Televisiosarja osoittaa, että vainottu ei ole koskaan vapaa – jaksoissa ääneen pääsevät myös stalkkerit

Ex-stalkkaaja Tom peittää sarjassa kasvonsa, mutta paljastaa motiivinsa vainoamisrikoksilleen. Kuva: YLE

Brittitoimittaja Stacey Dooley tutkii Stalkkerin vainoamat -dokumentin ensimmäisessä osassa eron jälkeistä vainoa ja toisessa osassa tuntemattomia vainoajia. Stalkkaus voi olla sekä toisen ihmisen seuraamista, ei-toivottuja yhteydenottoja, viestejä, uhkailua tai suoranaista väkivaltaa.

Aihe on vakava, sillä dokumentin mukaan suurin osa surmatuista englantilaisnaisista on joutunut ennen henkirikosta vainotuiksi. Näin on käynyt uutisten mukaan myös useissa suomalaisissa perhemurhissa.

Suomessa vainoaminen on kriminalisoitu vasta vuonna 2014, vaikka esimerkiksi Sellon kauppakeskuksen ammuskelujen taustalla oli pitkäkestoinen ex-puolison vainoaminen, joka päättyi useiden henkilöiden kuolemaan. Vainoaminen voikin asettaa monia henkilöitä vaaraan, sillä stalkkeri voi suunnata väkivaltaa myös koko uhrin lähipiiriin tai esimerkiksi tämän työpaikale.

Dokumenttisarja edustaa laadukasta true crimeä, sillä se etsii useita näkökulmia rikoksiin. Ääneen pääsevät niin uhrit, poliisit, auttamisjärjestö kuin itse vainoajatkin. Kaksiosainen dokumenttisarja muistuttaa, että sekä uhri että vainoaja voivat olla miehiä tai naisia. Sarjassa väkivaltainen nainen uhkaa kostavansa ex-miehelleen aseellisesti.

Iso-Britanniassa on perustettu erillisiä vainoamisrikoksiin erikoistuneita poliisiyksiköitä, jotka puuttuvat stalkkausrikoksiin varhaisessa vaiheessa auttamisjärjestöjen, mielenterveyden ammattilaisten ja ehdonalaisvalvonnan kanssa. Näin yritetään ennaltaehkäistä väkivaltaa, sillä stalkkaus on tyypillisesti pitkäkestoista ja voi pahentua ajan myötä.

Dokumentti antaa stalkkaamisesta melko lohduttoman kuvan. Stalkkaamisesta on vaikea päästä eroon edes tekijän jäätyä kiinni, sillä jopa puolet stalkkaajista uusi rikoksensa. Tekijät voivat etsiä pitkänkin vankeusrangaistuksen jälkeen uhrinsa, vaikka tämä olisi vaihtanut nimen ja salannut osoitteensa.

Jopa 20 prosenttia naisista ja kymmenen prosenttia miehistä on kokenut dokumentin mukaan elinaikanaan vainoa. Ohjelmassa seurataan useiden stalkkaustapausten etenemistä reaaliaikaisesti oikeuteen, mutta osa vainoajista pääsee samaan aikaan vapaalle jalalle vankilasta.

Koskettavinta sarjassa on, että se tuo esille, ettei vainoajilla ole välttämättä mitään rajoja. He käyttävät jopa pieniä lapsia vainoamisen välineinä uhkaillen viesteissä koko lähipiirin kärsivän, jos exä ei jatka suhdetta stalkkerin kanssa.

Stalkkauksen lopettanut vainoaja kertoo sarjassa, että tekojen motiivi on kosto. Koska erosta on niin vaikea päästä yli, vainoaja voi haluta aiheuttaa yhtä isoa tuskaa exälleen kuin tuntee itse eron tai torjutuksi tulemisen takia.

Monet vainoamistapaukset kuulostavat kauhuelokuvan kohtauksilta. Erikoisimmassa tapauksessa stalkkaaja oli lavastanut olevansa itse vainoamisen uhri asettaakseen exänsä pinteeseen. Vainoaja voikin mennä jopa niin pitkälle, että lavastaa oman pahoinpitelynsä päästäkseen syyttämään exäänsä omasta pahasta olostaan.

Toisessa jaksossa selviää, mitä pitää tapahtua, että toisten ihmisten piinaaminen voi lopulta päättyä kokonaan.

8. elokuuta TV2 klo 21.00