Jos ennen esityksen alkua estradille luodaan syntien maailma. Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Hittimusikaali ei mene tunteisiin, mutta silti se kannattaa nähdä
HKT:n uusin hitti Moulin Rouge nojaa tuttuun ja turvalliseen. Sille on silti paikkansa teatteritarjonnassa.
Moulin Rouge -musikaalia esitetään Helsingin Kaupunginteatterissa aina kevääseen 2025. Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Helsingin KaupunginteatteriHelsingin Kaupunginteatterin suurmusikaalia on totuttu odottamaan kuin joulupukkia, ja harvoin on lahja jäänyt saamatta.
Moulin Rouge jatkaa Priscillan ja Kinky Bootsin jäljillä. Kaikki nojaavat monessa teatterissa ja elokuvanakin testattuun menestyskonseptiin ja luottavat vauhtiin sekä väriin. Vertailu elokuviin on hieman tylsää, joten ehkä hyvä, jos Moulin Rougen pääsisi katsomaan vapaana turhista ennakko-odotuksista.
Yhteispohjoismaisen teatteri-ilottelun syntiseen tunnelmaan voi virittäytyä jo ennen esityksen alkua. Lavalla keikistelevät tanssijat vihjaavat, mitä tuleman pitää. Ja kun hetki lyö, touhu on kuin rokkikonsertissa.
Tapahtumapaikka on 1800-luvun lopun Pariisi mutta musiikki nopeasti vaihtuvia pop-hittejä menneiltä vuosikymmeniltä. Perinteisistä rakkaustarinoista ammennetussa juonessa ei totisesti tarvitse pinnistellä mukana pysyäkseen.
Toki musikaalissa voi nähdä sanomaa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta ja ihmisen riistämisestä, mutta harva jäänee viestiä pohtimaan. Hahmotkaan eivät mene niin tunteisiin, että heidän kohtaloaan jäisi pohtimaan yön hiljaisina tunteina.
Rakkaustarinan päähenkilöinä nähtävät Jennie Storbacka ja Martti Manninen onnistuvat Satinen ja Christianin rooleissaan, ja erityisesti heidän äänensä ovat kuin luotuja toisilleen.
Risto Kaskilahti taas Harold Zidlerin roolissa tuo mukavaa kepeyttä ja armoitettua näyttelijäkarismaa kokonaisuuteen.
Yhdysvalloista Pariisin yöelämään saapuvan säveltäjän Christianin ystäviä esittävät Matti Leino ja Antti Lang – ja aivan pätevästi hekin. Tarinan pahista ja rakastuneiden ylintä riivaajaa näyttelee Joel Mäkinen, joka on ehtinyt luoda nahkansa jo monissa musikaaleissa, viimeksi pääroolissa Lahden kaupunginteatterin Tootsiessa.
Koreografioita on taatusti hiottu lukemattomia työtunteja.
Lavan alla ahertaa taitava orkesteri, josta ei näe kuin kapellimestarin takaraivon lattianrajassa. Harmi, mutta ehkäpä mikään formaatti tai teatterilava ei taipuisi muuhun.
Vaikka peruslipun hinta huitelee lähelle sataa euroa, voisi arvailla useimpien lähtevän tyytyväisinä kotiin. Moulin Rouge on ruokaa silmille ja korville, ja molempia saa vatsan täydeltä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
