
Oripään jotos keskittyy arjen turvallisuuteen — illan hämärässä suunnistetaan rastilta toiselle ja suoritetaan tehtäviä
Vaikka tapahtuman perusajatus on säilynyt alusta saakka samana, on se kasvattanut hurjasti osallistujamääräänsä.
Oripään reservialiupseereiden aktiivitoimijat Ville Auramaa (kuvassa vasemmalla), Matti Kulmanen ja Suvi Lähteenmäki odottavat innolla lokakuun lopun jotos-tapahtumaa. Kuva: Jaana KankaanpääOripäässä valmistellaan jo perinteeksi muodostunutta, maanpuolustushenkistä Villen jotos -tapahtumaa.
”Lokakuun 27. päivänä järjestettävä tapahtuma on matalan kynnyksen jotos, jossa harjoitellaan arjen turvallisuuteen liittyviä taitoja”, tapahtuman ja idean isä, Oripään reservialiupseereiden aktiivitoimija Ville Auramaa kertoo.
”Jotos on maastovaellus, jossa tarvittavat varusteet ja muona kannetaan itse mukana ja edetään partiona tehtävärastilta toiselle”, Oripään reservialiupseereiden sihteeri Suvi Lähteenmäki sanoo.
Oripäässä jotos järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2015.
”Perusidea on ollut alusta alkaen sama, eli partiot etsivät hämärän ja pimeän aikaan otsalamppujen kanssa rasteja ja suorittavat niillä tehtäviä”, Lähteenmäki kertoo.
”3–5 hengen joukkueet saavat pisteitä jokaisella suorittamallaan rastilla. Suoritusaikaa on muutama minuutti rastia kohden”, Oripään reservialiupseereiden hallituksen jäsen Matti Kulmanen toteaa.
Majuri Matti Kulmanen antaa näytteen frisbeegolf-heitosta. Villen jotos -tapahtuman rasteilla on joka vuonna myös jonkinlainen heittotehtävä. Kuva: Jaana KankaanpääAmmattiupseeri Kulmanen työskentelee majurina Porin prikaatissa, vastuullaan myös vapaaehtoinen maanpuolustustyö.
”Jotoksia on monenlaisia. Ne voivat olla sisällöltään sotilaallisempiakin, mutta Oripään tapahtumassa on matala kynnys. Osallistujien ikähaitari on ollut yläkouluikäisistä eläkeläisiin”, Kulmanen kertoo.
”Toki tässäkin harjoitetaan maastossa liikkumista, kartan lukemista ja suunnistamista – sotilaan perustaitoja.”
”Jotoksia on monenlaisia. Ne voivat olla sisällöltään sotilaallisempiakin, mutta Oripään tapahtumassa on matala kynnys.” Matti Kulmanen
Vaikka Oripään jotoksen perusajatus on säilynyt alusta saakka samana, tapahtuma on kasvattanut hurjasti osallistujamääräänsä.
”Ensimmäisessä tapahtumassa 2015 oli 12 joukkuetta. Viime vuonna osallistuneita tiimejä oli 90 ja nyt ilmoittautuneita on tiedossa jo 120 joukkueellista”, Ville Auramaa laskee.
Tapahtuman suosio on yllättänyt oripääläiset itsensäkin.
”Mukana oli viime vuonna esimerkiksi paljon työpaikkaporukoita ja myös runsaasti ihmisiä naapurikunnista”, Lähteenmäki kertoo.
Tapahtuman kasvava suosio heijastuu myös reservialiupseereiden paikallistoimintaan.
”Meille on tullut viime vuosina uusia jäseniä, etupäässä naisia”, Lähteenmäki kertoo.
”Jäsenmäärän kasvu heijastuu Ukrainan tilanteeseen, etenkin naiset ovat aktivoituneet sodan myötä.”
Jotoksella liikutaan hämärän aikaan kartan avulla suunnistaen. Lähtöpaikkana on Oripään lentokenttä. Kuva: Jaana KankaanpääTapahtumapaikkana on Oripään lentokenttä sekä ympäröivä Oripäänkankaan kangasmetsäalue.
Auramaan mukaan tapahtuma on myös herättänyt ilahduttavasti paikallisen yritys- ja yhdistyskentän huomion.
”Oripään yrittäjät ja yhdistykset ovat lahjoittaneet tavarapalkintoja. Lisäksi jotkin niistä vastaavat kokonaisista rasteista.”
Rasteilla on monenlaisia tehtäviä.
”On erilaisia fyysisiä rasteja, joissa voi olla esimerkiksi heittotehtäviä. Ja yhtenä vuonna piti vetää mönkijää”, Auramaa kertoo.
”Paikalliset metsästysseurat ovat testanneet ryhmien taitoja riistaeläinten sarvien tunnistamisessa, martoilla on ollut muistitehtävä ja viime vuonna yhdellä rastilla oli vihannesten tunnistustehtävä. Piti tunnistaa muun muassa inkivääri, retiisi, lanttu ja sipuli”, mies luettelee.
Oripään jotosta paikalliset reservialiupseerit suosittelevat kaikille.
”Kannattaa tulla paikan päälle pidemmästäkin matkaa”, Suvi Lähteenmäki vinkkaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






