Älä naura! Suomalainen joululaulu soi mollissa

Suomalaiset ovat jo vuosikymmenten ajan kokoontuneet yhteen laulamaan tuttuja joululauluja Suomen Lähetysseuran julkaiseman Kauneimmat joululaulut -vihkon äärelle. Kuva: Patrik Pelkonen

Iljakas ja jäinen polku vie kaamoksen saartamaan mökkiin, jossa iäkäs vanhus viettää yksinäisenä joulunsa. Samaan aikaan lapset iloitsevat joulustaan etelän kaupungissa.

Tällaisen maiseman maalaa eteemme iskelmäartisti Suvi Teräsniska vuonna 2009 julkaistussa Vexi Salmen sanoittamassa joululaulussa Hei mummo.

Entä sitten Vesa-Matti Loirin tunnetuksi tekemä Sydämeeni joulun teet? Täällä ollaan yksin, maallisessa maailmassa kaipaamassa muualle.

Vaikka kappaleen lopussa kirkkaus on hiipimässä mieleen, mollissa mennään.

Olen moneen otteeseen ihmetellyt, miksi näin synkät ja ahdistavat laulut ovat nousseet suomalaisten joululaulusuosikeiksi.

Hei mummo ja Sydämeeni joulun teet eivät kuitenkaan ole ainutlaatuisia lajissaan. Suomalaisen joululaulun juhla on vakava asia.

Kaamoksen saartaman mökin lisäksi joululaulujen juhlaa vietetään hautausmaalla, yksin, köyhästi ja puutteessa.

Konsta Jylhän joululaulussa kertoja on äitinsä haudalla ja miettii, "koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa".

"Joulu on, koditon varpuseni onneton", lauletaan Sakari Topeliuksen sanoin laulussa Varpunen jouluaamuna. Muutamaa säettä myöhemmin varpunen kuvataan tytön kuolleeksi veljeksi (vaikka sielunvaellus ei aivan kristilliseen jouluun kai kuulukaan).

Synkkää elämää kuvaavat myös Alpo Noposen sanoittamat Kun joulu on ja Arkihuolesi kaikki heitä. Niissä joulu sentään tuo raskaan rankkaan ankeuteen pienen pilkahduksen valoa.

Syyllisyyden vie omiin ulottuvuuksiinsa Mauno Isolan sanoittama Me käymme joulun viettohon. Laulun jokaisen säkeistön alussa kuvataan joulun kauneutta, iloa ja lasten riemua – mutta jokaisen säkeistön viimeinen säe muistuttaa meitä siitä, miten väärin on iloita. Esimerkiksi toinen säkeistö huomauttaa: "Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu".

Hyvän vertailukohdan suomalaisten joululaulujen mielenmaisemalle antaa rakkaiden länsinaapuriemme joululauluperinne.

Ruotsalaisia joululauluja ovat esimerkiksi Nisse-polkka, Porsaita äidin oomme kaikki, Hei, tonttu-ukot hyppikää, Kettu juoksi yli järven ja Tonttujen jouluyö.

Kuvaavaa on, että jouluvalmisteluiden kiirettä kuvaava kappale on sekin hyvin iloinen: Reippahasti käypi askelet. Äiti kiirehtii, "vaan on hauska sentään". Taattokin lähtee kuusta hakemaan innoissaan.

Vakavammissakin joululauluissa on ruotsalaisilla valon sanoma: Nyt syttyy valot tuhannet (tai toisin sanoin Nyt sytytämme kynttilän) on nimittäin alunperin ruotsalainen joululaulu.

Onko Suomessa asiat todellakin niin kehnosti, että iloista joululaulua ei meidän omasta perinteestämme löydy?

Onneksi ei sentään.

Mainio esimerkki on körttiläisen Jaakko Löytyn 1980-luvulla säveltämä ja sanoittama Ilouutinen (Nyt taivaat avautuu). Sen suorastaan mahtipontisen riemukas sävel tempaa ihmiset mukaansa laulamaan sanoja, jotka hohtavat valoa.

Hyvänmielen joululauluja ovat myös Katri Helenan esittämä Juha Vainion säveltämä ja sanoittama Joulumaa sekä 1960-luvulta peräisin oleva Tule joulu kultainen.

Jälkimmäinen tuskin voisi ankea ollakaan, onhan sen sanat kirjoittanut Sokoksen mainospäällikkö Seppo Mattila. Aarno Ranisen sävelin siitä tuli S-ryhmän joulumainosten kappale vuosikymmeniksi.