Mökki koottiin 1970-luvulla niemennokkaan purkutavarasta – rakkain paikka löytyy aivan rannasta ja sen piti olla vain väliaikainen

Leila Ylönen suunnitteli mökin opiskeluvuosinaan 70-luvulla. Hänen veljelleen Esa Ylöselle se ollut tärkeä rentoutumispaikka. Kuva: Jarno Mela

Pianotaitelija Esa Ylönen on tuonut digipianon niemennokkaan meren rannalle.

Hän kertoilee suuresti ihailemansa virolahtelaisen säveltäjän Uuno Klamin (1900–1961) elämästä ja soittaa näytteeksi tämän sävellyksen Barcarole pianolle vuodelta 1924.

Lokit ja aaltojen loiske säestävät lahjakasta pianistia, joka valittiin vuonna 2021 Sibelius Akatemian DocMus-tohtorikoulutusohjelmaan.

Ylönen ei ole valinnut Barcarolea summamutikassa, vaan se on ratkaisevalla tavalla kääntänyt koko hänen elämänsä suunnan.

Mökillä täällä niemennokassa hän on kasvanut kiinni sekä mökkeilyyn että Klamin tuotantoon.

”Olin aina täällä mökillä lapsena. Klamilan kylähän on aivan vieressä. Mietin lapsena, että mikähän mies se Klami oikein oli.”

Ylönen etsi nuotteja pianolle Klamin tuotannosta. Niitä löytyi vain yksi, vanhassa Finlandia-vihossa ollut Barcarole.

Klamin musiikki istuu luontevasti luonnon keskelle, sillä meri on läsnä säveltäjän tuotannossa.

Yhtä lailla tärkeä asia meri on ollut Ylöselle ja tämän perheelle. Hänen isänsä työskenteli ahtaajana Kotkan satamassa. Perhe etsi kesäpaikkaa 1970-luvulla, jolloin mökkibuumi oli kuumimmillaan.

He ostivat kaksiosaisen tontin, johon kuuluivat ihastuttava niemennokka ja sisempänä saaressa oleva rakennuspaikka. Tontti oli vailla rakennuksia, ja niemennokkaan sai rakentaa vain seitsemän neliön saunarakennuksen.

Isä pani tuulemaan. Kotkasta tuotiin siirtomökki varsinaiselle rakennuspaikalle, ja arkkitehdiksi opiskellut tytär Leila Ylönen sai tehtäväkseen suunnitella saunarakennuksen niemeen.

Isä keräsi rakennusmateriaalia sieltä täältä.

”Tässä on ovia ja ikkunaruutuja eri puolilta lähitienoota. Esimerkiksi saunan ikkunat ovat Kotkasta SYP-pankin konttorista, joka purettiin.”

Isä tapasi hakea tarvikkeita myös ”päävarastosta”, joksi hän kutsui kaatopaikkaa.

Rantasaunan rakentamisen ajaksi isä pystytti suojaiseen paikkaan lähelle vesirajaa telttasaunan. Sen oli tarkoitus olla väliaikainen, mutta siinä se yhä vain seisoo – tosin puupalttoo päällä.

Teltta on saanut seinät ympärilleen. Kuva: Esa Ylönen

Kaikki rakastuivat telttalöylyihin. Se päätettiin päällystää laudalla, kun kangas alkoi olla aikansa elänyt.

”Hyvä ilmanvaihto on sen löylyjen salaisuus”, Ylönen uskoo.

Muutamia vuosia sitten kuolleen isän ammattisanasto on jäänyt elämään. Ahtaajien kielessä esimerkiksi ”tötättiin”, kun jotain kiinnitettiin. Niinpä saunakin tötättiin sen verran hyvin, että se on kestänyt merivettä myös korkean veden aikoina.

Niemenkärki oli alusta saakka Ylösen lempipaikka, vaikka tilaa ja mukavuuksia on siellä niukasti.

Sähkö ja kesävesi mökkiin on vedetty, sen rakennuksen sivustalla on astioiden pesupaikka. Huvimajan tulisijalla valmistuu ruoka, ja siellä kelpaa viettää iltoja merelle katsellen.

Huvimajasta on hienot näkymät merelle. Kuva: Jarno Mela

Ylösen sormi osoittaa muutaman sadan metrin päähän. Siinä on kuulemma mainio haukipaikka.

”Lapsena kalastin paljon. Isän kanssa laskimme verkot, ja ne olivat usein täynnä ahvenia ja lahnoja. Minä sain soutaa.”

Lapsuudesta on jäänyt mieleen myös välkehtivä meri ja äidin pullat sekä uiminen ja saunominen.

”Ja mieletön lämpö kesällä. Uimapatjalla kiertelin saarta.”

Eikä unohdeta niitä mökkimatkoja, kun farmari Saab 95:ssä takapenkkiläiset istuivat selkä menosuuntaan ja voivat pahoin mutkaisella tiellä.

Vaikka isä oli melkoinen puuhapete, Esan annettiin viettää joutilasta lapsuutta.

”Olin kuuden vanha, kun sairastuin diabetekseen. Porukka oli varovainen sokeriarvojeni kanssa ja suojeli minua.”

Nuorukainen suuntasi tarmoaan kouluun, ja tuloksena oli erinomaisia todistuksia. Sydän sykki kuitenkin eniten musiikille.

Työläisperheessä vanhemmat olivat aktiivisia kirkkokuorolaisia,

”Kirkon lattialla ryömiessäni sain ensi kosketuksen musiikkiin.”

Piano oli hankittu jo hänen ollessaan pieni. Vanhemmat eivät osanneet soittaa, mutta poika harjoitteli senkin edestä.

Kotona kävi pianonsoiton yksityisopettaja, kunnes Ylönen aloitti Kotkassa 9-vuotiaana musiikkiopiston.

”Alussa pelotti melkoisesti, mutta parin vuoden päästä alkoi sujua.”

Meri antaa isoja ahvenia, kunhan aikaa löytyy verkkojen laskuun. Kuva: Jarno Mela

Vuonna 1986 Ylönen aloitti Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja pääsi lukion jälkeen sinne opiskelemaan.

Valmistumisen jälkeen 1995 hän on opiskellut kanttoriksi ja saanut säännöllistä tuloa virassa Kotkan seudun musiikkiopiston säestäjänä.

Tohtorikoulutusohjelmaan miestä motivoi halu tehdä Klamin musiikkia tunnetuksi.

Paljon muutakin mies on ehtinyt, kuten koota Uuno Klamin pianosävellyksiä samoihin kansiin Suomen Kulttuurirahaston tuella, toimia Uuno Klami -seuran puheenjohtajana sekä harrastaa argentiinalaista tangoa ja soittaa useilla levyillä.

”Vanhemmilleni iso kiitos, että olen saanut mennä taidealalle, vaikka leipä on siellä hyvin epävarmaa. Toisaalta onnistuessaan taiteella voi tehdä kunnon elämäntyön”, Ylönen sanoo.

Hän muistuttaa, että suurilla mestareilla kotiolot eivät välttämättä olleet yhä kannustavia. Aikalaiset kun kuulemma patistivat Uuno Klamin äitiä laittamaan poika ”vaikka kauppakouluun” ja Sibeliusta taas ajettiin kanttoriksi Porvooseen, kun keikat eivät onnistuneet toivotulla tavalla.

Siinä missä muissa ammateissa tahdotaan kesälomilla ottaa etäisyyttä leipätyöhön useita viikkoja putkeen, musiikista elävälle se ei ole mahdollista.

Ylönen allekirjoittaa entisen opettajansa näkemyksen, että kaksi viikkoa voi maksimissaan olla erossa pianosta.

”Toisaalta jotkut pitävät taukoa kuukaudenkin. En oikeastaan edes tahdo päästä eroon soittamisesta edes lomilla. Mieluiten yhdistän työn ja loman. Eli jos vaikka minulla on kiertue Tšekissä, pidän siellä sitten muutaman päivän myös lomaa.”

Luonnon tunnelma on läsnä myös omakotitalossa Kotkassa, jossa Ylönen asuu meren äärellä. Mökille sieltä on matkaa noin 40 kilometriä.

Tiskivesi lämpenee pihalla olevassa saunapadassa eikä jäähdy samana päivänä.  Kuva: Jarno Mela

Isän kuoleman jälkeen mökkikiinteistöä hallinnoi perikunta, ja tulevaisuus on sen osalta avoin. Leila-sisko oli mukana paljon rakennusvaiheessa ja ottanut nytkin ylläpidosta vastuuta.

Saattaa olla, että kiinteistö päätyy jossain vaiheessa myyntiin tunnearvoistaan huolimatta.

Kaikilla kolmella sisaruksilla piisaa kiireitä omilla tahoillaan. Niinpä veneetkin niemennokassa ovat vielä kumollaan talven jäljiltä, vaikka mennään jo kovaa vauhtia kesäkuuta.

”Pitää miettiä tulevaisuudessa, tarvitseeko joku meistä tätä. Sisarellani on oma mökki, kun taas minä ja mieheni purjehdimme. Esa taas... Esa on boheemi”, päättää Leila ja veli vierellä räjähtää nauramaan.

Lapsena Esa Ylönen kalasteli ja kiersi saarta uimapatjalla kaiken kesää. Kuva: Jarno Mela