muut maat auttaisivat meitä kriisitilanteessa.
”Luotamme omaan suorituskykyymme. Muiden maiden mahdollinen apu ei ole suunnittelun peruste.”
Vaikka Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, se on kehittänyt kykyään vastaanottaa apua muilta mailta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että armeijan kalusto on Nato-yhteensopivaa.
”Apua muilta mailta voidaan ottaa vastaan vain, jos armeijat ovat yhteensopivat. Tavoite on yhteistoimintakyky, yhteensopivuus ja vaikuttavuus kriisinhallintatehtävissä. Myös Ruotsi on Suomen tavoin Naton kumppanimaa, joten heiltäkin apua voitaisiin ottaa”, Hyppönen sanoo.
Anniina Kajander
Apua
muilta mailta
voidaan ottaa
vastaan vain, jos armeijat ovat
yhteensopivat.
Heikkokuntoisten kategoriaan on
pudonnut
varusmiehiä
normaalikuntoisten ryhmästä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
