Yksi asia yhdistää dekkareita, klikkiotsikoita ja elämän tarkoitusta
Olen ihmetellyt kliseistä filosofian kysymystä siitä, mikä on elämän tarkoitus? Sanotaan, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, mutta tämä on mielestäni sellainen, pohtii toimittaja Jussi Vehkala kolumnissaan.
Pienen puron kalastaminen on mielekästä, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavan mutkan takana on. Kuva: Markku PulkkinenIhminen on perusluonteeltaan utelias. Uteliaisuutta ruokkii taas tietämättömyys. Valmiit ja yksinkertaiset vastaukset eivät tahdo kiinnostaa meitä.
Kuka jaksaisi lukea dekkarin, jossa murhaaja kerrottaisiin ensimmäisellä sivulla, ja loput kirjasta olisi vain tapahtumien kuvausta. Ei kukaan.
Sen sijaan mysteeri ja vastausta vailla olevat kysymykset kiehtovat lukijaa. Halu tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, saa sivun kääntymään. Yleensä itse mysteeri, sen selvittäminen ja uudet kysymykset ovat dekkareiden parasta antia. Lopputulema on vääjäämättä pettymys.
Sama pätee televisiosarjoihin. Sarjat käsikirjoitetaan niin, että jokainen jakso päättyy ”cliffhangeriin”. Suomen kielistä vastinetta termille ei ole, mutta vapaasti käännettynä tämä voisi olla kielekkeellä riippuja.
Tarina keskeytyy siis yllättäen kriittiseen hetkeen, ja katsoja palaa halusta nähdä, miten tilanne raukeaa.
TV-sarjan viimeiseen tuotantokauteen ollaan lähes aina tyytymättömiä, koska ne eivät lopu cliffhangeriin. Kun tarina on kerrottu tyhjentävästi, jää katsojalle tyhjä olo. Tässäkö tämä oli?
Hyödyntäen samaa ihmisen luonteenpiirrettä me toimittajat kirjoitamme klikkiotsikoita. Kerromme otsikossa jonkin mielenkiintoisen aiheen, ilmiön tai tapahtuman, mutta emme paljasta sen lopputulemaa.
Monia ärsyttävät klikkiotsikot, mutta silti ihmiset kerta toisensa jälkeen avaavat uutisen kutkuttavan otsikon vuoksi.
Jos joku kertoisi elämän tarkoituksen, niin tyytyisikö ihminen siihen? Ottaisiko vastauksen vastaan tyynesti ja hyväksyisi, että tämä on se minun olemassa olon merkitys maailmankaikkeudessa.
Omaa lempipuuhaani on pienten tammukkapurojen kalastus. Puronvarrella kävely on omanlaisensa seikkailu. Vapaana virtaava vesi kiemurtelee metsän keskellä, ja edessä siintää aina seuraava mutka.
Mitähän sen takana on? Uteliaisuus pakottaa ottamaan asiasta selvää, ja tämän vuoksi rantaa jaksaa koluta kilometritolkulla.
Eräällä satakuntalaisella pikkujoella mutkan takaa paljastui yli kilometrin suora pätkä, joka päätyi järveen. Joki oli aikanaan perattu ja kaivettu tuolta kohdin suoraksi ränniksi. Kiinnostus lakkasi siihen paikkaan, ja lähdin kotiin. Ei ollut enää seuraavaa mutkaa, vain tylsät lopputekstit.
Olen ihmetellyt kliseistä filosofian kysymystä siitä, mikä on elämän tarkoitus? Sanotaan, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, mutta tämä on mielestäni sellainen.
Jos joku kertoisi elämän tarkoituksen, niin tyytyisikö ihminen siihen? Ottaisiko vastauksen vastaan tyynesti ja hyväksyisi, että tämä on se minun olemassa olon merkitys maailmankaikkeudessa.
Kortensa ovat kantaneet kekoon eri filosofian suuntaukset sekä uskonnot, mutta konsensusta kysymykseen ei ole saavutettu.
Vasta hiljattain olen tajunnut, mistä on kyse. Olennaisinta on itse kysymys eikä sen vastaus. Se on avoin mysteeri, puron mutka, cliffhanger ja klikkiotsikko.
Elämästään jaksaa kääntää aina seuraavan sivun vastausta etsiessä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
