Pirkanmaalla adoptoidaan muinaismuistoja, jotka voisivat muuten unohtua

Linnoituksen yhdyshaudoista on enää vähän jäljellä. Kulkureittien keskellä oleva saareke mahdollisti liikkumisen kapeissa haudoissa. Haudoissa liikkuneet pystyivät kiertämään toisensa helpommin, kun kulkureittejä oli kaksi. Kuva: Rami Marjamäki

Pirkanmaalla on parikymmentä adoptoitua muinaismuistokohdetta. Kuva: Stiina Hovi

Kalkun linnoitusvuorta esittelevä Matti Vuorikoski on perehtynyt linnoituksen historiaan tarkasti. Jotkin yksityiskohdat ovat silti jääneet historian hämäriin. Kuva: Rami Marjamäki

Tampereen Messukylän lainaviljamakasiinin oli tarkoitus taata, että siemenviljaa oli aina saatavilla. Kuva: Miia Hinnerichsen

Pälkäneen keskustan tuntumassa sijaitseva rauniokirkko on yksi hankkeen kautta adoptoiduista kohteista. Kuva: Kaisa Ansami

Adoptioiden lisäksi kohteiden kunnostamiseen on mahdollista osallistua maakunta­museon järjestämillä leireillä. Talkoita on järjestetty esimerkiksi Voipaalassa Valkeakosken Sääksmäellä. Kuva: Miinu Mäkelä

Tampereen Tammelassa Annikinkadulla sijaitseva kivikioski on rakennettu tiettävästi jo vuonna 1920. Kuva: Miinu Mäkelä

Mikäli asut jossain päin Suomea, kotisi lähistöllä sijaitsee hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin yksi muinaismuisto. Kohteet voivat kuitenkin jäädä huomaamatta, mikäli niitä ei osaa etsiä.

Pirkanmaan maakuntamuseo on hyödyntänyt vuodesta 2008 lähtien Skotlannista lainattua keinoa kohteiden tunnettavuuden lisäämiseksi: Tampereella ja muualla Pirkanmaalla on mahdollista adoptoida muinaismuistokohde.

Adoptoitaessa muinaismuisto sen omistusoikeus ei muutu. Metsänomistajan mailla sijaitseva muinainen uhrikivi kuuluu edelleen maanomistajalle. Adoptoiva taho, useimmiten yhdistys, sitoutuu pitämään kohteesta huolta.

Adoptoija laatii omistajan kanssa hoitosopimuksen. Tämän jälkeen yhdistyksen jäsenet voivat järjestää esimerkiksi kohteen esittelyn. Adoption tarkoitus ei ole hankkia taloudellista hyötyä.

”Kyseessä ei ole vuokraustoiminta, vaikka adoption avulla onkin mahdollista tehdä pientä tuottoa. Tuotto ei kuitenkaan ole suhteessa hoidon vaatimiin kustannuksiin. Adoptoitavat kohteet eivät löydä huolehtijaansa taloudellisen hyödyn vuoksi, vaan siksi, että huolehtijaa ei ole aiemmin ollut”, kertoo Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija Miinu Mäkelä.

Pirkanmaalla on parikymmentä adoptoitua kohdetta. Osa, kuten Pälkäneen rauniokirkko, osuvat helposti ohi matkaavien silmään. Toiset taas voisivat jäädä tyystin huomaamatta.

Eräs vähemmän tunnettu kohde, yli sadan vuoden takainen vuorilinnoitus, sijaitsee Tampereella Kalkun kaupunginosassa.

”Linnoituksen historia juontuu 1800-luvun lopulle ja Venäjän ja Japanin väliseen sotaan”, kertoo Matti Vuorikoski, kohteen adoptioon osallistuneen Suomi-Venäjä-seuran valtuuston jäsen.

”Japani tuhosi Venäjän Tyynenmeren laivaston. Venäjän Itämeren laivaston piti kiirehtiä avuksi. Kiirehtiminen on toki suhteellista, sillä 11 kuukautta kestäneen matkan päätteeksi myös Itämeren laivasto tuhottiin. Tämä aiheutti ongelmia Pietarin puolustamiseen”, Vuorikoski jatkaa.

Linnoituskierros järjestettiin tänä vuonna heinäkuun 9. päivänä. Päivän kahdesta kierroksesta ensimmäisellä on Vuorikosken mukaan tavallinen määrä osallistujia, hänen lisäkseen 20 henkeä. Useimmiten kenttälinnoitusta esitellään keväisin, mutta ei tänä vuonna. Heinäkuun 9. on erityinen päivä.

”Tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun linnoituksen rakentaminen lopetettiin”, Vuorikoski kertoo.

Suomi-Venäjä-seuran lisäksi Kalkun linnoitusvuoren adoptioon ovat osallistuneet Kalkun omakotitaloyhdistys ja aivan vuoren läheisyydessä sijaitseva Kalkunvuoren koulu ja päiväkoti. Adoptio kannatti, sillä päiväkodin esikoululaiset voittivat vuonna 2016 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien järjestämän Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun.

Koululaiset ovat Vuorikosken mukaan olleet hyvin innostuneita linnoitusvuoresta. Tämä tekee hyvää myös adoptoidulle kohteelle.

”Lapset ja lampaat ovat parhaita pitämään muinaismuistot kunnossa”, Vuorikoski kertoo.

Kesäinen kierros kulkee metsässä kiemurtelevien yhdyshautojen, taisteluhautojen ja ampuma-asemien ohitse. Linnoitusta rakennettiin 2 000 suomalaisen työläisen voimin. Silti siitä on jäänyt jäljelle vain metsässä risteilevät kaivaukset.

Varsinaiset rakenteet ovat vuosien saatossa hapertuneet, sillä paikalle ei tehty betonivaluja.

Linnoitukseen käytettiin vain paikalta löytyviä materiaaleja kuten tukkipuuta ja havuja. Mikäli metsässä kulkisi itsekseen, vanha linnoitus ei näyttäisi kummoiselta.

Vuorikosken matkassa metsämaastossa risteilevät kaivaukset saavat kulttuurihistoriallisesti tärkeän merkityksen.

Kalkun linnoitusvuori on pala suurempaa kokonaisuutta. Ensimmäisen maailmansodan aikaan keisarillinen Venäjä rakennutti kolme linnoitusketjua, joiden oli tarkoitus hidastaa Pohjanlahdelta tulevia hyökkäyksiä.

Tampereen linnoitus on Valtimosta alkavan ja Inkooseen päättyvän linnoitusketjun läntisintä osaa. Samalla se on ainoa pala, joka on löytänyt itselleen uudet hoitajat.

Pirkanmaan maakuntamuseon Miinu Mäkelän mukaan muinaismuistojen adoptointi on kuitenkin alkanut levitä myös Suomen muihin maakuntiin.

”Keski-Suomessa on jo yksi adoptoitu kohde ja myös Helsingin alueella ja Itä-Suomessa on kiinnostuttu toiminnasta”.

Näin monet muinaismuistot saavat olla muutakin, kuin vain metsässä risteileviä kaivauksia.