Meri Tirroniemi on jouluna usein töissä. Hän toivoo, että pystyy välittämään joulun rauhaa ja sanomaa.
Levitunturin pappi viljelee hiljaisuutta ja lapioi tietä kirkkoon – "Oma jouluni on hyvin yksinkertainen"
Aarne ja Väinö Tamminen istuivat eturivissä, kun Marian kappelissa vietettiin valon juhlaa joulun alla. Kuva: Satu RenkoLevin hiihtokeskus ravintoloineen ja palveluineen on kuin pieni kaupunki.
Keskellä kuhisevaa joulusesonkia kotamainen Marian kappeli tarjoaa hengähdyspaikan niin matkailijoille, henkilökunnalle kuin Sirkan kyläläisillekin.
Kappelin toiminnasta vastaa Kittilän seurakunnan pastori Meri Tirroniemi. Hän haluaa raivata esteitä, tehdä tietä kirkkoon.
Välillä hän tekee sitä ihan fyysisestikin tarttumalla lumilapion varteen.
Tirroniemi on työskennellyt pappina Kittilässä kymmenen vuotta.
Jotkut kutsuvat häntä tunturipapiksi, mutta itse hän ei tunturi-etuliitteen tuomaa glooriaa kaipaa.
Vaikka työpaikka on matkailukeskuksen kupeessa, arki koostuu tavanomaisen seurakuntapapin tehtävistä.
Hautaan siunaamiset ovat opettaneet Tirroniemelle paljon ihmiselosta.
”Ne opettavat oman elämän rajallisuudesta. Siitä, kuinka haluaisi elää rikkaasti, rohkeasti ja rakkaasti.”
Vanhojen ihmisten tarinoista paljastuu, miten vähällä aikoinaan on tultu toimeen, mutta miten suuren työn takana arkisetkin asiat ovat olleet.
”Miten oikeasti on selvitty ilman sähköä ja koneita, ja mikä merkitys joilla on ollut, kun ei ollut teitä”, Tirroniemi pohtii.
Mieleenpainuvia hautajaisia ovat olleet esimerkiksi ne, joissa kantajia ei ole ollut tarpeeksi. Silloin Tirroniemi on itse mukana kantamassa arkkua.
”Siinä tuntee seurakuntalaisen painon harteilla”, hän huokaa.
Mieleen on jäänyt yhden kantajan toteamus haudan äärellä: ”Tuonne me kaikki joudumme kerran.”
Haudalla tittelit tai saavutukset eivät enää ole tärkein asia.
Omaisten suru koskettaa pappiakin. Varsinkin miesten padottu itku hautajaisissa – ”se on hurjan koskettavaa”.
Ammatillisuus ja kokemus auttavat pappia käsittelemään omat tunteet.
”Pyyhin omat kyyneleeni ja jatkan työtäni.”
Kun monet kauneimmat joululaulut on laulettu, olo on väsynytkin, mutta toivon, että olen ollut välittämässä joulun rauhaa ja sanomaa.
Hautajaisten vastapainoksi Kittilässä pappi saa toimittaa myös iloisia perhetapahtumia.
Ristiäisiä riittää. Matkailun ja kultakaivoksen ansiosta Kittilässä on myös nuoria perheitä.
”Ihania perheitä”, Tirroniemi lisää.
”Näkee, miten toisista pidetään huolta.”
Autossa saa viettää paljonkin aikaa, sillä kastetilaisuus saattaa olla 140 kilometrin päässä.
Vihkimiset ovat vähentyneet. Marian kappelissa niitä on parikymmentä vuodessa. Ulkomaisia matkailijoita vihitään Levillä jonkin verran, mutta yleensä vihkimisen hoitaa maistraatti. Avioliiton kirkollisia siunaamisia on muutamia vuosittain.
Monesti morsiuspari menee naimisiin kahdestaan. Todistajina paikalla ovat vain suntio ja kanttori. Tirroniemi kutsuu pareja hääpakolaisiksi.
”Urani huipulla olin, kun sain vihkiä hääparin Kumputunturilla. Sinne lennettiin helikopterilla.”
Marian kappeli on auki ympäri vuoden. Sen mahdollistavat vapaaehtoiset päivystäjät, jotka tulevat ympäri Suomea Leville viikoksi kerrallaan. He pitävät kirkkoa auki vieraille ja ovat läsnä, jos joku haluaa keskustella.
Joulun alla kappelilla päivysti laihialainen Aino Giers-Aikala. Viikkopäivystys Levillä oli hänelle viides.
”Kappelilla on monipuolinen merkitys. Se on paikka, jossa voi hiljentyä”, Giers-Aikala sanoo.
Moni Levillä kilpaileva urheilija kaipaa hiljentymispaikkaa.
”Maailman cupin kisojen aikaan nuoret miehet kävivät kappelilla rukoilemassa. He tekivät ristin merkkejä ennen suoritusta”, Tirroniemi kertoo.
Marian kappeli on ekumeenisessa käytössä. Myös ortodoksit pitävät siellä palveluksiaan. Ortodoksivieraat hakeutuvat usein ikonien luokse.
Ikävät tapahtumat maailmalla – kouluampumiset, terrori-iskut ja onnettomuudet – näkyvät myös Marian kappelissa. Matkailijat hakeutuvat silloin kirkkoon hiljentymään.
Tirroniemen mukaan lapsillakin on tarve rauhoittua.
”Lapset tuovat kappeliin vanhempiaan ja isovanhempiaan.”
Joulusesonkina iltatapahtumat ovat joskus niin suosittuja, etteivät kaikki halukkaat edes mahdu sisään.
Joulu on Tirroniemelle ristiriitaista aikaa.
Ennen papin uraa hän toimi kaksi vuosikymmentä diakoniatyössä.
”Marraskuussa jo huomasi ahdistusta”, hän kertoo.
Monella ei ole rahaa ruokaan, ja se korostuu erityisesti jouluna.
”Olen nähnyt paljon joulun vaikeutta ja kipeyttä.”
Itse hän on jouluna usein töissä.
”Kun monet kauneimmat joululaulut on laulettu, olo on väsynytkin, mutta toivon, että olen ollut välittämässä joulun rauhaa ja sanomaa.”
Tirroniemelle itselleen joulun merkitys kiteytyy seimeen ja Jeesus-lapseen. Sitä suhdetta hän haluaa edelleen syventää.
”Oma jouluni on hyvin yksinkertainen.”
Levitunturin kuhinassa Marian kappeli tarjoaa paikan rauhoittumiselle. Kuva: Satu RenkoMeri Tirroniemi on syntynyt Helsingissä ja käynyt koulunsa Mäntsälässä.
Hän aloitti teologian opiskelut vasta keski-ikäisenä. Pastorin virka Kittilän seurakunnassa on hänen ensimmäinen nykyisessä ammatissa.
Pohjoiseen Tirroniemi on sopeutunut hyvin, mutta myöntää, että kaipaa toisinaan etelään. Hän ikävöi etelään jääneitä läheisiään. Koti-ikävä painoi varsinkin silloin, kun hänen edesmennyt äitinsä sairasteli. Omaa perhettä hänellä ei ole.
Vapaa-ajallaan 60-vuotias Tirroniemi rentoutuu omassa rauhassaan.
”Harrastan hiljaisuuden viljelyä”, hän hymyilee.
Lapin luonto on kaunis, mutta ankara.
”Luontoa on kunnioitettava. Muuten se vie hengen”, pappi toteaa.
Pitkä pakkasjakso voi olla henkisesti raskas. Toisaalta kaamosaika antaa myös mahdollisuuden käpertyä sisäänpäin.
”Jopa nautin siitä, ettei tarvitse koko ajan töhöttää.”
Tirroniemi suosittelee muillekin kierrosten laskemista talviaikaan.
”Kaamosaikana on hyväksi levätä ja palautua niin kuin luontokin tekee.”
Vaikka aurinko ei nouse tunturin takaa, se värjää taivaan pastellinväreillä.
”Olen oppinut nauttimaan kaamoksen väreistä. Värejä pitää ihailla heti. Hetkessä voi olla toisen näköistä.”
Etelä-Suomessa talvet ovat yhä useammin lumettomia. Tirroniemi kokee, että Lapissa voi tuntea olonsa etuoikeutetuksi, kun saa nauttia lumesta.
Astuessaan virkaan Tirroniemi sai kirkkoherralta ohjeen, että haudalla ei kannata palella.
Ohuisiin sukkahousuihin ei siis kannata sonnustautua, vaan kerroksia on hyvä olla riittävästi ja pukeutumiseen on hyvä varata aikaa.
Kesällä vaivaavat sääsket.
”Ei auta kuin laittaa Offia jakaukseen.”
Sirkan kylän seurakuntapiiri aloitti jo 1940-luvulla keräyksen rukoushuoneen tai kyläkappelin rakentamiseksi Sirkkaan. Marian kappelin hopeinen alttariristi hankittiin niillä rahoilla.
Kyläläisten, seurakunnan, Kittilän kunnan ja Levin yrittäjien onneksi rahaa löytyi myös kauniiseen rakennukseen.
Kappeli valmistui 19 vuotta sitten. Se sijaitsee Levitunturin juurella, eturinteiden vuokraamoa vastapäätä.
Ympärille on tullut lukuisia kauppoja ja ravintoloita.
”Tuskin enää näin keskeiselle paikalle saisi kappelia, jos se rakennettaisiin nyt”, Tirroniemi arvelee.
Kellot soittavat päivisin tasatunnein. Soitto kuuluu tunturiin.
”Tämä on tärkeä paikka. Niin ajattelen. Ihmisille paikka tulla ja olla.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
