”Minipossusta” kasvoi maailman seuratuin sika – Yli 250-kiloinen Esther pääsi lähiöstä maalle ja syöpäleikkaukseen auttajiensa ansiosta

Nukkuminen on pienestä pitäen ollut Estherin lempiajanvietteitä. Herättämisestä kesken unien se ei pidä lainkaan. Kuva: Esther the Wonder pig

Oli elokuu 2012. Kanadalainen Steve Jenkins oli siivonnut, tehnyt ruokaa ja laittanut viinin valmiiksi.

Ehkä niin hänen miehensä Derek Walter sulattaisi uutisen paremmin.

Walter saapui kotiin ja ilahtui vastaanotosta, joten Jenkins rohkeni näyttää hänelle varsinaisen yllätyksen: kissan kantolaatikossa nököttävän pienen porsaan.

Muutto maatilalle oli elämäni hienoimpia päiviä

”Olin raivoissani”, Walter kertoo. ”En tiennyt, että olimme adoptoineet minipossun.”

Walterin paras pään kääntäjä oli kuitenkin Esther-possu itse. Se oli viehättävä ja tuli toimeen perheen kumppanieläinten (kumpikaan ei käytä sanaa ”lemmikki”) eli kahden koiran ja kahden kissan kanssa.

Elämä näytti sujuvan kitkatta, kunnes Jenkins vei Estherin eläinlääkärille. Lääkäri kiinnitti huomiota sen typistettyyn saparoon.

Kanadalaisilla sikatiloilla typistäminen on rutiinitoimenpide.

”Tässä olisi pienen pieni ongelma”, Jenkins kierteli kotona odottaneelle kumppanilleen. Lopulta totuus oli kakistettava ulos: Estheristä ei kasvaisi minipossu vaan noin 200-kiloinen emakko.

Esther on sisäsiisti, mutta huonekalut ovat vaarassa, jos se haistaa syötävää. Pekonia ei talossa enää syödä. Kuva: Derek Walter

Uutinen oli molemmille järkytys. ”Ajattelin, että siat ovat saastaisia ja aggressiivisia”, Walter sanoo.

Totuus toi tullessaan muitakin haasteita: ensinnäkin sika lähiössä oli laiton.

Naapurien epäilyjä hälventääkseen ja jakaakseen Estherin tuottamia hauskoja hetkiä pariskunta perusti sille oman Facebook-sivun.

Steve Jenkins ja Derek Walter kiertävät maailmaa kertomassa, miten Esther on vaikuttanut heidän elämäänsä. He vierailivat Suomessa Vegemessuilla tammikuussa. Välissä messuilla vieraillut Diana Izmaylova. Kuva: Vesa Laitinen

Myös vessassa käynnin kanssa oli pulmia.

Esther oli pienenä possuna oppinut tekemään tarpeensa kissanhiekka­laatikkoon.

Lopulta isoinkin allas oli niin ahdas, että vaikka se sai soviteltua itsensä laatikon sisään, lanta tippui lattialle.

Jenkins opetti Estheriä tekemään tarpeensa ulos. Se teeskenteli pissaamista pihalla 25 kertaa päivässä saadakseen maksimimäärän herkkuja, hän kertoo. Vilpin he huomasivat vasta, kun lumi satoi maahan.

Isoin muutos tapahtui kuitenkin kaksikon mielissä. Pariskunnan ystävä oli uutisen kuullessaan letkauttanut, että nyt ette varmaan enää syö sianlihaa.

”Sanoin, että älä ole naurettava”, Jenkins kertoo.

”Mutta kun meille selvisi, kuinka ihana Esther on, aloimme ajatella muiden sikojen olevan samanlaisia.”

Vähitellen pariskunta ryhtyi kokonaan kasvissyöjiksi.

Sosiaalisessa mediassa sian suosio kasvoi. Walter ja Jenkins saivat Estheriin liittyen jopa 8 000 sähköpostia päivässä.

Oli kuitenkin selvää, ettei se voisi asua lähiössä. He yrittivät löytää tuotantoeläimille suunnattua turvakotia mutta tuloksetta.

Vaan entäpä, jos turvakodin perustaisi itse? Sopivalta vaikuttava maatila löytyikin Ontarion Campbellvillestä.

He päättivät aloittaa joukkorahoituskampanjan. Tavoitteena oli saada kasaan 400 000 euroa.

Kahdessa kuukaudessa kampanjaan osallistui 9 000 ihmistä 44:stä eri maasta. Lahjoitukset olivat kaikkea viidestä dollarista 50 000 dollariin saakka.

Jenkinsin ja Walterin ällistykseksi tavoite ylittyi.

Muutto maatilalle koitti marraskuussa 2014. Vain vuosi sen jälkeen, kun Estherin sivu Facebookiin oli perustettu.

”Muutto maatilalle oli elämäni hienoimpia päiviä”, Jenkins muistelee.

”Esther sai viimein juosta kunnolla. Aiemmin sillä oli ollut vain ahdas takapiha.”

Toisin kuin luulimme, sika ei haise, sanoo Steve Jenkins. ”Emakot tuoksuvat ruskealle sokerille tai siirapille.” 

Nykyisin Happily ever Esther -maatila on suosittu vierailukohde, jossa työskentelee vakituisesti kolme työntekijää. Eläimiä on tällä hetkellä 72. Tilalla asuu muitakin sikoja.

Walter ja Jenkins ovat jättäneet päivätyönsä ja pyörittävät tilaa ja fani­sivuja täyspäiväisesti.

Estherillä on yksin Facebookissa yli 1,4 miljoonaa seuraajaa. Vuosittain Karibianmerellä järjestetään faneille suunnattu Esther Cruise -risteily. Jenkinsin ja Walterin kirjoittama kirja Estheristä on noussut New York Timesin bestseller-listalle.

Esther asuu edelleen samassa talossa ihmisten ja koirien kanssa. Se pelkää turvakodissa olevia muita sikoja eikä suostu menemään lähellekään niitä. 

Estherin nimissä tehdyt päivitykset ovat täynnä huumoria. Kuvissa tuntuu olevan myös latautunut pohjavire: kaikki luomakunnan otukset kalkkunasta sikaan ja koiraan ovat rakkauden arvoisia.

Moni kertoo vähentäneensä tai luopuneensa lihansyönnistä sen vuoksi. Walter ja Jenkins puhuvat Esther-vaikutuksesta.

”Ihmiset näkevät Estherissä sen, minkä mekin näimme.”

Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan 10 prosenttia Kanadan väestöstä, 2,3 miljoonaa ihmistä, on vegetaristeja tai vegaaneja.

Kanada on kuitenkin iso maatalousvaltio, jonka taloudelle ja maaseudun elinvoimalle maidon- ja lihantuotannolla on suuri merkitys.

”Tarvitsemme ja tulemme aina tarvitsemaan viljelijöitä”, Jenkins sanoo. Hän toivoo kuitenkin sianlihantuottajien siirtyvän tekemään jotakin muuta.

Maailman kuuluisimman sian elämäkään ei ole ollut ongelmatonta. Kun yli 250-kiloinen Esther alkoi liikkua oudosti, Jenkins ja Walter epäilivät sen lantiossa olevan vikaa.

Muutto lähiöstä maatilalle Ontarion Campbevilleen teki Estherin elämästä huomattavasti mukavampaa. 

Turvakotiin tuotu Cornelius-kalkkuna on ystävystynyt Estherin kanssa. Kuva: Steve Jenkins

Tilanne selviäisi röntgenillä, mutta lähin riittävän iso kuvauslaite löytyi vasta Yhdysvalloista.

Estheriä ei saanut tuotantoeläimenä siirtää maasta toiseen ilman karanteenia.

Uutisesta järkyttyneet fanit riensivät jälleen avuksi: neljässä kuukaudessa sen kannattajat keräsivät 750 000 dollaria kerroskuvauslaitteen hankkimista varten.

Suureläimille sopiva laite sijoitettiin lähellä tilaa sijaitsevaan, yliopistolliseen eläinsairaalaan. Laite on ensimmäinen laatuaan Kanadassa.

Lantio oli kunnossa, mutta kuvauksessa Estherin nisästä löytyi kasvain. Estheriä ei voinut hoitaa kemoterapialla, koska tuotantoeläimiltä hoitomuoto on Kanadassa kielletty. Lopulta se leikattiin.

Nykyisin laitetta käytetään esimerkiksi hevosten tutkimiseen, Jenkins kertoo.

Emakko on edelleen melkoinen kämppäkaveri: halutessaan suosikki-ihmisensä Jenkinsin viereen se voi massansa voimalla tuupata Walterin alas sängystä. Nälkäisenä se on repinyt jääkaapin alaoven irti. Siitä luopuminen ei ole kuitenkaan käynyt kaksikon mielessä.

”Estheriä ei voi korvata.”