Ulko-Tammion saarella on jälkiä sota-ajoista. Kuva: Kari Salonen
Teemu Keskisarja kauppojen nykyisestä ylivallasta maanviljelijää kohtaan: ”En täysin käsitä kehityspolkua”
Historioitsija Teemu Keskisarja uskoo, että nykyisessä maatalouden kriisissä riittää tutkittavaa tuleville taloushistorioitsijoille.
Historioitsija Teemu Keskisarja kuvattuna metsässä. Kuva: Maria MiklasMaatalous on kriisissä, sillä lannoitteiden, polttoöljyn ja rehun hinta on noussut samaan aikaan, kun ruoan hinnan taso pysyy matalana. Historioitsija Teemu Keskisarja vertaa nykyistä tilannetta aiempiin kriisiaikoihin.
”Suomen täpärä selviytyminen 1941–44 johtui muun muassa siitä, että suurin osa taajamaväestöstäkin osasi pilkkoa puita ja huhkia heinäpellolla”, Keskisarja kertoo.
Tänään tuollaista reserviä ei Keskisarjan mielestä enää ole olemassa.
”Ehkei ole myöskään viljelijöille kannustinta tai pakkokeinoa, jolla Suomi hätätilassa saa kylvöön jokaisen siemenen”, Keskisarja pohtii.
Suomi oli nälänhädän partaalla molemmissa maailmansodissa. Ensimmäisessä syy oli riippuvuus tuontiviljasta ja maahanatuonnin tyrehtyminen. Toisessa maailmansodassa miestyövoiman puute, Kannaksen peltojen menetys, siirtoväen ongelmat ja huonohkot säät sekä sadot.
Rajahinnat ja vähimmäisannosten korttisysteemi auttoivat väestön hengissä pysymistä. Mutta Keskisarja pitää myös sota-ajan mustaa pörssiä hyödyllisenä.
”Salakaupan mahdollisuus kannusti maamiestä ja -naista yrittämään enemmän. Pahamaineinen trokaus tarkoitti arjessa usein voinyttösen vaihtamista lapsen kenkiin. Ei sillä kukaan miljoonia huijannut”, Keskisarja kertoo.
Sota-aikana esimerkiksi tupakkaa saatettiin vaihtaa ruokaan. Kuva Lottamuseosta, jossa on esillä sota-ajan tupakkavalikoimaa. Kuva: Kari SalonenKeskisarja vertaa tilannetta tähän päivään:
”Tänään metsätaloudessa isännät ja emännät pystyivät toisinaan kyykyttämään globaaleja yritysjättejä ja pitämään motin hinnan mieluisenaan. Sama väki on maataloudessa kaupan keskusliikkeiden armoilla. En täysin käsitä kehityspolkua.”
Keskisarja muistuttaa, että ennen viljatynnyristä isoin osa meni viljelijälle. Mylläri, torikauppias, kuski ja leipuri vetivät välistä vain pienen siivun.
”Miten maatalous kautta Euroopan päätyi elämään tukiaisista? Miksi elintarvikkeiden ketju mutkistui ja kallistui tekniikan ja logistiikan edistyksestä huolimatta? Siinä riittää tutkittavaa tuleville taloushistorioitsijoille”, Keskisarja pohtii.
”Miksi elintarvikkeiden ketju mutkistui ja kallistui tekniikan ja logistiikan edistyksestä huolimatta.”
Nykyisessä maailmantilanteessa odotetaan, että 1970-luvun energiakriisin keinot saattavat tulla uudestaan käyttöön. Silloin ulkomainosten valot sammuivat, pienemmät nopeusrajoitukset astuivat voimaan maanteillä ja lämmitystä säännösteltiin.
”Voi kauhistus. En ole ikinä tavannut yhtään muistelijaa, jonka elämää nuo seikat olisivat erityisemmin pilanneet. Minusta on vain hyvä, jos nykyinen energiakriisi vähentää valosaastetta ja kauppakeskusten ja tyhjien toimistojen mielenvikaista uudisrakentamista”, Keskisarja kertoo.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
