Näin tarttuviin tauteihin suhtauduttiin ennen: Spitaalisille oli kirkossa oma sisäänkäynti ja karsina – ja siellä pidetään vielä yksi keisarin määräämä jumalanpalvelus

Kuningas Kustaa II Adolf antoi vuonna 1619 määräyksen rakentaa leprasairaala Seiliin. Pian rakennettiin myös kirkko, mutta tämä nykyinen valmistui vuonna 1934. Kuva: Eija Mansikkamäki

Nauvon lähellä sijaitsevan Seilin saaren kirkossa pidetään tämän kesän viimeinen suomenkielinen jumalanpalvelus elokuun viimeisenä sunnuntaina 29.8. Palveluksia on kolmesti kesässä, sillä keisari Nikolai I antoi asiasta asetuksen 1800-luvulla.

Kirkonpenkissä istuskellessa sopii muistella menneitä. Jo astuminen saaren kamaralle vetää hiljaiseksi.

Kirkkosalin perälle tehty aitaus erotti spitaaliset muusta seurakunnasta. Kuva: Eija Mansikkamäki

Seiliin tuotiin 1600-luvulla lepraa eli spitaalia sairastavia, jotka eristettiin terveistä myös kirkonmenojen ajaksi. Toisin kuin nyt korona-aikana, sairaiden pääsyä kirkkoon ei kuitenkaan kielletty, mutta heillä oli pyhättöön oma sisäänkäyntinsä sekä oma aidattu istuma-alueena. Penkit olivat epämukavan pystyselkäisiä lautapenkkejä ja alttari karu. Karsina on yhä paikoillaan saarelle vuonna 1734 valmistuneessa kirkossa.

Nykyinen kirkko korvasi entisen, 1600-luvulla tehdyn, jonka venäläiset ryöstivät isonvihan aikaan ja jonka kunto sittemmin rapistui.

Kirkossa on nykyisin kopio Sylvi Kekkosen lahjoittamasta punaisesta alttarivaatteesta. Kuva: Eija Mansikkamäki

Leprakarsinan ohella kirkon toinen erikoisuus on punainen alttarivaate, jonka rouva Sylvi Kekkonen teetätti kirkkoon vuonna 1957 saarikäyntinsä jälkeen. Rouva kohahdutti saarelaisia tekemällä sinne yllätysvierailun presidenttipuolisonsa kanssa. Alttarivaate haperoitui ajan saatossa ja korvattiin uudella vuonna 2014.

Kirkkomaassa on vanhoja hautoja ja puuristejä. Tiettävästi spitaaliset haudattiin kuitenkin siunaamattomaan maahan. Kuva: Eija Mansikkamäki

Seilissä on pysyvän asutuksen merkkejä jo keskiajalta, jolloin siellä viljeltiin maata.

Leprasairaala rakennettiin kuninkaan määräyksestä ja valmistui vuonna 1623. Saarelle muutti potilaiden lisäksi hoitajia sekä köyhiä, kuuroja, sokeita ja liikuntakyvyttömiä.

Spitaalisia oli kerralla hoidossa muutamia kymmeniä, ja vuosien mittaan kaikkiaan 663. Heidät sijoitettiin erilleen pienelle saarelle, jossa oli kirkkokin. Saaret ovat kasvaneet sittemmin yhteen.

Entisen sairaalan tiloissa on hyvin runsas ja havainnollinen kokoelma tietoa ja esineistöä. Tässä erään asukkaan huone lepositeineen. Kuva: Eija Mansikkamäki

Seili valikoitui alunpitäen kuolevien hoitoon etäisen sijaintinsa ja hautaamiseen soveltuvan hiekkapitoisen maansa vuoksi. Kirkon viereiseen kirkkomaahan on siunattu kuitenkin lähinnä henkilökuntaa ja saaren sukuja, mutta tiettävästi spitaaliset haudattiin läheiselle niitylle. Spitaalia pidettiin näet Jumalan rangaistuksena.

Tautia pidettiin myös niin tarttuvana ja tappavana, että saarelle tuodut sairaat eivät saaneet enää koskaan poistua sieltä. Vaikka kyyti saarelle oli tahdonvastainen, omat arkkulaudat piti tulijoiden tuoda mukanaan.

Osa sinnitteli pitkäänkin. Esimerkiksi Seilin viimeinen spitaalipotilas, euralainen Malin Matsdotter eli saarella peräti 52 vuotta ja kuoli vuonna 1785. Sen jälkeen kirkon karsinaa ei ole käytetty tautisten seurakuntalaisten eristämiseen.

Sairaalan rakennuskanta on suojeltu. Kuva: Eija Mansikkamäki

Mielisairaalan toiminta kattoi 1830-luvulla koko Etelä-Suomen, ja Seiliin sijoitettiin erityisesti kroonisia naispotilaita. Heitä hoidettiin lukkojen takana ja keskeinen hoitoaine oli viina.

Houruinhuone toimi vuoteen 1962 asti, minkä jälkeen mielisairaalan tilat siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön. Saarella työskentelee edelleen hauta- ja meritutkijoita.

Veneilijöille on Seilissä tukeva kiinnityslaituri ja septitankin tyhjennys. Kuva: Eija Mansikkamäki

Seili avattiin isommille turistijoukoille neljä vuotta sitten. Saaressa on helppo kävellä hiekkateitä pitkin, ja yhteysaluksen laiturilta tullessa rantalaitumilla näkyy myös karjaa.

Seiliin pääsee yhteysaluksella päivittäin syyskuun puoliväliin saakka, talvisaikaan harvemmin. Sinne tehdään myös valmisretkiä.

Saaressa voi yöpyä erilaisissa majoitustiloissa sekä syödä ravintolassa, ja vieraslaituriin pääsee isommallakin veneellä.

Seilin museokirkko ja sairaalan rakennuskanta on suojeltu. Kirkon ja saaren luonnon hoidosta vastaa Metsähallitus.

Seiliin etsitään jälleen tulevaksi talveksi saaritonttua, joka pitäisi asuntoa vastaan myös saarta silmällä.