”Ihmiset todellakin ovat nimensä näköisiä" – etunimi voi vaikuttaa jopa hiustyyliisi, sukunimen valinta kertoo perheen arvoista
Vaikka nimikäytännöt voivat tuntua ikiaikaisilta, monilla suomalaisilla oli vielä 1900-luvun alussa vain etunimi.
Mikä vauvalle nimeksi? Päätös kertoo nimen antajista ja ohjaa sen saaneen elämää. Kuva: Ville-Petteri Määttä”Sun nimes vain on viholliseni”, julistaa Julia William Shakespearen näytelmässä Romeolle.
Parin suvut ovat sodassa eikä romanssi siksi onnistu. Julia neuvoo rakastaan ottamaan toisen nimen. ”Mit' on se nimi? Mitä ruusuks kutsut, yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu.”
Romeo suostuu. ”Kutsu vain mua armaakses, niin uuden saan ma kasteen.”
Siinäpä idea! Romeo on komea nimi, mutta niin on Armaskin. Molemmat lisäsivät viime vuosikymmenenä suosiotaan.
Armas annettiin vuosina 2010–2019 etunimitilaston mukaan 3 366 lapselle, kun sen sai aikaisemmalla vuosikymmenellä vain 1 708 poikaa. Romeoitakin nimettiin 449, kun edellisellä vuosikymmenellä heitä nimettiin 254.
Mutta onko Julia oikeassa, tuoksuisiko Armas erilaiselta kuin Romeo? Vaikuttaako etunimemme käytökseemme?
Israelilaisen tutkimuksen mukaan kyllä, ainakin ulkonäön osalta. Siinä testiryhmälle näytettiin tuntemattomien ihmisten kuvia ja pyydettiin heitä arvaamaan tämän etunimi annetuista vaihtoehdoista. Testiryhmä onnistui arvauksissaan tilastollista todennäköisyyttä paremmin.
Vahva yhteys löytyi erityisesti nimen ja hiustyylin välillä.
”Ihmiset todellakin ovat nimensä näköisiä. Ja kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, että nimi on itsensä täyttävä ennuste eli meistä tulee sen näköisiä kuin muut olettavat meidän olevan”, psykologi Ruth Mayo kuvaili Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa tehtyä koetta (Yle 28.2.2017).
Armaksen ja Romeon hiustyylejä voi arvailla nimitrendien perusteella. Romeo on kansainvälinen nimi, jonka lausumiseen on totuttu monissa eri kielissä. Esimeriksi Stella, Sofia ja Benjamin ovat nimiä, joita löytyy ainakin Helsingissä varakkaimmista piireistä (Ilta-Sanomat 6.7.2017).
Armas on perisuomalainen nimi, joka IS:n artikkelin mukaan vetoaa keskiluokkaan. Toisaalta se on hieman tavallisimpia nimiä erikoisempi, joten siihen voisivat ihastua myös luovan luokan vanhemmat. Heihin vetoavat romanttiset ja luontoon liittyvät nimet.
Romeolle siis siisti sivujakaus ja Armaalle huoleton, silloin tällöin saksittu letti!
Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, on huomattu, että yläluokka antaa lapsilleen mielellään perinteisiä nimiä. Englannissa sellaisia ovat esimerkiksi John, Charles, William ja George, joita löytyy myös kuningashuoneesta.
Muotinimet yleistyvät nopeasti erityisesti alemmissa yhteiskuntaluokissa.
”Perinteisten nimien valinnassa voidaan nähdä halua säilyttää suvun arvoja, uusien nimien valinnassa ehkä toivoa muutoksesta”, nimistöntutkija Terhi Ainiala kertoo.
”Käytössä olevat etunimet heijastavat yhteiskunnan arvoja ja arvostuksia. Nimiin on toisaalta aina haettu kansainvälisiä vaikutteita niistä kulttuureista, jotka on sillä hetkellä mielletty arvovaltaisiksi. Harva mieltää Liisaa, Mattia, Heikkiä ja Kerttua kansainvälisiksi nimiksi, vaikka ne ovatkin tulleet Suomeen lainatavarana.”
Nimivirtauksia on tullut historian aikana ennen kaikkea Ruotsilta ja Venäjältä. Kansallisuusliike 1800-luvun lopulla toi mukanaan monia uusia suomenkielisiä nimiä, kuten Jalo, Tyyne, Lempi, Tarmo ja Toivo sekä edellä jo mainittu Armas.
Etunimi oli Suomessa pitkään henkilön ainoa nimi. Jälkimmäiset etunimet yleistyivät tavallisella kansalla vasta 1800-luvulla, ja vielä 1900-luvun alussa länsisuomalaisella ei välttämättä ollut sukunimeä lainkaan. Suomen ensimmäinen sukunimilaki annettiin vuonna 1920, jolloin jokaisen oli otettava itselleen sukunimi, jos sellaista ei vielä ollut.
”Suomessa on historiallisesti elänyt hyvin vahvana ajatus, että nimi tulee suvusta isovanhemman tai muun sukulaisen mukaan. Ensimmäiselle pojalle on esimerkiksi annettu isänisän ja toiselle äidinisän nimi”, Ainiala kertoo.
”Tarve säilyttää nimi suvussa on ollut niin vahva, että vauvalle on voitu antaa jopa lapsena kuolleen sisaruksen nimi. On ajateltu, että nimen mukana lapsi saa hyväksi katsottuja ominaisuuksia.”
Ennen 1800-lukua nimiä olikin käytössä melko vähän.
”Samat nimet riittivät suurelle osalle ihmisistä, kun suvun perinnettä haluttiin aina jatkaa. Nimimuoti ei juuri muuttunut.”
Vaikka Romeo olisikin päätynyt nimenmuutokseen, ei hänen ongelmansa pelkällä Armaalla olisi ratkennut. Sukunimi sinetöi itsemurhiin päätyneiden rakastavaisten kohtalon. Vaikka verikosto ei enää yleinen ongelma olekaan, nimiin liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole kadonneet.
Monissa tutkimuksissa on huomattu, että nimiin liittyvät ennakkoluulot vaikuttavat esimerkiksi siihen, kuinka helposti ihminen kutsutaan työhaastatteluun.
”On hurja nähdä erilaisia tilastoja siitä, kuinka ei-länsimainen nimi heikentää menestystä työnhaussa. Kyseessä on todella voimakas ilmiö”, Ainiala kuvailee.
Sukunimeen liittyy myös toinen voimakas ilmiö, jonka myönteisyydestä ollaan monta mieltä. Suurin osa naisista ottaa avioituessaan yhä miehensä nimen, vaikka avioerot ovat yleistyneet eikä laki pakottanut käytäntöön kuin 57 vuoden ajan, vuodesta 1930 vuoteen 1986.
Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikellon mukaan suomalaiset ajattelevat kuitenkin yleisesti, että miehen sukunimen käyttö aviopuolisoilla on ”ikiaikainen traditio”. Erityisesti kesämorsiamet ottavat miehensä nimen. Taustalla on todennäköisesti, että isot ja perinteiset häät halutaan järjestää kesähäinä ja niitä järjestävät arvostavat avioliittoa perinteisenä instituutiona (Kasvatus ja aika).
Toisaalta korkeasti koulutetut naiset ottavat miehensä nimen harvemmin.
Ovatko äidin ja vaimon rooli yhä tärkeämpiä kuin isän ja aviomiehen ja onko nainen siksi valmis ja halukas muokkaamaan omaa identiteettiään avioituessaan?
”Niin se varmaan on”, Ainiala pohtii. ”Nimen vaihto on myös merkki aviosäädyn muuttumisesta. Usein taustalla on halu saada koko perheelle yhteinen nimi ja perinteen vuoksi miehen nimen valitsemiseen on matalin kynnys.”
”Nyt on voimistunut myös tapa, että yhteiseksi nimeksi valitaan demokraattisesti jokin molempien puolisoiden nimiä yhdistävä tai kokonaan uusi nimi. Silloin perheelle saadaan yhteinen, uusi alku.”
Nimilaki muuttui viime vuoden alussa ja se sallii esimerkiksi yhdysnimet molemmille puolisoille ja heidän lapsilleen. Etunimiä saa antaa neljä ja sukupuolikohtaisiin nimikäytäntöihin on tullut huojennuksia.
”Suurta myllerrystä ei ole kuitenkaan lähivuosikymmeninä luvassa”, Ainiala ennustaa. ”Tuttu ja turvallinen nimistö vetoaa suomalaisiin.”
Romeo ja Julia -sitaatit Paavo Cajanderin suomennoksesta vuodelta 1881.
Lue myös:
Arvaa kuka: Pystytkö päättelemään henkilön etunimen tämän oman kuvauksen perusteella?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
