39-vuotiaana kuolleen Rauli ”Badding” Somerjoen lapsuutta varjosti tragedia, josta hän ei koskaan puhunut ‒ ”Sillä oli varmasti vaikutus häneen”

Somerjoen perikunnan omistamaa kioskia pyörittää Someron Yrittäjät. Kuva: Sanne Katainen

Somero-lehden päätoimittajan Sari Merilän mieleen on jäänyt tapaus, kun hän istui isänsä auton kyydissä nuorena tyttönä. Jossain kohtaa Helsingintietä he ohittivat epävarmasti etenevän pyöräilijän.

”Isä morjesti tätä ja sanoi minulle, että tuossa on Someron tunnetuin mies.”

Siinä ajeli Rauli ”Badding” Somerjoki, jonka harvoin nähtiin liikkuvan pyörällä kouluaikojen jälkeen. Käveleminen oli hänen juttunsa.

Merilän isä toimi paikallisessa ravintolassa ovimiehenä, ja taskun pohjalle kertyneistä kolikoista oli myönnetty tasaiseen tahtiin pikavippejä Somerjoelle. Velkoja kuitatakseen Badding äänitti kotonaan C-kasetille kappaleitaan. Kanteen hän leikkasi kuvansa Suosikki-lehdestä.

Kasetti on Sari Merilällä yhä jossain tallella.

Noin 40 vuotta myöhemmin istumme Merilän kanssa kioskilla, jota Somerjoen perhe piti 1960‒1970-luvuilla. Sari Merilä on Paikallislehti Someron päätoimittaja ja Someron Yrittäjin hallituksessa, ja ilman yhdistystä kioski saattaisi olla jo maan tasalla. Nyt siellä käy matkailijoita, ja moni paikallinen nuori on saanut siellä kesätyössä asiakaspalvelukokemusta ja tienistejä.

Kai ja Sari Merilä siivoavat paikkoja Baddingin remontoidussa lapsuudenkodissa.  Kuva: Sanne Katainen

Hänen vieressään on aviomies Kai Merilä, jonka jotkut saattavat muistaa Matti Nykäsen hovitoimittajaksi. Hänellä puolestaan oli iso rooli, kun Somerjokien vanha kotitalo kunnostettiin talkoilla ja lahjoituksin.

Vähitellen kioskille alkaa tulla kutsuttuna muitakin laulajasuuruuden aikalaisia ja lapsuudenkavereita. Matti Torkkomäki oli Raulia vuotta vanhempi ja Raulin veljen Karin luokkakaveri ja ystävä. Rauli ”Rafe” Tanskanen kuului puolestaan Baddingin parhaisiin nuoruudenystäviin ja oli vahvasti esillä Baddingista kertovassa kirjassa ja elokuvassa. Hän keksi Badding-nimen ja sai luokkakaverit luopumaan aiemmasta kutsumanimestä Putte.

”En itse olisi suhtautunut kovin tyynesti, jos minua olisi sanottu Puteksi. Muuta kiusaamista en kyllä kouluajoilta muista.”

Rauli ”Rafe” Tanskanen (vas.) oli Baddingin paras ystävä nuoruusvuosina. Matti Torkkomäki vieraili kotitalossa usein ja oli laulajan isoveljen Karin luokkakavereita. Kuva: Sanne Katainen

Rafe ja Badding olivat aikalaisten silmissä epäsuhta pari. Rafelta puuttuivat estot, kun taas toisella Raulilla niitä riitti. Torkkomäki arvelee Raulien ystävyyden olleen ujolle ja varautuneelle Somerjoelle keino saada sosiaalisia kontakteja ja nähdä Suomea hieman laajemmin vilkkaan ystävänsä avulla.

Kiinnostus Baddingia kohtaan on vain kasvanut sen jälkeen, kun hän kuoli vain 39-vuotiaana vuonna 1987. Viina tuli kuvioihin myöhään mutta vei nopeasti.

Rantabaarin karaokessa Paratiisi-kappale soi ainakin kerran illassa, ja silloin tanssilattialla riittää vipinää.

Someron keskustaa halkovan pääkadun varrella on kuvanveistäjä Seppo Mannisen ja graafikko Heikki Paakkasen tekemä Badding-pysäkki. Muistomerkin äärellä moni ottaa selfiet, kuten myös läheisen kesäravintolan Badding-nurkkauksessa. Kilometrin päässä olevalla hautausmaalla käyvät myös omat pyhiinvaeltajansa, ja joidenkin jäljiltä hautakivellä on toisinaan oluttölkki.

Veljekset elivät lähes yhtä lyhyen elämän ja lepäävät nyt vierekkäin Someron hautausmaalla.  Kuva: Sanne Katainen

Mielenkiintoisimmat nähtävyydet ovat Helsingintien varrella oleva ”Badding-kioski”, joka antoi perheelle leivän jatketta aikoinaan. Kioskilta johtaa polku vanhalle kotitalolle, joka on perikunnan kesäkäytössä.

”Kun portti on auki, pihamaalla saa piipahtaa. Kun se on kiinni, annetaan omistajille oma rauha”, kertoo Kai Merilä järjestelyistä.

Rafe Tanskanen on lähinnä kuunnellut tai sutkautellut väliin. Nyt sanat putoilevat harkiten ja painokkaasti.

”Voi kysyä, että ovatko Badding-jälkibuusti ja -suosio tänä päivänä sen ansiota, että mies on vainaa. Saattaisi olla, ettei Badding ilahtuisi nykyisistä huomionosoituksista ja jopa kieltäisi ne.”

Torkkomäki lisää, että ennen megasuosiota moni ajatteli Somerolla, että ”mikä se luulee olevansa”.

”Alkuaikoina paikallisella tanssipaikalla väkeä oli keikoilla niin vähän, että nolotti. Eihän Raulia oikein osattu arvostaa ennen läpimurtoa”, Torkkomäki sanoo.

Sitten tuli hitti Fiilaten ja höyläten, ja asenne muuttui. Rokkikukko vaihtoi pian balladeihin, ja kansansuosio aaltoili kuin Hirsjärven pinta tuulella. Koskaan se ei täysin romahtanut.

Yksi trauma Baddingilla oli, ja siitä on puhuttu vähän. Perhe joutui muuttamaan yhä pystyssä olevaan tölliinsä, kun edellinen, rintamamiestyylinen rakennus purettiin 1950-luvun alussa valtatien oikaisun vuoksi. Tanskanen ja Torkkomäki arvelevat sen jättäneen Rauliin jäljet.

”Muistan hyvin huutokaupan talon pihalla, kun irtaimistoa myytiin. Raulihan oli hyvin herkkä, joten varmasti tuolla oli vaikutus häneen”, Torkkomäki sanoo.

Tanskanen lisää, ettei kuullut kaverinsa koskaan puhuvan vanhasta kotitalosta sanaakaan, mikä viittaa sen olleen arka paikka. Torkkomäki kertoo , että Rauli osasi olla pitkävihainen. Kaunoja oli eri tahoja ja viranomaisia kohtaan, vaikka kavereiden kesken oltiin sopuisia. Tanskanen on samaa mieltä ja muistaa tapauksen, kun Somerjoki tirvasi häntä puolileikillään nenään. Poikien vallattomia leikkejä.

Astelemme kapeaa polkua pitkin kioskilta metsän halki metsän ympäröimälle kotitalolle, joka yllättää pienuudellaan. Kilometrin päässä olevalla lammella Somerjoki vietti paljon aikaa.

Lähes ikkunassa kiinni oli talvisin lintulauta, jossa kipakoina talvipäivinä kävi kova höyrinä.  Kuva: Sanne Katainen

”Luonto oli Raulille käsittämättömän tärkeä ja kahdenvälinen asia”, Torkkomäki arvelee.

Hän muistelee äestäneensä traktorilla Somerjokien perunamaata, vaikka oli tuolloin nuorukainen vielä itsekin. Nyt hän on ensi kertaa katsomassa korjatun talon sisätiloihin.

”Onkohan lattiaa nostettu? Muuratun puuhellan tilalla oli aiemmin iso leivinuuni liesineen. Muistan, että perheessä oli hyvä tunnelma, kun täällä kävi kylässä. Pari huonetta oli tietenkin pieni nelilapsiselle perheelle”, Torkkomäki havainnoi.

Torkkomäen mielestä vanhassa talosta puuttuu entisajan henki, mutta tärkeintä on sen ja ympäristön säilyminen.

”Ulkoa päin talo on lähes ennallaan ja henkii Somerjokien elämää metsän keskellä.”

Badding-museota mökistä ei siis ole tulossa. Tosin Kai Merilän onnistui tosin järjestää sinne 1970-lukua henkiviä huonekaluja uustuotantona ja sisaruskaartin nuorin, Mailis Niemelä, mieltyi ideaan.

Juuri Niemelä kysyi kolme vuotta Merilää apuun vanhan kotitalon kunnostamisessa. Merilä tarttui toimeen ja hankki sitkeästi rahoittajia sekä talkooväkeä, vaikka Museovirasto ja Someron kaupunki eivät asialle lämmenneet. Lopulta Merilä soitti kaupungille, korotti ääntään ja muistutti Baddingin merkityksestä paikkakunnan imagolle.

Loppujen lopuksi Somero järjesti sinne pitkäaikaistyöttömiä apuun, ja ehkä tuo ele olisi sulattanut Baddingin sydämen. Hän istahtaisi talon portaille, kaivaisi tupakan ja laittaisi lauluksi:

”Annetaan arpisten haavojen olla.”

Mökin ulkopuolella oleva vieraskirja kertoo, että tontilla vieraillaan paljon ja eri puolilta Suomea. Kuva: Sanne Katainen