Hengähdyspaikka: Globaalien ongelmien edessä meidän tulee nostaa katseemme omalta vyötäröltä ja tarttua toimeen
”Monimutkaiset ympäristöongelmat synnyttävät vaikeita tunteita. Meillä on vaarana vaipua ympäristömelankoliaan ja nostaa kyvyttöminä kädet pystyyn.”Poikkeuksellisen pitkä, kuuma ja kuiva kesä 2018 sai kaupunkilaiset hikoilemaan hohkavien katujen ja hautovien kerrostaloasuntojensa läkähdyttävyydessä. Pienentyneiden satojen myötä monet maanviljelijät pohtivat elinkeinonsa tulevaisuutta ja viilentävät ilmalämpöpumput loppuunmyytiin niin eteläisessä kuin pohjoisessakin Suomessa.
1990-luvulla kouluissa puhuttiin otsonikadosta ja sademetsien tuhoutumisesta. 2020-luvun koululaista huolettaa Itämeren tila, ilmastonmuutos ja kaivosteollisuuden ympäristövaikutukset. Monimutkaiset ympäristöongelmat synnyttävät vaikeita tunteita. Meillä on vaarana vaipua ympäristömelankoliaan ja nostaa kyvyttöminä kädet pystyyn.
Otsonikato on esimerkki siitä, kuinka ihminen voi korjata itseaiheuttamansa ongelmat. Vallitsevatkin ongelmat ovat ratkaistavissa – ihminen kykenee sopeutumaan uuteen maailmanjärjestykseen. Ympäristöahdistukseen auttaa toimintaorientaatio, jolla käännämme uhat mahdollisuuksiksi.
Otsonikato on esimerkki siitä, kuinka ihminen voi korjata itseaiheuttamansa ongelmat.
Ensikatseella ekologisilta näyttävät kehityskulut ovat välittömässä yhteydessä sosiaalisiin ongelmiin. Ruoan riittävyys, asuinkelpoisten maa-alueiden olemassaolo ja taloudellisen vaurauden tasapuolinen jakautuminen ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuskysymyksiä. Globaalien ongelmien edessä meidän tulee nostaa katseemme omalta vyötäröltä ja tarttua toimeen yksin ja yhdessä muiden kanssa.
2010-luvulla voimaan tulleissa valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa on jo havahduttu ympäristön muutosten ekososiaaliseen luonteeseen. Kaikkea julkista kasvatustoimintaa ohjaaviin opetussuunnitelmiin on hiipinyt käsite ekososiaalinen sivistys. Sen ”johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle” (OPS 2014, 16).
Kestävän elämäntavan vahvistaminen on välttämättömyys, joka koskee kaikenikäisiä. On syytä synnyttää kestävyystietoista elämänorientaatiota. Se on kestävää elämäntapaa syvempi käsite. Kestävyystietoisella ihmisellä on toimintatahtoa ratkaista jokapäiväiseen elämään ja tulevaisuuteen liittyviä ekososiaalisia ongelmia.
Tällainen ratkaisuhakuinen elämänorientaatio vaatii kokonaisvaltaista kestävyysajattelua ja sisäistynyttä ymmärrystä ihmisenä olemisesta osana ympäristöä ja ihmiskuntaa. Ekososiaalisen sivistyksen vahvistumisen myötä elämäntaparemontti muuttuu välttämättömästä pahasta mukavaksi mahdollisuudeksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






