
Puutarhurin vaikea valinta: kerro viisi suosikkiperennaasi
Vanhat kannat ovat kestäviä, huolettomia, itsepäisiä ja yllätyksellisiä.Omenakylän perinneperennat -yrityksen perustaja Tarja Lahtinen sai tehtäväksi valita viisi suosikkiperennaansa. ”Tosi vaikeaa, suosikkeja on niin paljon”, hän huokaa.
Lopulta ehdottomat lempparit löytyivät.
Harjaneilikka on huoleton kasvi, oikea ”mummon perenna”, Lahtinen sanoo.
Kaksivuotinen harjaneilikka kylväytyy itse ja vaihtaa risteytymällä väriään. Se hilautuu puutarhassa minne haluaa ja kukkii pitkään.
Monen muun vanhan perennan tapaan se on hyvä perhos- ja pörriäiskasvi.
Lemmikki on englantilaistyylisen, rönsyilevän puutarhan peruskasvi. Se kukkii pitkään ja leviää innokkaasti itsekseen - ei siis sovi kovin säntilliselle!
Lehtoakileija oli Lahtisen mummon lempikasvi ja kuuluu oleellisena osana maalaispuutarhaan.
Kun Lahtinen myy asiakkaalle akilejian, hän ei voi luvata mitään sen väristä. Kasvi risteytyy ja tuottaa oman värimaailmansa.
Vanhat suomalaiset ruusut ovat kiitollisia, helppoja ja karuihinkin oloihin sopivia. Meillä on paljon ”löytöruusuja”, risteymiä, jotka joku on ottanut talteen ja nimennyt löytöpaikan mukaan. Ne ovat omajuurisia, joten jos versot kuolevat, uudet ovat samaa kantaa. ”Suomalaista maalaistaloa ei voi kuvitella ilman juhannusruusua”, Lahtinen toteaa.
Varjolilja kukkii vasta seitsemän vuotta kylvön jälkeen. Sekin on kasvi, joka putkahtelee puutarhassa mihin haluaa. Vanhojen kantojen valkoiset ja violetit sävyt sopivat hyvin luonnonmukaiseen puutarhaan. ”Ne eivät huuda, että täällä minä olen!” Lahtinen kuvaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








