Matti Pellonpäällä oli myös tuntemattomampi ura, joka jäi elokuvaroolien varjoon

Matti Pellonpää esiintyi Valkeakosken Intiaanirockissa vuonna 1990.  Kuva: Finna/Kai Honkanen

Lukemisto|Kirjallisuus

15.11.202223:15

Arvio

Riku-Matti Akkanen

Elokuvanäyttelijänä ehkä parhaiten tunnettu Matti Pellonpää (1951–1995) oli tuttu näky myös 1980- ja 1990-lukujen suomirock-skenessä.

Aki Kaurismäen elokuvien vakiokasvo aloitti ”musiikillisen uransa” kulkemalla mukana Eppu Normaalin, Popedan, Sleepy Sleepersin ja Juice Leskinen Grand Slamin keikkamatkoilla.

Hänen kerrotaan toimineen edellä mainittujen yhtyeiden näennäisbasistina, mitä ikinä se tarkoittikaan.

Oli Pellonpäällä oikeitakin bändejä, vaikka ei hän varsinainen ammattimuusikko ollut. Jo 1970-luvulla hän toimi rumpalina ja laulajana teatterikoululaisten yhtyeessä nimeltä Johan Lewis & Korjaa Bois.

1980-luvun lopulta lähtien hän lauloi ja sanoitti Peltsix-kokoonpanossa, jonka taival päättyi Pellonpään äkilliseen kuolemaan vuonna 1995.

Jälkimmäisen yhtyeen vuodet on laittanut kirjalliseen muotoon Pellonpään yhtyekaveri, haitaristi Pauli ”Pale” Saarinen, joka tutustui ”Peltsiin” alun perin helsinkiläisessä ravintola Kosmoksessa.

Siellä syntyi myös ajatus yhteisestä bändistä.

Matti Pellonpää ei itse nähnyt eroa siinä, oliko hän valkokankaalla vai äänitysstudiossa.

”Musta on kivaa tehdä hyvien hemmojen kanssa duunia, se riittää elokuvassa ja musiikissa”, hän totesi vuonna 1991.

Pale Saarinen (toim.): Matti Pellonpää – Musiikin parissa. 111 sivua. Rytmipoljento. 

Kyse ei ole varsinaisesta bändihistoriikista, vaan enemmänkin eräänlaisesta leikekirjasta, joka sisältää Peltsin spiikkejä keikoilta, lehti- ja radiohaastatteluita, levyarvioita sekä työtovereiden luonnehdintoja kulttuurin monitoimimiehestä. Kirjasessa on mukana lisäksi kappaleiden nuotteja ja Pellonpään kynäilemiä sanoituksia.

Peltsix-yhtye määritteli musiikillisen linjansa ulottuvan humpasta heviin. Matti Pellonpää totesi myös: ”Emme tee taidetta, olemme se!” Humorististen biisien ohella yhtye otti kriittisesti kantaa aikakauden polttaviin kysymyksiin, kuten kasvihuoneilmiöön ja EU-jäsenyyteen.

Aikakauden musiikkikriitikot vertasivat Peltsixin musiikkia esimerkiksi yhdysvaltalaiseen laulaja-lauluntekijän Tom Waitsin tuotantoon.

Lukukokemuksena muistokirjanen on hieman repaleinen, kuten oli boheemin taiteilijan urakin. Karusta ulkoasustaan huolimatta julkaisu tarjoaa reilun tietopaketin suomalaisten suosikkinäyttelijän muusikon urasta, joka ei ehkä kaikille Pellonpää-faneillekaan ole kovin tuttu.