"Meiltä puuttuu pysyvä rakenne, miten tukea yksityisiä toimijoita, freelancereita ja pienyrityksiä", toteaa kulttuuripolitiikan professori

Näyttelijä Aaro Vuotilan tavoin moni kulttuurialan toimija on kokeillut koronavuonna uudenlaisia tapoja kohdata yleisö. Tutkija Miikka Pyykkönen toteaa, että uusia malleja tarvitaan sitouttamaan ihmisiä, mutta niiden ongelmana luovan ammattilaisen kannalta on ansainnan heikkous. Kuva: Petteri Kivimäki

Kulttuurin ja taiteen kentällä on luonnollisesti hyväksytty terveysturvallisuuden takia tehdyt rajoitukset, mutta vuosi on myös vahvistanut sen, kuinka kapeasti hallinnon siiloissa toimitaan.

Kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkönen Jyväskylän yliopistosta sanoo, että päätöksenteon tasapuolisuutta tulisi jatkossa arvioida niin poikkeustilanteiden varalta kuin yleisemmin.

"Pitäisi ainakin yrittää keskustella eri siilojen rajojen yli, ettei samanlaista täyttä notkahdusta tulisi."

Täydellä notkahduksella hän tarkoittaa esiintyvien taiteilijoiden tilannetta. He jäivät sekä loukkuun koronarajoitusten takia vailla työnteon mahdollisuutta että vaille samoja korjauksia, jotka monille muille sektoreille myönnettiin tulojen menetyksistä.

Pieni esimerkki keskustelun yrityksestä oli opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä, joka kartoitti turvallisia käytänteitä tapahtumiin.

"Ottamalla käytännön toimijat mukaan valmisteluun vältetään ainakin hiukan yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen tunteita."

Empiiristä tutkimusta koronavuoden vaikutuksista kulttuurikenttään on toistaiseksi vähän muutamia opinnäytetöitä lukuun ottamatta. Selvää on kuitenkin, että esittävät taiteet ovat kärsineet eniten.

"Ja ne kulttuurin tuotteet, mitä pystytään kotisohvalta kuluttamaan, ovat voittaneet", Pyykkönen arvioi.

Yksinkertaistaen kuluttaminen on siirtynyt konserteista ja teatterilavoilta suoratoistopalveluihin, joista esittäjän tai -ryhmän tuotoksi jää vain murto-osa aiemmasta.

EU-tilaston mukaan levynmyynti ja äänitteiden kuluttaminen on myös noussut, mikä on hieman tasannut muusikoiden menetystä.

"Erilaisia striimauksia on myös kulutettu, mutta niistä ihmiset eivät juuri ole valmiita maksamaan."

Samoin uusia pienimuotoisia esityksiä on tehty esimerkiksi kotipihoilla, mutta todelliseksi tulonlähteeksi ei niistäkään ole ollut.

Kirjallisuus kuuluu koronavuoden voittajiin: varsinkin äänikirjojen suosio on moninkertaistunut.

Kuvataiteiden tilanne on jakautuneempi: näyttelyitä on kyetty järjestämään mutta vain rajoitetuille kävijämäärille.

Jos koronavuodesta on löydettävissä jotain myönteistä, se on suomalaisten herääminen kulttuurin merkitykseen.

"Ihmiset kiinnittyvät itselleen tärkeisiin kulttuurin muotoihin ja haluavat puolustaa niitä", Pyykkönen sanoo.

Kun syksyllä ja osassa maata pitkin talveakin voitiin pitää paikallisia tapahtumapaikkoja rajoitetusti auki, ihmiset kävivät niissä ahkerasti ja myös ryhtyivät tukemaan niitä joukkorahoituksen keinoin. "On esimerkkejä, että on pystytty toimimaan pienellä kaasulla ja pysymään hengissä pahimman yli."

Klubeille ja tapahtumataloille korona-aika antaa tässä mielessä oppia sitä, kuinka sitouttaa ihmisiä. Useamman sadan tuhannen euron näytöksiä, kiertueita ja muita projekteja ei joukkorahoituksella kuitenkaan ratkaista.

Siinä kuvaan astuvat Pyykkösen mukaan esimerkiksi säätiöt, joilla on ennestäänkin tärkeä rooli kulttuurikentän elinvoimaisuudessa.

Koronavuoden toinen keskeinen opetus onkin, että julkinen tuki on kulttuurin kentän selkäranka.

Jo ennestään on tutkittu, kuinka kulttuuri ja taide lisäävät siitä nauttivien hyvinvointia. Professori toivoo koronavuoden vahvistavan suuntaa, että ne otettaisiin tiiviiksi osaksi sosiaali- ja terveyspalveluita ja niihin käytettäisiin prosentti sosiaali- ja terveysmenojen varoista.

Lisäksi Pyykkönen suosittelee, että perustulon mahdollisuutta selvitettäisiin edelleen. "Tämä kriisi on osoittanut, että meiltä puuttuu pysyvä rakenne, miten tukea yksityisiä toimijoita, freelancereita ja pienyrityksiä."

Kulttuuri työllistää noin 120 000 suomalaista, suorina työpaikkoina enemmän kuin esimerkiksi matkailu- ja ravitsemusala.

Kolme vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa lähes kolme neljästä nuoresta kulttuurialan ammattilaisesta piti perustuloa parempana mallina kuin työttömyystukea. Perusteluna oli, että perustulo mahdollistaisi joustavammin työskentelyn jatkamisen silloinkin, kun myynti sujuu huonommin.

"Näen sitä koskevat ratkaisut tulevaisuutta ajatellen tärkeämpänä, kuin yksittäiset, suuret tukipaketit", Pyykkönen painottaa.

Monille kunnille ja seuduille viime vuosi toi ennätysmäärän matkailijoita, ja tästä vuodesta odotetaan jopa vielä parempaa. Sen toki ratkaisee, millaisille yleisöille tapahtumia, niin esityksiä kuin näyttelyitä, päästään kesän kuluessa järjestämään.

Normaalioloissa 40–50 prosenttia matkailijoista kuluttaa kulttuuria paikkakunnalla, jolle matkustaa.

"Korona varmasti vielä vahvistaa tätä yhteyttä. Siinä on kuitenkin vielä monella paikkakunnalla miettimistä, kuinka kulttuurin tekijät otetaan matkailun verkostoon mukaan ja mitä he siitä saavat myös taloudellisesti", Pyykkönen sanoo.

Lue myös:

Kun käteen jäi vain tyhjä kalenteri ja epäreiluuden kokemus

Muusikkojen liitto vetoaa hallituksen kaavailuun jakaa apurahoja: ”Tuki menetyksille ei vaadi työsuunnitelmaa”

Lukemistopäällikkö Mia Palokallion kolumni: Elävä musiikki ei saa kuolla