Perinnetilalla omasta Aunus-rukiista leivotut ruisleivät kuivuvat tuvan orsilla. Kuva: Lari Lievonen
Korteniemen tilalla viljellään ruista perinteisin menetelmin – "Sirpillä leikkaaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä"
Tammelassa sijaitsevalla perinnetilalla valmistetaan ruisleipää Aunus-rukiista vanhan ajan menetelmillä.
Korteniemen perinnetilan tupa on entisöity 1910-luvun tyyliin. Kuva: Lari Lievonen
"Luuvassa viljaa puidaan puisen työvälineen eli varstan avulla hakkaamalla", selittää perinnetilan emäntä Outileena Uotila. Kuva: Lari LievonenJokainen suomalainen tietää, miten hyvältä itse leivottu ruisleipä maistuu. Vanhan ajan tyyliin tehty ruisleipä maistuu kenties vielä paremmalta, kun tietää, kuinka paljon työtä se vaatii.
”Osaan arvostaa jauhokiloa ihan eri tavalla, kun olen käsittänyt, millainen vaiva sen eteen on aikoinaan jouduttu näkemään”, Korteniemen perinnetilan luonto-opas Minna Jokinen kertoo.
Korteniemen pellolla kasvaa perinteistä Aunus-ruista, joka on yksi tilalla viljeltävistä geenipankkiin kuuluvista lajeista.
Peltotyöt alkavat talikon heiluttamisella, kun pellolle levitetään lantaa ja se äestetään hevosen avulla.
Tämän jälkeen kylvötyöt tehdään käsin. Sadonkorjuuajan koittaessa kaivetaan sirpit ja viikatteet esiin leikkuuta varten.
”Sirpillä leikkaaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Leikkaamme sillä vain harvat kohdat ja muuten turvaudumme viikatteisiin”, tunnustaa tilan emäntä Outileena Uotila.
Leikkaamisen jälkeen ruis kootaan ensin ulkokuivausta varten kuhilaiksi, joista jokainen sisältää toistakymmentä lyhdettä.
Sisäkuivausvaiheessa lyhteet siirretään riihen parsille niin, että tähkät osoittavat kattoa kohti. Riihtä lämmitetään kiukaalla 1–7 päivän ajan. Jos kuivausaika on pidempi, ei kiuas ole lämpimänä joka päivä, sillä liika kuumuus voi heikentää jyvän itävyyttä.
Kun vilja on kuivaa, otetaan se orsilta alas ja lyödään seinää vasten, jotta jyvät saadaan irtoamaan.
”Riihen muut seinät ovat mustia, mutta tämä vaaleampi seinä on se, mihin lyhteitä lyödään”, Uotila selittää.
Seinään lyömisen jälkeen lyhteet heitetään seuraavaan huoneeseen eli luuvaan. Täällä lyhde avataan ja levitetään lattialle. Jotta loputkin jyvät saadaan irti, puidaan viljaa puisen työvälineen eli varstan avulla hakkaamalla.
Puimisen jälkeen lattialle jääneet oljet sidotaan uudelleen isoiksi lyhteiksi ja siirretään olkilatoon myöhempää käyttöä varten. Jyvät jatkavat matkaansa viskuriin, jossa kampea pyörittämällä saadaan aikaan ilmavirta, joka erottelee jyvät akanoista.
Kun kaikki jyvät on saatu eroteltua, ne jauhetaan myllyllä tai käsikivien avulla hienoksi jauhoksi. Vesi ja jauhot laitetaan happanemaan vanhaan taikinatiinuun.
Leipomaan päästään päivän tai parin kuluttua taikinajuuresta ja lämpötilasta riippuen. Kesäisin tilalla vieraileville tarjotaan tilan omaa kuivaa varrasleipää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
