Yhteisöllisyys on ollut osa Ekmarkin identiteettiä pienestä lähtien. Hän on yksi identtisistä kolmosveljeksistä, jotka syntyivät kaavilaiseen perheeseen vuonna 1993. Kuva: Rami Marjamäki
Mikä ihme voisi lievittää yksinäisyyttä? Kolmosperheessä varttunut Sami Ekmark toteutti idean, joka syntyi kaverin kanssa saunassa
Commu App-mobiilisovelluksessa yksityishenkilöt voivat tarjota apua matalalla kynnyksellä sekä etsiä apua lähialueen ihmisiltä.
Sami Ekmarkin kehittämässä sovelluksessa yksityishenkilöt voivat tarjota apua matalalla kynnyksellä sekä etsiä apua lähialueen ihmisiltä. Kuva: Rami MarjamäkiVesi sihahtaa kiukaan kuumille kiville tamperelaisessa asunnossa. Sami Ekmark istuu kotinsa saunassa vanhan lukiokaverinsa Ronnie Nygrenin kanssa. Eletään maaliskuuta vuonna 2020, jolloin koronavirus on alkanut levitä runsaasti myös Suomessa.
Ystävysten keskustelu ajautuu siihen, miten he voisivat konkreettisesti auttaa yksinäisiä ja karanteenissa olevia ihmisiä, joilla ei ole tukiverkostoa kauppaostosten tekemiseen.
”Halusimme tehdä jotain mielenterveyteen liittyvää, jossa voisimme yhdistää oman mielenterveysosaamiseni ja Ronnien koodaamisosaamisen. Ajatuksena oli lähteä toteuttamaan yhteistä hyvää”, psykiatrinen sairaanhoitaja Sami Ekmark muistelee kohta kolmen vuoden takaista hetkeä.
Näin syntyi idea Commu App-mobiilisovelluksesta. Sovelluksessa yksityishenkilöt voivat tarjota apua matalalla kynnyksellä sekä etsiä apua lähialueen ihmisiltä. Käytännössä apu on ollut esimerkiksi kyytiapua tai pihatöiden tekemistä. Myös vertaistukea masennukseen ja uupumukseen on haettu.
Viime syksynä Ekmark otti töistään virkavapaata ja ryhtyi täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Arjessaan hän tapaa ihmisiä ja yhdistyksiä, joille kertoo sovelluksesta sekä naputtelee sähköposteja.
”Puolen vuoden aikana olen oppinut yrittäjyydestä ja itsensä haastamisesta. Minulle tulee palkitseva tunne, kun saan olla yhdistämässä ihmisten auttamisen tarpeita ja haluja.”
Hän näkee sovelluksessa mahdollisuuden lisätä onnellisuutta ja merkityksellisyyttä elämään, kun ihmiset kohtaavat toisiaan.
”Uskon, että maaseudulla sovellus toimii tulevaisuudessa myös paikkana, josta löytyvät matalan kynnyksen palvelut, yhdistykset ja yhteisöllisyyttä edistävät ihmiset. Ihmisten ei nimittäin ole kovin helppoa löytää paikkoja, josta saa apua.”
Eniten sovellusta käytetään tällä hetkellä Helsingissä, Tampereella ja Hämeenlinnassa. Tampereen ja Hämeenlinnan kehyskunnissa on myös paljon liikehdintää. Tavoitteena on edetä kaupungeista pienempiin kuntiin, Ekmark sanoo.
”Olemme saaneet palautetta, että juuri tällaista sovellusta on kaivattu. Sovellus itsessään on uniikki idea Suomessa, vaikka esimerkiksi Facebookiin on perustettu auttamisen kanavia.”
Yhteisöllisyys on ollut osa Ekmarkin identiteettiä pienestä lähtien. Hän on yksi identtisistä kolmosveljeksistä, jotka syntyivät kaavilaiseen perheeseen vuonna 1993. Kaavi on vajaan kolmen tuhannen asukkaan kunta Pohjois-Savossa.
”On hienoa, kun on toimiva kolmikko. Me tuemme ja kannustamme toisiamme elämässä eteenpäin. Usein minulta kysytään, miltä tuntuu olla kolmonen, mutta siihen on hankala vastata, kun en tiedä toisenlaisesta elämästä.”
Kolmosveljekset ovat pelanneet jalkapalloa kuusivuotiaista asti samassa joukkueessa pääasiassa puolustajina. Viimeksi he pelasivat puolustajina Mikkelin Pallo-Kissoissa sarjatasolla.
Ensimmäisiin jalkapallotreeneihin kolmikon vei ystäväperheen isä. Pallon potkiminen ei olisi huvittanut poikia. Ensimmäiset hetket pallon parissa vierähtivät kyyneleet silmänurkissa.
”Mutta ajan myötä me koukutuimme lajiin. Urheilusta tuli minulle elämäntapa. Olisihan se ollut vähän rankkaa, jos yli kaksikymmentä vuotta olisi pitänyt käydä itkien treeneissä”, hän naurahtaa.
Jalkapallojoukkueesta muodostui Ekmarkille sosiaalinen yhteisö. Joukkueurheilu on vahvistanut hänen luontaista kykyään olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
”Olen huomannut, kuinka tärkeää on kuulua johonkin yhteisöön. Sellaiset yhteisöt, jotka arvostavat jäseniään, edistävät ihmisten mielenterveyttä.”
Polku sairaanhoitajaksi ei ollut itsestään selvä valinta. Ekmark haki ensin fysioterapeutin ja fysionomin opintoihin. Kun kutsua pääsykokeisiin ei saapunut, hän haki opiskelemaan sairaanhoitajaksi Mikkelin ammattikorkeakouluun.
Opiskelun ja harjoittelujen myötä mielenterveystyö alkoi kiehtoa yhä enemmän. Ihmismielen toiminta oli toisaalta aina kiinnostanut häntä.
Maakunnissa yksinäisyys ja eristäytyneisyys aiheuttavat jaksamisen ongelmia. Pitkät välimatkat ja etätyö voimistavat yksinäisyyden kokemusta. Kuva: Rami MarjamäkiEnsimmäinen työ valmistumisen jälkeen oli Mikkelissä Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa sotainvalidien parissa. Hienointa työssä oli kuulla ikääntyneiden elämäntarinoita ja olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Mieleen on piirtynyt erityinen muisto.
”Eräs lähes satavuotias ihminen ei muistanut omaa tai lastensa nimiä. Hän osasi kuitenkin kuvailla tarkasti puolukoiden värit ja tykinlaukausten äänet sotarintamalla. Siinä näki pysäyttävästi sen, miten elämänkokemukset vaikuttavat mieleen.”
Mielenterveystyössä parhaat hetket ovatkin sellaisia, kun saa olla rinnallakulkijana. Hetket, kun näkee ihmisen luottavansa itseensä ja onnistuvansa, Ekmark sanoo.
Maakunnissa yksinäisyys ja eristäytyneisyys aiheuttavat jaksamisen ongelmia. Pitkät välimatkat ja etätyö voimistavat yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyys voi laukaista masennuksen, vaikka toisaalta myös yksinäisyys saattaa edesauttaa masennuksen puhkeamista.
”Itsekriittisyys on ongelma varsinkin nuorilla, eikä siitä paljon puhuta. Koko ajan pitäisi olla enemmän, eikä olla tyytyväisiä siihen, mitä ollaan. Tämä voi johtaa mielenterveysongelmiin, kun on liian kovat vaatimukset itseään kohtaan.”
Erityisesti maatalousyrittäjien kohdalla Ekmark ajattelee, että pitäisi olla tietoinen omasta jaksamisestaan ja hakea ajoissa apua.
Toisaalta, jos elämä on pelkkää kriisien ennakoimista, niin on sekin rankkaa. Siksi on tärkeää olla turvaverkko ja löytää oikeat ihmiset lähelle. Ihmiset auttavat pysymään pystyssä, hän lisää.
”Kaikkiin elämän tapahtumiin ei voi vaikuttaa, mutta oman suhtautumisen vaikeuksiin voi valita. En menisi silti sanomaan tätä kaikkensa menettäneelle ihmiselle, mutta se on silti hyvä elämän perusfilosofia.”
Omasta jaksamisestaan Sami Ekmark huolehtii liikkumalla noin viidesti viikossa. Mieluista on lenkkeilyn lisäksi avantoon pulahtaminen ja kuntosalilla käyminen. Kuva: Rami MarjamäkiSami Ekmark kävelee tutulla lenkkipolulla Pyynikinharjulla Tampereella. Omasta jaksamisestaan hän huolehtii liikkumalla noin viidesti viikossa. Mieluista on lenkkeilyn lisäksi avantoon pulahtaminen ja kuntosalilla käyminen.
Hänen mielestään liikunta on oiva keino laskea stressitasoja ja saada hyvän olon endorfiinit hyrräämään kehossa.
Jalkapallon jatkamisesta tänä vuonna hän ei ole vielä varma. Seuraavaksi tähtäimessä on alkaa harrastaa nyrkkeilyä ja painia.
”En osaa olla paikoillaan. Jos olen pari päivää paikoillani, niin alkaa stressata ja ahdistaa, kun pitäisi päästä kuluttamaan energiaa. Liikunnasta tulee vain niin älyttömän olo”, hän hymyilee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
