Enemmän kuin suunnannäyttäjä: Opaskoira auttaa sokeuden yleisimmän aiheuttajan hallinnassa
70-vuotiaan Opaskoirakoulun asiakkaat olivat aluksi sotasokeita. Nykyisin näön vie useimmiten II-tyypin diabetes.
Positiivisella vahvistamisella kouluttaja Hannele Rontu on opettanut Anin kertomaan, mistä tuoli löytyy. Opaskoirista 95 prosenttia on labradorinnoutajia, mutta jonkin verran käytetään myös esimerkiksi isovillakoiria ja sileäkarvaisia noutajia. Kuva: Kari SalonenAni rynnistää huoneeseen.
Se pyyhältää kouluttajansa Hannele Rontun luo ja keikuttaa takamustaan kuin samba-tanssija: Mitä saisi tehdä?
Ani on koulutuksensa loppuvaiheessa oleva opaskoira. Vaan onko tämä opaskoira ollenkaan? Tietääkseni opaskoira on valjaissa löntystävä, tyynen välinpitämätön otus.
Opaskoiran kuuluu olla energinen, ei se muuten jaksaisi työtään, valaisee opaskoirakoulun johtaja Riitta Liimatainen.
Suomen Näkövammaisten liiton Opaskoirakoulu viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan. Se ei ole alan ainoa toimija Suomessa, mutta varmasti pitkäikäisin.
Yhden Suomen ensimmäisistä opaskoirista sai presidentti Urho Kekkosen jatkosodassa sokeutunut veli, Jussi Kekkonen.
Tuolloin kaikki opaskoirat olivat saksanpaimenkoiria ja opastettavat sodassa näkönsä menettäneitä. Nyt tuo aikakausi on virallisesti ohi: Viimeinen opaskoiraa käyttänyt sotasokea kuoli viime keväänä.
Opaskoiria on Suomessa noin 220.
Määrä voi yllättää pienuudellaan: näkövammaisia arvioidaan olevan noin 50 000.
”Koirasta on oma vaivansa”, Liimatainen virkkoo. Jos hoitoon on valmis sitoutumaan, sen hyödyt ovat kuitenkin kiistattomat.
”Puolikin tuntia kepin kanssa liikkumista voi olla tosi raskasta. Koiran kanssa voi antaa sen tehdä ratkaisut.”
Koira auttaa jopa sokeuden yleisimmän aiheuttajan, II-tyypin diabeteksen, hallinnassa.
”Aktiivisuus lisääntyy, asiakas laihtuu, insuliinia ei tarvita”, Liimatainen luettelee hyötyjä.
Maratoonareidenkin joukosta löytyy koiria käyttäviä näkövammaisia.
Koirat kasvavat hoitoperheissä reilun vuoden ikään asti ja käyvät pentukoulussa vähintään kahdesti kuussa.
Kasvatetuista koirista reilu puolet päätyy opaskoiriksi. Soveltuvuustesteissä katsotaan, miten koira sietää esimerkiksi korkeita paikkoja.
Labradorinnoutaja osoittautui lopulta työhön sopivammaksi kuin saksanpaimenkoira.
”Jos terveys ei reistaillut, niin sitten korvien väli oli huono”, kertoo Liimatainen.
”Opaskoiralla ei saa olla minkäänlaista puolustushalua.”
Eikö tekniikka pystyisi jo korvaamaan opaskoiran? Teknologia voi muuttaa koiran käyttötapaa, mutta se ei korvaa sen sosiaalista merkitystä, Liimatainen pohtii.
Anilla ja muilla opaskoirilla on jotakin, mitä tehokkaimmaltakin koneelta puuttuu: empatiakykyä ja viehätysvoimaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
