Härkösen lihatiskissä myydään "vain mersua" – yksi pääsiäinen jäi kauppiaan mieleen pysyvästi
Norjalaiset pitävät rajakauppaa pystyssä. Tiskin takana on kauppiaan koti.
K-Kauppias Seppo Härkönen haluaa auttaa välillä ihmisiä eteenpäin. ”Ilo tulee siitä, että saa auttaa. Se ei maksa mitään. Jos antaa ihmisille muutakin kuin mitä palveluhommissa myyt, se tulee monikertaisena takaisin.” Kuva: Juha KauppinenKauppias Seppo Härkönen leikkaa kylmätiskin takana nopein liikkein isoja lihapaloja. Jämäpalat lentävät viereiseen astiaan jauhettavaksi. Siistityt kokonaiset fileepalat kauppias asettelee esille tiskille.
Tarjolla on muun muassa entrecôteta ja sisäpaistia. Liharivit ovat moitteettomassa kunnossa. Lihapalat on putsattu, eikä niissä ole suonenpätkiä. Turhaan ei ole kaupan tiskiä kehuttu jopa Suomen parhaaksi.
Karigasniemen kylällä tiedetään, että Härkönen on tavattavissa kaupalla melkein aina, tavallisemmin tiskin takana.
Aamupäivällä on vielä rauhallista. Norjalaiset asiakkaat saapuvat ruokaostoksille vasta iltapäivällä. Tunnin aikaero antaa kauppiaalle lisäaikaa valmistautua päivään.
Härkönen tietää 43,5 vuoden kokemuksella, että norjalaiset ovat vaativia asiakkaita. Jos norjalaisille myy parasta, he tulevat takaisin. Jos myy kerran huonoa, eivät enää palaa, hän sanoo.
Lihatiskissä on vain kotimaista tarjolla. Härkönen sanoo, että valinta on tietoinen. Viikon aikana kaupaksi menee noin tuhat kiloa Atrian, HK Scanin ja Röngän toimittamaa lihaa.
”Meillä on ollut ulkolaista kokeilussa, kuten brasilialaista sisäfileetä. Palaute oli niin negatiivista, että myynti loppui lyhyeen. Tästä on tosin aikaa kymmenen vuotta.”
Lihakauppiaan pitää tuntea tuotteensa käytännössä. Härkönen lupaa takuun myymälleen lihalle: jos ei laatu tyydytä, rahat hän maksaa kaksinkertaisena takaisin.
Lapissa perin tunnettua poronkäristystä leikataan ruhon monista osista, kuten jaloista tai kaulasta.
”Jos vertaa tätä käristystä paistista tehtyyn käristykseen, on ihan sama kuin ostaisi Mersun sijasta Ladan. Lihassa on juuri saman ero”, Härkönen kuvailee.
Poro myydään pakasteena, sillä tuoreena liha tummuisi liian nopeasti.
Rajakauppa on Karigasniemen elinkeinoelämän lähde. K-marketin elintarvikekaupassa 95 prosenttia asiakkaista on norjalaisia. Viereisen rautakaupan puolella luku 99,9 prosenttia.
Rakennustarvikkeet menevät kaupaksi
”Rahdin osuus Pohjois-Norjassa on niin suuri, että se on meidän etu.”
Taloudellisesti Norjassa pyyhkii hyvin ja elintaso on korkea, mutta kaikki on suomalaisittain kallista. Kruunun korkean kurssin vuoksi hintaetu on Suomen puolella huomattava. Suomessa norjalaisten silmissä kaikki on halpaa. Norjalaisia kadehditaan ainoastaan halvan sähkön vuoksi.
”Valuuttaetu on huomattava. Varsinkin tuoretuotteissa kerroin on kaksi. Jos meillä maksaa entrecôte 99 norjan kruunua kilolta, siellä se on 299 kruunua”, kuvaa Härkönen eroa.
”Tämä siis kurssilla yksi euro on 9,5 kruunua. Jos meillä maksaa rahalla, saa eurolla 9,1 kruunua eli annamme paremman kurssin kuin pankki.”
Utsjoen raja-asemille norjalaiset tulevat ostoksille myös alkoholin ja tupakan perässä, koska ne ovat Norjassa korkeasti verotettuja. Kylän elinvoimalle iso asia oli, kun Alko avasi lopulta 2014, 20 vuoden väännön jälkeen, oman myymälän.
”Tämän jälkeen tuli kirkko, liikuntasali ja uusi hotelli. Pikkuhiljaa luulen, että tämä kylä herää eloon.”
Karigasniemen pohjoispuolella Inarinjoki yhtyy mahtavaan Tenojokeen. Tenontie alkaa kylältä, ja se mutkittelee lopulta Utsjoelle saakka. Takavuosina tuhannet linja-autot ohittivat kylän matkalla, mutta sittemmin Nordkappiin matkaavien bussien virtaamat ovat vähentyneet.
Ennen Karigasniemen tiellä ei ollut keskusta-kylttiä.
”Soitin TVL:ään ja nykyisin centrum-kyltti ohjaa busseja pihaan.”
Pääsiäistä edeltävä viikko on kaupan vuoden tärkeimpiä. Härkönen muistaa hyvin pääsiäisen vuonna 2000. Raja-alueella pitää varautua aina yllätyksiin. Ei koskaan tiedä, mitä Norjassa tapahtuu.
Kylmiöt olivat täynnä lihaa lähestyvien juhlapäivien vuoksi. Sitten tärähti uutinen.
”Suu- ja sorkkatauti sulki rajan kokonaan. Ei mennyt lihankäppyrää tai kinkun siivua toiselle puolen jokea. Kolme viikkoa raja oli kiinni.”
”Spar-markettilaiset soittivat ja halusivat auttaa minua. Tukusta ei vastaavaa puhelua tullut.”
Jutustelun lomassa Härkönen palvelee välillä asiakkaitaan. Suomi vaihtuu saameksi, kun paikalle tulee taas yksi tuttu asiakas.
Saamelaisalueella eläminen on oma juttunsa.
”Oma väki on oma väki, ja muualta tullut vieras on vieras.”
Härkönen kertoo, että paikan voittamiseen meni oma aikansa.
”Olen ollut täällä niin pitkään, että osaan saamea. Minä olen kenkäheinäsaamelainen. Olen ylpeä siitä.”
Vuosia sitten hän päätyi Norjan saamelaisen vaimonsa kanssa asumaan naapurimaan puolelle 6,5 kilometrin päähän kylästä estääkseen kaksoisverotuksen. Pariskunta puhuu kotona norjaa ja saamea.
”Oli järkevämpää rakentaa talo Norjaan.”
Kaikki alkoi siitä, kun Härkösen vanhemmat muuttivat 1948 Ivalosta Tenon varrelle Rovisuvantoon, jossa alkoi heidän kauppiasuransa. Samaan aikaan myös ensimmäinen postiauto tuli kylälle.
Oma kauppa rakennettiin pari vuotta myöhemmin tien toiselle puolen. Kaupan kasvaessa Härkösen perhe siirtyi kymmenen kilometrin päähän Karigasniemen kirkonkylälle. Uusi kauppa aloitti siellä joulukuussa 1979. Lapsista tuli kaupan äänettömiä yhtiömiehiä.
Lopulta Seppo Härkösestä tuli koko yrityksen vetäjä vuonna 1984. Työnteko on sittemmin maistunut. Hän on usein miettinyt, että miksi jaksaa tehdä töitä. Raha ei ole motiivi, hän sanoo.
Vuodesta toiseen Härkönen on tehnyt pitkää päivää, tottunut seisomaan tiskin takana aamusta iltaan. Kauppa on vuodessa vain kaksi päivää kiinni.
Hän laskee, että tavallisesti viikkotunteja kertyy 80. Kaupassa on hänen lisäksi töissä viisi muuta henkeä. Rautakaupan puolella on oma henkilökunta.
Härkönen kertoo, että hänen poikansa tuntee kauppiasisän arjen: Aamulla menee töihin ennen kuin herää ja palaa kun panee nukkumaan, kuuluu poika todenneen.
”Joskus tuntuu siltä, että tämä on kotini, ja käyn muualla nukkumassa. Tässä olen viettänyt suurimman osa elämästäni. Työ on raskasta”, hän myöntää.
Mitä tapahtuu, kun eläkeikä koittaa 1,5 vuoden kuluttua?
”Jos tähän ei tule jatkajaa, osaan minä valot sammuttaa.”
Härkönen ei malttaisi pitää lomaa, mutta joskus sentään on sen aika.
Henkilökunta tietää, että kauppias karkaa elokuussa syntymäpäivänsä aikoihin muutamaksi päiväksi erämaahan.
”Lähden metsään. Muutaman päivän ajan soutelen, kalastelen ja lauleskelen Iäsjärvellä.”
Muutama päivä ihan yksin tekee hyvää. Reissun jälkeen satelee myös kehuja.
”Usein sanotaan, että olen nuortunut kymmeniä vuosia.”
Norjan Iäsjärvellä Härkösellä on yhdeksän neliön kalamökki, ilman saunaa. Tieltä sinne on matkaa 46 kilometriä ja matka taittuu mönkijällä.
”On vain lintuja, aurinkoa. Luonto voi olla kaunis.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
