”Se oli vain vitsi” ‒ omaa käytöstään voi pahoitella paremminkin ja vain yhdellä sanalla
Käytöstavat kunniaan, ja tervehtiminen on kuitenkin ensimmäinen askel toisen huomioimisessa, kirjoittaa Hengähdyspaikalla Anni Takko.
Tervehtiminen on pieni mutta tärkeä ele. Kuva: Jaana KankaanpaaLuin junassa matkustaessani Saara Särmän kolumnia miesselittämisestä ja tyrskähtelin ääneen. Pidän itseäni yleisesti vakavana ihmisenä, joka ei yksin ollessaan juuri naureskele.
Saaran sanat olivat kuitenkin niin ytimekkäitä ja osuvia, että oli pakko osoittaa niille suosiota ääneen. Suosittelen lukemaan hänen kolumninsa käsitteistä ja miesselittämisestä Ylen sivuilta.
Saara antoi miehille konkreettisen ohjeen miesselittämisen välttämisestä, sillä tietenkään jokainen miehen selitys jotakin ei ole ”miesselittämistä”. Olisikin hyvä ensin yksinkertaisesti kysyä ”Haluatko, että selitän?”. Tällä kysymyksellä vältettäisiin epätasa-arvoiset tilanteet, joissa naiset joutuvat vaikenemaan miesselittämisen vuoksi.
Saaran ohjeesta intoutuen aloin miettiä yleisiä lapsille suunnattuja konkreettisia käyttäytymissääntöjä, kuten ”Ei saa ottaa kädestä” ja ”Älä puhu ruoka suussa” sekä ”Muista sanoa kiitos ja ole hyvä”.
Kuitenkin me aikuisetkin tarvitsisimme muistutusta käyttäytymissäännöistä ja usein konkreettisia toimintaohjeita. Jatkanpa Saaran listaa.
Muista tervehtiä! Tämä pieneltä tuntuva asia on yllättävän tärkeä. Liian usein se unohtuu tai siitä ei välitetä. Tervehtiminen on kuitenkin ensimmäinen askel toisen huomioimisessa.
Anteeksipyyntö tai oman toiminnan pahoitteleminen on hyvä alku sovinnolle ja oman toiminnan tarkkailulle sekä myöntämiselle, että tuli tehtyä väärin. Anteeksipyynnön voi kuitenkin tehokkaasti mitätöidä mutta-sanalla. Anna mieluummin toisen kokemukselle tilaa ja kuuntele.
Pyydä! Tämä on aikuisten sääntö sille, ettei saa ottaa kädestä. Jos haluat jotakin, sano se ääneen. Usein toinen puoli ei välttämättä edes tule ajatelleeksi, että haluaisit jotakin.
Omien tarpeiden ääneen sanominen voi olla vaikeaa, mutta niiden tunnistaminen ja sanominen voivat olla alku voimaantumiselle ja terveemmille ihmissuhteille. Kenenkään ei voi olettaa tietävän sitä sanomatta.
Käytä minä-viestejä! Minä-lauseilla pysyt yleensä turvallisilla vesillä erityisesti, jos joudut selvittämään riitaa tai konfliktia. Minä-viestikään ei oikeuta loukkaamaan toista.
Olet todennäköisesti toiminut väärin, jos mielesi tekee alkaa selitellä sanojasi lausahduksilla ”se oli vain vitsi” tai ”sinä olet liian herkkä”. Kannattaa pikemmin pohtia anteeksipyyntöä.
Huomaa erityisesti mahdollinen valta-asetelma. ”Se kenelle on paljon annettu, siltä paljon myös vaaditaan”, opettaa meille jo Raamattu.
Tärkeää on muistaa, ettemme usein tiedä toistemme taakkoja ja arkoja kohtia, taisteluita, joita itse kukin käy omassa elämässään. Oletuksia ei siis kannata tehdä, ja omia ennakkoluuloja on hyvä koettaa tunnistaa. Vaalikaamme lempeyttä, empatiaa ja kunnioitusta toisiamme kohtaan!
Hyvää ja lempeää kesää. Nautitaan Suomen huumaavasta kesästä ja toistemme seurasta.
Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat eri kirjoittajat. Kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
