Yksityistilaisuudet ovat kiertueiden välissä olennainen osa viihdetaiteilijan elämää. ”Niistä myös oppii aina paljon vaikka metsäalasta tai terveysteknologiasta.” Kuva: Sanne Katainen
Laura Voutilainen painaa jälleen kohti uutta – ”Tunne-elämä ei keski-iässä suinkaan laimene, vaan riemu tulee elämisestä itsestään”
Muusikko ja yrittäjä Laura Voutilainen on oppinut liki 30 vuoden urallaan syvän päädyn ja tekemisen kautta. Keski-ikäinen nainen on hänen mielestään turhaan väheksytty.
Lähes 30 vuoden uralla Laura Voutilainen on esiintynyt erittäin monenlaisissa ympäristöissä Lapin pienistä keikkalavoista ostoskeskuksiin. Eksoottisimpiin kuuluu Jyväskylän suurajojen erikoiskoe. ”Olihan se melkoista vaivannäköä päästä sinne. Loppumatka kannettiin soittimia kävellen. Sora lensi, kun esiinnyimme.” Kuva: Sanne KatainenLiki 30 vuotta on jo kulunut Laura Voutilaisen ammatillista musiikkitaivalta. Tai pituus riippuu siitä, mistä se lasketaan.
”Koelaulut olivat jo 1992. Sitten vain odoteltiin. Olin levy-yhtiön ja ohjelmatoimiston mielestä liian nuori”, hän muistelee.
Ensimmäisen singlen julkaisun aikaan syksyllä 1993 Lahden konservatorion sellonsoiton opiskelija oli 18-vuotias.
Virallisesti ammatillinen ura alkoi alkuvuodesta 1994. Omaa nimeä kantanut levy löi silloin läpi.
”Syvän päädyn ja tekemisen kautta olen oppinut kaiken”, muusikko summaa nyt.
Tuli hurja nousu, jota seurasi nopea lasku. Kiista Voutilaisen keikkoja ja esiintymisiä hoitaneen managerin Hannele Laurilan kanssa päätyi oikeuteen.
Ratkaisusta tuli viihde- ja musiikkialan sopimuskäytäntöihin ennakkotapaus. Voutilainen on siitä nyt tyytyväinen, vaikkei se tuolloin kiitollinen paikka ollutkaan.
”Olin 20-vuotias. En ihan ymmärtänytkään, mitä kaikkea siinä tapahtui. Ehkä niin oli hyväkin. Sitä meni vain ja koetti pärjätä.”
Meni yli kaksi vuotta ennen kuin hän saattoi levyttää uudelle yhtiölle. Voutilaisen elämään toi sen aikana uuden merkityksen myös esikoisen syntymä.
Yrittäjän tielle kiista toi myös tarvittavaa ymmärrystä.
”Totta kai sitä on ollut kaikissa tekemisissään tarkempi. Tämä ala sisältää silti riskejä koko ajan. Pitää olla tietoisia riskejä, mihin nimensä laittaa.”
Kuka?
Muusikko Laura Voutilanen syntyi Jyväskylässä mutta vietti lapsuus- ja nuoruusvuodet Hollolassa.
Opiskeli musiikkia Lahden konservatoriossa ja asui toistakymmentä vuotta Heinolassa.
Asuu yksin Espoossa, perheeseen kuuluu kaksi omillaan olevaa aikuista poikaa.
Harrastukset: tanssi, lihaskuntoharjoittelu, lenkkeily, pyöräily.
Opiskelee Tommy Hellsten instituutissa Ihminen tavattavissa -terapeutiksi.
Mitähän seuraavaks? -kiertueella on vielä 10 konserttia, joista viimeinen on 17. joulukuuta.
Uusi single Me ilmestyi 11.11.
Vuosituhat vaihtui ja Laura Voutilaisen ammatillisesta osaamisesta nähtiin yhä uusia ulottuvuuksia: tv-show’t, revyyt, musikaalit ja äänityö animaatioelokuvissa. Oli Euroviisut ja imitointia Jarkko Tammisen kanssa. Tv-formaattien puskiessa kotiruuduille Voutilainen nähtiin niin ”tanssimassa tähtiin” kuin tuomaroimassa Idolsissa.
Häntä ei hillinnyt se, että musiikkialallakin on tärkeä pysyä omassa peliruudussa. Päinvastoin se lisäsi sisua.
Liika monipuolisuus on vaikea kaupallistaa, sen hän ymmärtää nyt. Kokonaisuutena monialainen tekeminen on silti ollut se, mikä on pitänyt pätkätyöstä koostuvalla viihdealalla leivässä.
”Monipuolisuus pitää osata kanavoida ja olla tarkkana, mitä työtä tekee ja millä hinnalla. Ja työnantajana pitää laskea kaiken tekemisen järkevyyttä.”
Bändin ja tekniikan väen lisäksi Voutilaisen kuten muidenkin artistien yrittäjyys pitää pyörimässä ketjua, joka ulottuu ohjelmatoimiston kautta tapahtumien paikallisiin järjestäjiin.
Tässä maailmantilanteessa viihdeala on Voutilaisen mukaan suorastaan epälooginen: kulut ovat kovat, kun kuljetaan isoilla autoilla pitkin pitkää Suomea ja käytetään suuria määriä sähköä. Tukia ei tipu.
Se on myös psyykkisesti haastavaa. Hän kertoo pohtineensa, miksi ylipäätään soittaa.
”Mutta tämä on identiteettikysymys. Ammatti on niin kokonaisvaltainen ja myös elämäntapa.”
”Keski-iän vedenjakajalla miettii, mitä tästä eteenpäin.”
Itsetutkiskelua Laura Voutilainen on harjoittanut jo ennen koronaa. Se on osa hänen persoonaansa, mutta virallista terapiaprosessia on myös tarvittu oman lapsuuden käsittelemiseen. Kiinnostus ihmisyyteen on johtanut Voutilaisen opiskelemaan lisää.
Hän suorittaa ammatillista lisäkoulutusta, jonka on kehittänyt terapeuttina ja kouluttajana sekä tietokirjailijana tunnettu Tommy Hellsten.
”Terapiaopinnoissa joutuu mylläämään, mistä on tullut sukupolvensa ja sukupuolensa edustajana. Keski-iän vedenjakajalla miettii, mitä tästä eteenpäin.”
Keski-ikäisenä moni nainen, mutta myös mies, törmää lokeroihin. Niitä asettaa meille ympäristö, mutta niihin voi jäädä itsestään johtuen – myös osaksi huomaamattaan. Vaaditaan ponnistelua ja toisten tukea irtaantua kaavoista, jotka kangistavat.
Hiljaisena korona-aikana syntyi musiikkiteatteriesitys Origo. Muusikot Veera Railio ja Maija Ruuskanen sekä tanssija ja näyttelijä Anu Palevaara käsikirjoittivat ja esittivät sen Voutilaisen kanssa. Tämä myös sävelsi musiikin.
”Se on arvotunnustus: rakkaus, valo, rauha ja yhteisymmärrys.”
Origo sai kuusi esitystä musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä huhtikuussa. Tulevaisuus on avoin.
”Toistaiseksi aikataulut eivät ole sopineet uusiin esityksiin. Keskittymistä ja myyntityötäkin tarvittaisiin.”
Korona-aika tuotti myös toisen neljän naisen projektin. KokoNainen keskittyi terveyteen ja äitiyteen, mutta se ei ole Voutilaisen mukaan oikein löytänyt tässä ajassa kohderyhmäänsä.
Jouluun asti naista ja bändiä vie konserttikiertue, joka sekin liittyy kahden elämänjakson risteykseen.
”Nyt kun levyä ei ole julkaistu, oli mahdollisuus keskittyä sovitukselliseen ja muuhun antiin. Kokeilla, mitä saa irti vanhoista osista”, hän perustelee.
Joululevystä on kolme ja kultaa tuoneesta Miks ei? -albumista viisi vuotta.
Tässä ajassa tarvitaan Voutilaisen mielestä hallikonserttien ja valmiiksi pureskeltujen albumikiertueiden rinnalle vastavoimaa.
”En sano sitä huonolla, vaan että voi leikkiä hiljaistenkin elementtien kanssa. Niin yleisö kuin itse saa itkeä ja nauraa vuorotellen. Se puhdistaa.”
Konsertissa yhdistetään eri tyylilajeja klassisesta souliin ja etnovaikutteisiin. Myös nuoruuden soitin, sello, pääsee vuosien tauon jälkeen estradille.
”Tiedän, että ihmiset varmasti haluavat kuulla niitä tuttuja biisejä. Mutta tämä kiertue kertoo samalla, mitä minä olen nyt. Se on Laura nykypäivän kontekstissa.”
Keski-iän välitilinpäätöksessä kunnioitetaan siis vanhaa mutta samalla katsotaan tulevaan.
”Tunne-elämä ei tässä iässä suinkaan laimene, vaan riemu tulee elämisestä itsestään.”
Tuotantoyhtiö Central Line Entertainment tarttui myös tilaisuuteen, vaikka ylipäätään on vaikea saada täysiä saleja. Lipunmyynti on siirtynyt viime hetkellä tehtäväksi.
”Kyllähän se on riski. Mutta emme tule ehkä palaamaankaan ihan samanlaiseen Suomeen, mikä oli ennen koronaa”, artisti muistuttaa.
Konserttikiertueisissa on aina taloudelliset riskinsä. ”Mieluummin lähden lavalle kuin jään kotiin pyörimään. Toivottavasti tulee väkeä. Jos ei ole ihan tyhjä. Olen tehnyt parhaani. Se riittäköön”, Laura Voutilainen pohtii. Kuva: Emma Cornier SimolaEntä se albumi? Laura Voutilaisen itsetutkiskelu tulee esiin pienenä, huumorin sävyttämänä hymähdyksenä.
”Ei ole kiirettä julkaista uutta. Koko ajanhan tässä on suollettu uutta.”
Hän kuuluu eittämättä nykyisistä esiintyvistä artisteista ja bändeistä siihen kärkiryhmään, joka on tasaisimmin julkaissut musiikkia vuoden parin välein jo neljällä vuosikymmenellä. Albumeja on 15 ja kokoelmia lisäksi kaksi.
Vuoden 2017 jälkeen singlejä on ilmestynyt tasaisesti kaksi vuodessa. Tuorein ilmestyi pari viikkoa sitten ja kevääksi, kesän esiintymisiä ajatellen on suunnitteilla seuraava.
”Viimeistään kun täytän 50”, kuuluu sitten lupaus.
Rajapyykki ylittyy vuonna 2025. Ikiliikkuja Voutilainen siis jatkaa uusilla poluilla, jos ei samalla hengästyttävällä tahdilla niin samalla intensiteetillä kumminkin.
”Olen kiinnostunut jatkuvasti siitä, mitäs tällä kertaa ympärillä liikkuu. Ehkä olen vähän impulsiivinenkin. Sitä voisin vielä vähän loiventaa.”
Vakava lause saa jatkokseen lämmintä naurua.
Seikkailijan tutkimusmatka ei lopu – keski-iässäkään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
