Nuorten osuus sunnuntain jumalanpalveluksissa kasvaa, ja siihen löytyy selitys ajastamme
Nuoret tahtovat pitää Suvivirren kevätjuhlissa ja suhtautuvat kirkkoon muutenkin myönteisesti, kirjoittaa kolumnissaan Salla Autere.
Rippileiri voi olla kasvun paikka, ja sitä juuri sen kuuluukin olla. Kuva: Jaana Kankaanpää16.6.202406:00
Kesän ensimmäiset rippileirit on juuri saatu päätökseen monissa Suomen seurakunnissa. Itsekin istun juuri leiribussissa matkalla Kuusamosta takaisin Ouluun.
Tulevaisuuden toivot, 15-vuotiaat ovat viettäneet viikon ilman vanhempiaan. Monelle se on ensimmäinen kerta, kun he ovat niin pitkään pois kotoaan ilman huoltajiaan. Aika monelle se saattaa olla myös ensimmäinen kerta, kun itse joutuu laittamaan petivaatteet sänkyyn, huolehtimaan aikatauluistaan ja tyytymään usean päivän ajan tarjolla oleviin ruokiin.
Rippileiri voi olla kasvun paikka, ja sitä juuri sen kuuluukin olla. Sen lisäksi, että siellä oppii aivan käytännön taitoja ja itsenäistä pärjäämistä, joutuu myös miettimään omaa elämäänsä, sen arvoja ja valintoja – Jumalan merkitystä, kristinuskon vaikutusta, Jeesuksen oppeja pyöritellään rippileirillä joka päivä.
Oman katsomuksen muodostaminen on nuoruusiän yksi keskeinen tehtävä. Yksilölliset katsomukset rakennetaan niiden ainesten pohjalta, jota ympäröivä kulttuuri ja yhteiskunta tarjoaa ja siksi kirkko tahtoo vahvasti olla mukana tässä elämänvaiheessa.
Perinteiset arvot ja rituaalit kiinnostavat erityisesti poikia.
Kymmenvuotisen pappisurani aikana olen kerennyt huomaamaan nuorten hengellisyydessä muutoksia. Kautta aikojen ihmiset ovat kriisiaikoina hakeutuneet yhteisöihin, ja niin on nytkin.
Koronavuodet ja maantieteellisesti lähellä käytävä sota ovat saaneet nuoretkin hakemaan tukea yhteisöistä, ja erityisesti uskonnolliset yhteisöt voivat tuoda lohtua epävarmuuden aikana ja toivoa pelon keskelle.
Juuri päättyneellä rippileirillä nuoret täyttivät oppimispäiväkirjaa joka ilta. Päiväkirjaan piti kirjata asioita, jotka jääneet mietityttämään tai mitä erityisen jännää on oppinut. Eräs riparilainen kirjoitti eräänä iltana: ”Jeesuksella oli vissiin aika raskas elämä. Ehkä se just siks ymmärtää nyt meitäki.”
Niinpä. Kun itse on huolissaan tai peloissaan, voi toisen saman kokeneen läsnäolo auttaa. Tämä varmasti on yksi vahva syy hengellisyyden lisääntymiselle. Sunnuntaisissa jumalanpalveluksissa nuorten osuus on myös kasvussa, ja aivan erityisesti nuorten miesten.
Nuoret tytöt ehkä uskaltavat puhua keskenään enemmän hengellisyydestä ja uskosta, kun taas nuoret miehet kaipaavat ulkopuolisia kenen kanssa jakaa ajatuksiaan.
Eikä tuo huomio ole vain omani, sillä vuonna 2023 tehtiin nuorille laaja kysely uskonnollisuudesta. Nuorisobarometrin tulokset kertovat, että hengelliset kysymykset kiinnostavat nuoria entistä enemmän ja että perinteiset arvot ja rituaalit kiinnostavat erityisesti poikia.
Vaikka ”aikuiset” vaativat uskonnollisia piirteitä pois kouluista, enemmistö nuorista suhtautui uskonnon näkymiseen koulussa myönteisesti. Kaksi kolmannesta nuoresta on eri mieltä väittämän kanssa, että ”Suvivirren laulaminen oppilaitosten yhteisissä kevätjuhlissa ei ole sopivaa”.
Perinteet ja kristilliset arvot eivät ole siis kuolleet. Tervetuloa kirkkoihin nuoret!
Kirjoittaja on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
