Katastrofaalisen huono marjasato unohtuu viljelijän juostessa satoja kilometrejä – "Pohjalta noustaan vielä"

Unkarissa Noora Räsänen osallistui elämänsä tähänastisista pisimpään juoksukoitokseen. "Kyllä tätä viiriä odotin kovasti! Aina kun kisassa täyttyi satanen, sai jokainen viirin, jonka kanssa juostiin yksi kierros. Silloin kaikki onnittelivat, kannustivat, ja juoksijalle taputettiin. Hienoja hetkiä ja hieno ele järjestäjiltä. Keltanokille ensimmäinen viiri annettiin 300 kilometristä eteenpäin, muille 400 kilometrin jälkeen", Räsänen kertoo. Kuva Emmi Ikäläinen. 

Kuudessa päivässä juosten kaikkiaan 502 kilometriä ja 976 metriä päälle. Unkarin kesäinen ultrajuoksu, Emu 6 day race, oli leppävirtalaisen Noora Räsäsen tähänastisista pisin koitos.

Nyt viikonvaihteessa hän osallistuu Joensuussa 12 tunnin yöjuoksuun. Tavoitteena on, että hän ensimmäisen kerran pystyisi juoksemaan yhteen putkeen yli sata kilometriä.

"Masokisti marjanviljelijä" otsikoitiin Noorasta kertova juttu vuosi sitten kesällä (MT 17.7.2015). Tuolloin hän myönsi nauraen, että taitaa hänessä tosiaan olla vähän itsensä kiduttajan vikaa.

Toisaalta juokseminen antaa tarpeellista vastapainoa marjanviljelijän työlle. Se on kasvattanut paitsi fyysistä jaksamista myös henkistä kestävyyttä, mille on ollut käyttöä erityisesti tänä vuonna. Kolarinpellon tila Leppävirran Kurjalassa viljelee mansikan ohella vadelmaa.

"Sato oli ihan katastrofaalisen huono. Vanhimmat kasvustot eivät tuottaneet mitään. Taloudellisesti tulos oli plus miinus nolla. Isäntä käy tilan ulkopuolella töissä, että selviämme", Räsänen kertoo. Itsellään hänellä on ympäristötieteen väitöskirjan teko meneillään ja siihen toiveissa on saada apurahaa.

Vahva henkinen kantti auttaa Räsäsen mukaan uskomaan, että pohjalta noustaan – niin superpitkiä matkoja juostessa kuin tilaa viljellessäkin.

"Täytyy vain uskoa ensi kesään, että tulee normaali sato ja tilan talous saadaan raiteilleen. Muutenhan voisi heittää saman tien kaiken menemään, mutta sellainen ei ole käynyt mielessäkään."

Räsäsen mukaan tuottajan on sopeuduttava muutoksiin ja pysyttävä ajan hermolla. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ilmastonmuutos ja tautiuhat.

Täksi talveksi Kolarinpellon tila panee ensi kertaa harsot arempien mansikkalajikkeiden päälle. Sen verran pahasti kasvit kärsivät viime talvena lumettoman maan, kosteuden ja kovien pakkasien yhteisvaikutuksesta.

"Olemme päättäneet, että siirrymme kokonaan suomalaisten taimentuottajien taimiin. Pyrimme saamaan lajeja, jotka säilyisivät talven yli. Enää emme riskejä ota, siihen ei ole varaa. Suomalaiset taimet ovat kalliimpia mutta puhtaampia: tautipaine on pienempi kuin ulkomailta tulevissa. Jos taimi on vähänkään taudin vaivaama, ei se selviä talvesta", Räsänen kertoo.

Toiveikkuutta marjanviljelyyn tuo Räsäsen mukaan se, että nyt on osalle vanhemmista viljelijöistä löytynyt jatkajia.

"Nuorisollakin tuntuu olevan halua sekä jatkaa että uudistaa toimintaa. Moni haluaa tehdä isompia tiloja, että marjaa riittää. Ongelma ei olekaan ollut, että marjaa koskaan olisi jäänyt käsiin, vaan että sitä saa tuotettua."

Lue myös:

Nooran henkilöhaastattelu: Masokisti marjanviljelijä