Oletko aina halunnut pujahtaa kartanon puutarhaan tai ansariin? Nyt se onnistuu Ritarihuoneen historiaa henkivässä salissa

1700- ja 1800-luvuilla kartanoissa kiinnostuttiin eksoottisista kasveista, kuten hedelmäpuista, palmuista ja agaaveista. Jotta ne pysyivät hengissä myös talvella, tarvittiin lämmitettyjä kasvihuoneita. Kuva: Satu Lehtonen

Harvoinpa tavallinen ihminen pääsee tallustelemaan Helsingin Ritarihuoneen upeaan saliin – ja vielä harvemmin tuo sali on täynnä keväisenkukkivaa puutarhaa.

Nyt on mahdollisuus ottaa varaslähtö kesään ja tutustua Ritarihuoneella avoinna olevaan Kartanoiden puistot ja puutarhat -näyttelyyn. Perjantaina avautunut näyttely on auki vain ensi viikon loppuun.

Näyttely tarjoaa silmänruokaa runsaiden kasviasetelmien ja rakennelmien muodossa. Opasteet johdattavat tiiviille ja kiinnostavalle aikamatkalle kartanopuutarhojen historiaan.

Suomen kartanoiden puutarhahistoria on rikas 1700-luvun puolivälistä lähtien, vaikka sodat ja muuten vaikeat ajat ovatkin välillä näkyneet puutarhojen rappeutumisena.

Puutarhavaikutteet ovat saapuneet meille pääosin Ruotsista, jonne ne vuorostaan ovat tulleet Italiasta, Ranskasta, Englannista ja Saksasta. 1800-luvulla otettiin jossain määrin vaikutteita Pietarista, mutta silloinkin kyse oli keskieurooppalaisista trendeistä.

Huvimajassa oli mukava kahvitella. Kuva: Satu Lehtonen

Kartanon pääsisäänkäynnin edessä oli usein edustava piha istutuksineen.

Päärakennuksen toisella puolen avautui varsinainen puutarha, joka oli seurustelu-, lepo- ja virkistyspaikka.

Siellä pidettiin juhlia, lounaita, teatteriesityksiä ja konsertteja. Syreenimajat tarjosivat varjoa iltapäiväkahvittelijoille. Varakkaimmat rakensivat myös huvimajoja.

Hyötypuutarhassa tuotettiin satoa sekä kartanon väelle että usein myös myyntiin. Kuva: Satu Lehtonen

Hyötypuutarha oli tärkeä osa kartanoiden puutarhakulttuuria.

Hyötypuutarha oli usein aidattu ja sijaitsi hiukan sivummalla, lähellä keittiön sisäänkäyntiä. Usein siellä oli korotettuja penkkejä muun muassa juureksille, kaaleille, sipuleille ja palkokasveille. Niiden lähellä oli marjapensaita.

Hedelmätarha oli monen kartanonomistajan erityinen mielenkiinnon kohde. Niissä kasvatettiin pääasiassa omenaa ja kirsikkaa, mutta myös luumuja ja päärynöitä.

Myös yrtit olivat tärkeitä kartanoiden puutarhoissa varsinkin 1700- ja 1800-luvuilla. Varhaiset muistiinpanot Mäntsälän Frugårdista kertovat, että viljelyssä oli muun muassa basilikaa ummetusta vastaan, iisoppia vilustumista vastaan ja laventelia masennusta vastaan.

Sitrushedelmiä kasvatettiin ansareissa, joista tuli monen kartanon puutarhan pääkoriste. Kuva: Satu Lehtonen

1700- ja 1800-luvuilla innostuttiin eksoottisista kasveista, kuten sitrushedelmistä, persikka- ja aprikoosipuista, jopa mulperipuista ja ananaksesta. Jotkut kokeilut onnistuivat, toiset eivät.

Nopeasti havaittiin, että kasvit selvisivät talvesta vain kasvihuoneissa. Ansarit, persikkatalot ja viiniköynnösten kasvatukseen tarkoitetut vinoseinäiset kasvihuoneet olivat jossain määrin myös statussymboleja.

Näyttelyn taustalla salia hallitsevat Suomen aatelissukujen vaakunat. Kuva: Satu Lehtonen