Maaseudun kuolinpesissä navetoissa ja ladoissa lojuu moottoripyöräaarteita – "En tiedä, oliko pyörä laitettu vaimoa vai sotaa piiloon”
Forssan kupeesta sikalasta paljastui kymmenien vanhojen moottoripyörien kokoelma. Moottoripyöräneuvos Riku Routo välittää kuolinpesien pyörät sopiville ostajille.
Pitkän linjan prätkäkauppias Riku Routo etsii kuolinpesien moottoripyörille ja motoristitarvikkeille sopivat ostajat. Kivi vierähti Annikki Jokisen sydämeltä, kun isän moottoripyörille saadaan uusi koti. Kuva: Sanne KatainenAnnikki Jokinen johdattaa meidät viime lokakuussa kuolleen isänsä vanhaan sikalaan Kanta-Hämeessä Forssan kupeessa. Sikala on täynnä 1920- ja 1930-luvun moottoripyöriä.
”Täällä on reilut 20 moottoripyörän runkoa ja muita osia enemmänkin. Meitä on kolme sisarusta ja olemme tyytyväisiä, että kamoille saadaan oikea ostaja, joka tarvitsee varaosia tai haluaa tehdä näistä pyörän”, Annikki Jokinen sanoo.
Suomen moottoripyörämuseon omistaja ja pitkän linjan lahtelainen prätkäkauppias Riku Routo auttaa perikuntia etsimään moottoripyörävanhuksille uuden kodin.
”Hienoa, että Annikki piti päänsä kylmänä. Usein naapurit ja isän kaverit tulevat katsomaan kuolinpesiä ja leimaavat moottoripyörät vanhoiksi romuiksi.”
Routolla on hyvät kontaktit alan harrastajiin ympäri maailmaa. Yksi Humppilan sikalan Trumph-moottoripyörä on jo myyty.
”Suomi on erikoinen maa, sillä veteraanimoottoripyöräklubiin kuuluu noin 7 000 jäsentä. Se on varmasti maailmanennätys, kun harrastajamäärä suhteutetaan asukaslukuun”, Routo toteaa.
Jokisen isä harrasti moottoripyöräilyä 1970-luvun lopulta lähtien. Hän keräsi kokoelmiinsa esimerkiksi kaikki mahdolliset Calthorpet, joita valmistettiin Britannian Birminghamissa vuosina 1909–1939.
”Suomen veteraanimoottoripyöräilijöiden katalogissa Calthorpea ei ole kenelläkään muulla kuin meidän ukolla. Innostus moottoripyöriin tuli minulle verenperintönä. Minäkin harrastan brittipyöriä”, Jokinen kertoo.
Humppilan sikalan noin 30 moottoripyörän kokoelma on harvinaisen iso kuolinpesä. Yksittäisiä pyöriä tulee Routolle maaseudulla vastaan 5–10 vuodessa.
Ikävä kyllä, kaatopaikalle viedään yhä valtavasti vanhojen moottoripyörien osia.
”Eräs kaveri osti muutama vuosi sitten omakotitalon Tampereen seudulta ja löysi puupinon takaa vanhan Harley-Davidsonin. En tiedä, oliko pyörä laitettu vaimoa vai sotaa piiloon”, Routo hymyilee.
Hänen mukaansa autoa on vaikea unohtaa mihinkään, mutta moottoripyörä on helppo säilyttää pienessä tilassa ja työntää vaikka heinien sekaan.
”Olisiko tuossa Suzukin vanne? Kyllä se kaasarikin tulee vielä vastaan”, Routo huikkaa toiveikkaana Jokiselle kävellessään sikalassa. Oikeiden moottoripyörän osien kokoaminen yhteen edellyttää asiantuntemusta.
Ulkopuolisesta vanhat moottoripyörän osat saattavat näyttää rautaromulta, mutta alan harrastajan silmiin syttyy innostunut loiste.
”Tämä kokoelma on paratiisi. Laitamme osat nippuun ja myymme pyörät yhtenä kasana. Hienoimmat helmet viemme moottoripyörämuseon kokoelmiin.”
Riku Routo avasi Suomen moottoripyörämuseon Lahteen Vesijärven rannalle keväällä 2011. Museo ostaa, lainaa ja saa lahjoituksina näyttelyynsä moottoripyöriä ja muuta aiheeseen liittyvää rekvisiittaa.
”Ilman kaupallisuutta museoni ei toimisi, koska emme saa senttiäkään avustusta valtiolta tai kaupungilta. Esimerkiksi kuolinpesien myynnin kautta voimme saada jonkun satasen museon pyörittämiseen.”
Miten paljon perikunnat voivat sitten netota latoihin, navetoihin, sikaloihin ja pihan perille unohtuneista vanhoista moottoripyöristä? Nyrkkisääntöä on mahdotonta määrittää, koska pyörän arvo riippuu valmistusmääristä ja sopivasta ostajasta.
”Useimmiten tienaaminen jää märäksi uneksi. Joskus sattuu lottovoitto ja vanhoista pyöristä saa tuhansia euroja. Raha ei ole kuitenkaan pääasia. Tärkeintä on, että vanhat moottoripyörät pelastuvat ja löytävät oikean kodin”, Routo painottaa.
Riku Routo perusti prätkäliikkeen Lahteen vuonna 1980 yhdessä Sliippareista tuttujen Sakke Järvenpään ja Mato Valtosen kanssa. RikuMotorilla ei ole enää fyysistä myymälää, mutta kaupankäynti jatkuu verkossa.
Järjestelmällisen moottoripyörien etsimisen hän aloitti jo vuonna 1971.
”Kokoonnuimme aikaisin aamulla parin veljeksen kanssa Hennalan Shellille. Heitimme tikalla karttaan, mistä lähdemme etsimään vanhoja moottoripyöriä. Saimme hyviä vinkkejä paikallisesta baarista.”
Myöhemmin Routo keksi ottaa yhteyttä nuohoojiin, joilla oli paras paikallistuntemus vanhoista moottoripyöristä.
”Internet on valitettavasti pilannut kaiken hauskuuden tästäkin harrastuksesta. Saan edelleen suurimman ilon siitä, kun löydän maaseudulta jonkun ihmeellisen häksättimen.”
Katso myös: Video: Riku Routo esittelee sikalasta paljastuneen moottoripyöräkokoelman – "Näin isoa kätköä ei ole vähään aikaan löytynyt"
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
