Vaanivatko valokuvat nyt nuorten tyttöjen sieluja?

Me varttuneempi väki olemme saaneet viime vuosina oppia, että puhelin ja kamera voivat olla samassa laitteessa. Älypuhelimien kanssa kasvaneille nuorille puolestaan on ehkä yllättävää, että ennen vanhaan ne olivat eri laitteita! Ennen vanhaan, siis parikymmentä vuotta sitten.

Valokuvauksen alkuaikoina 1800-luvulla ja 1900-luvunkin puolella kameraa ihmeteltiin ja myös välteltiin ympäri maailmaa erityisesti syrjäisillä seuduilla, joissa teknisiä uutuuksia ei vielä ollut.

Oli hyvinkin ymmärrettävää, että outoja härveleitä kantanut ja tumman vaatteen alle piiloutunut kuvaaja herätti epäluuloja.

Suomessakin on säilynyt varhaisten valokuvaajien mainintoja siitä, että erityisesti iäkkäämmät naishenkilöt saattoivat kieltäytyä menemästä kuvattaviksi. He pelkäsivät, että valokuva vie tai varastaa heidän sielunsa.

Pelko sielun viemisestä kuulostaa meidän korvissamme tietysti kansanomaiselta suhtautumiselta, ehkäpä alkukantaiselta ja huvittavaltakin. Vai onko ajatuksessa jotakin tolkkua?

Ajattelen varsinkin selfie-maailmaan kasvaneiden tyttöjen laittautumista kuviin, jatkuvaa poseeraamista sekä itsensä arvottamista sen mukaan, kuinka paljon heidän kuvansa saavat tykkäyksiä ja sydämiä.

Ajattelen myös hälyttävän yleisiä nuortemme masennus- ja muita mielenterveysongelmia. Onko näillä ilmiöillä joku yhteys? Vaanivatko valokuvat nyt kuvaannollisesti nuorten tyttöjen sieluja?

Jos tyttö peilaa ja laittautuu päivittäin tuntikaupalla kuvia varten ja sitten masentuu, kun ne eivät saa tarpeeksi suosiota, on ajassamme jotakin perusteellisesti pielessä. Kuka missiltä näyttävälle neitoselle on väittänyt, että vain hänen ulkonäöllään on väliä – ei kyvyillä, taidoilla ja persoonallisuudella?

Säälin masentuneita ja ehkä itseään inhoavia tyttöjä. Tällaisen täti-ihmisen mielestähän nuoret tytöt ovat suloisia ihmisolentoja ja kauneimpia juuri luonnollisina.

Voi, kunpa voisin ottaa kaikki masentuneet tytöt syliini ja kuiskata heille: Olet Jumalan silmissä kaunis! Ja meidän muidenkin!

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja

kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.