Onko mielesi jäänyt vellomaan päättyneessä ihmissuhteessa tai työssä ‒ Irtautumiseen on usein vain yksi keino

Menneisyydestä ja itsestään voi usein oppia, vaikka kokemus olisi ikävä.
Menneeseen ei kannata ripustautua loputtomiin, sillä samalla elämä jää elämättä.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Olet varmaankin kuullut sanonnan ”kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu”. Tiesitkö, että sanonta jatkuu:

”Kun yksi ovi sulkeutuu,

toinen avautuu.

Mutta usein jäämme tuijottamaan

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa,

ettemme huomaa ovea,

joka on avautunut.”

Minä tunnistan itsessäni ainakin sanonnassa kuvatun piirteen. Kohtaan töissä myös paljon ihmisiä, joiden on vaikea päästää irti menneestä. Menetettyjä mahdollisuuksia, epäonnistumisia ja saavuttamattomia haaveita jää helposti pyörittelemään mielessään liian pitkäksi aikaa. Elämä saattaa jäädä elämättä, kun jää roikkumaan menneeseen ja pähkäilee, että mikä meni vikaan ja miten olisi voinut toimia toisin, jotta ovi ei olisi sulkeutunut.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Oli kyseessä sitten lapsuudessa kohdattuja pettymyksiä, työelämän haasteita, ihmissuhteen päättyminen tai mikä tahansa asia, joka ei mennyt toiveiden mukaan, niin toisinaan ne jäävät määrittelemään elämää liian pitkäksi aikaa.

”Joskus menneestä irtautuminen vaatii sen, että itse päätämme sulkea sen oven lopullisesti.”

Joku saattaa surra vuosia päättynyttä parisuhdetta, toinen taas palaa mielessään koko ajan ”vanhaan hyvään” aikaan, jonka aika on jo kullannut. Tai sitten pettymys menetetystä työstä, kodista, rakkaudesta kalvaa sydäntä niin pahasti, että katkeruus nousee pintaan.

Pettymyksiä, menetyksiä ja epäonnistumisia pitää tietenkin myös saada surra, ja parhaimmillaan niistä voi myös oppia. Kenties silloin havahtuu huomaamaan itsessään korjaamisen varaa tai tiedostaa uusia asioita omista arvoistaan ja tavoitteistaan. Mutta menneeseen ei saa jäädä vellomaan, sillä elämä tapahtuu juuri nyt. Menneeseen emme voi vaikuttaa, huomista emme vielä tiedä, vaan ainoa merkityksellinen hetki on juuri nyt. Paras aika on nyt.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Joskus menneestä irtautuminen vaatii sen, että itse päätämme sulkea sen jonkin oven lopullisesti, lakkaamme riuhtomasta kahvasta ja päästämme irti. Vain silloin kädet vapautuvat aukaisemaan uusia ovia. Vain silloin silmät avautuvat näkemään uusia mahdollisuuksia, kun kääntää katseensa menneisyydestä kohti nykyhetkeä ja tulevaa. Vain silloin voit saada uusia parempia ihmissuhteita, löytää uuden mieluisamman työn, tehdä nykyhetkestä elämisen arvoista.

Raamattu on täynnä lauseita, jotka rohkaisevat meitä ihmisiä elämään pelotta ja murehtimatta liikaa menneisyydestä. Yksi omia suosikkejani on Jesajan kirjasta löytyvä lainaus:

"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. (Jesaja 41:10)”

Kirjoittaja on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen.