Kirja-arvio: Ranskan yhteiskunnallisiin ongelmiin sukeltava esikoisromaani on ennen kaikkea kuvaus ystävyydestä

Annastiina Heikkilä: Vapaus valita kohtalonsa. 413 s. WSOY Kuva: WSOY

Annastiina Heikkilän (s. 1982) esikoisromaani lähtee vahvasti käyntiin heti ensimmäiseltä sivulta.

Ystävykset Lea ja Anissa osallistuvat Ranskan Nantesissa reiveihin, jotka päättyvät kohtalokkaasti, kun poliisin rynnäkkö johtaa nuoren miehen kuolemaan. Tapaus saa Anissan sukeltamaan syvälle Ranskan poliisiväkivaltaan ja rakenteelliseen rasismiin. Toisaalla Lea kamppailee ulkopuolisuuden tunteita vastaan pariisilaisessa huippuyliopistossa.

Tarina etenee vuorotellen molempien naisten näkökulmista. Kerrontaa rytmittävät muutaman sivun pituiset otteet algerialaisnaisen päiväkirjoista 1960-luvulta.

Aluksi irralliselta vaikuttava päiväkirja linkittyy tarinaan, kun Anissa lähtee tutustumaan algerialaisiin juuriinsa ja availemaan perheensä kipeitä salaisuuksia. Etsiessään oikeutta poliisiväkivallan uhrina kuolleelle poikaystävälleen Anissa löytää paljon myös itsestään.

Samaan aikaan Pariisissa Lea tutustuu kiehtovaan Raphaëliin, vallankumoushenkiseen eliittinuoreen, joka voi avata hänelle ovet oikeisiin paikkoihin. Uusista ystävistä huolimatta Lea ei vieläkään tunne kuuluvansa joukkoon ja samalla ystävyys Anissan kanssa alkaa rakoilla.

Yleisradion Pariisin-kirjeenvaihtajana työskentelevä Heikkilä tuntee maan haasteet hyvin. Lukijan ei tarvitse olla asiantuntija Ranskan poliittisissa ongelmissa, sillä Heikkilä osaa kertoa niistä selkeästi.

Romaanin vahva alku alkaa kuitenkin rapistua loppupuolella. Juonenkäänteet ovat paikoin keskeneräisiä ja jättävät lukijan miettimään, mitä rivien takana oikein tapahtui.

Myös henkilöhahmot Leaa lukuun ottamatta jäävät valitettavan yksiulotteisiksi. Lean perheenjäsenet rakentuvat yhden piirteen varaan, eikä Anissa vakuuta poikaystäväänsä surevana kapinallisena.

Vapaus valita kohtalonsa on kertomus ystävyydestä, unelmien radikalisoitumisesta ja siirtomaavallan pitkistä jäljistä. Kaiken kaikkiaan kirja kuvaa naisten kipuilua uskottavasti ja antaa lukijalle paljon ajattelemisen aihetta.