”Meille vilautetaan hetken paratiisia” – Ella Kanniselle kesämökki oli unelmien täyttymys

Ella Kanniselle mökki on paikka, jossa saa puuhastella. ”Tarvitsen käsilleni tekemistä, että luova ajattelu lähtee liikkeelle. Käyn välillä kirjaamassa muistikirjaan, kun tulee ideoita mieleen.” Kuva: Kimmo Haimi

Kun Ella Kanninen oli lapsi, hän vietti kesiä Pohjois-Ruotsissa Kiirunan lähellä Skaulossa isovanhempiensa luona, missä oli rantasauna ja järvi, ja Ella sai uida ja saunoa mielin määrin. Se oli ihan parasta.

Aikuisena Kannisen tie vei Italiaan, mistä löytyi mies ja syntyi kaksi poikaa. Kun pojat olivat kouluiässä, Kanninen halusi tarjota heille mahdollisuuden kokea ainakin vuoden ajan suomalaista kouluelämää. Perhe muutti Suomeen vuonna 2018. He asettuivat Kannisen äidin paritaloasuntoon, ja äiti muutti elämänsä ensimmäistä kertaa kerrostaloon.

Koronan takia perheen oleskelu Suomessa venyi. Kesäisin perhe vuokrasi Itä-Uudellamaalla Kannisen ystävän mökkiä, sillä omaa ei ollut, vaikka kesämökki oli aina ollut Kannisen haave. Vuokramökillä syntyi ajatus ostaa oma mökki.

Sellainen löytyi vuokramökin naapurista: viitisenkymmentä vuotta vanha Honkarakenteen Keitele-pyöröhirsimökki, joka oli alkuperäisessä kunnossa. Mökillä oli sähköt, mutta ei muita mukavuuksia.

Kun Kanninen sai äidin mukaan hankkeeseen, mökin osto onnistui.

”Tässä toteutui monta haavetta. Omat lapset ovat kohta 12- ja 15-vuotiaita, ja olen nähnyt, miten he nauttivat samoista asioista kuin minä pienenä: uimisesta, saunomisesta, onkimisesta. Jos koskaan, niin nyt oli aika hankkia heille kiintopiste Suomesta. Ja äidille täällä riittää puuhamaata, koska kerrostalossa sitä ei nyt ole”, Kanninen perustelee mökinostoa.

Kun mökki oli hankittu, Kanniselle tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan Huvila ja huussi -ohjelmaan. Ohjelmaporukan kanssa Kanninen ja äiti kävivät katsomassa mökkiä talvella, kun tontilla oli paksu kerros lunta ja rantaa ei melkein näkynyt pusikon takaa.

”He kysyivät, miten me näkisimme paikan. Horistiin jotain, että tuo tammi olisi kiva säilyttää ja äiti haluaisi huvimajan.”

Kuukauden ajan työryhmä puursi mökkitontilla, kunnes Kanninen johdatettiin äitinsä kanssa silmät sidottuina kiertokautta mökin uudelle terassille. Katsojakin liikuttui, kun näki mökkiläisten reaktion.

”Se oli kokonaisvaltainen hetki. Menee vieläkin kylmät väreet kropassa. Tästä oli tullut mieletön, ei mitään luksusta, vaan sellaista, mikä sopii meille. Kyllä me oltiin ällikällä lyötyjä”, Kanninen huokaa vieläkin ihmeissään.

Mutta itse mökkiin teeveetuotanto ei koskenut, se jäi Ella Kannisen huoleksi.

Viime vuonna Kanninen oli tehnyt yhdessä ystävänsä Jasmiini Lappalaisen kanssa Jokanaisen remonttikirjan. Heille syntyi ajatus tehdä kirjalle jatko-osa jokanaisen mökkiremontista, mutta kummaltakin puuttui mökki.

Kunnes Kanninen osti rantamökin, ja siitä kahden viikon päästä Lappalainen teki kaupat 1930-luvun puutalosta Päijät-Hämeessä.

Niinpä naiset pääsivät viime kesänä remontoimaan molempia taloja, mistä syntyi Jokanaisen mökkiremontti -kirja.

”Jasmiini on remontoinut seitsemän asuntoa, ja rakennusmestarin tyttärenä rakentaminen on minullekin tuttua. Meillä oli todella intensiivinen kevät ja kesä.”

Ensimökin omistajana Kanninen sanoo olleensä välillä hätää kärsimässä, kun tietoa piti kaivaa monesta lähteestä. Kirjasta hän toivoo olevan apua mökin hankkineille, sillä siihen on koottu remontoinnin lisäksi tietoa ja neuvoja niin puiden kaatamisesta, ulkokäymälöistä kuin tulisijan nuohoamisesta.

Kannisen italialainen mies on koulutukseltaan avaruusinsinööri eikä vaimon mukaan yhtään remontti-ihminen.

”Hän katsoi vierestä, laittoi ruokaa ja hoiti lapsia, kun me heiluttiin tikkailla ja remontoitiin kaikki viikonloput. Yllättävän vähän hän kommentoi.”

Kesämökkeily metsän keskellä järven rannalla on Ellalle unelmien täyttymys. ”Ehkä se kuuluu myös keski-ikäistymiseen, että haluaa oman paikan.” Kuva: Kimmo Haimi

Italiassa Kannisen perheellä on koti maaseudulla Firenzen lähellä. Mökkeilykulttuuri on italialaisille täysin vieras.

Niinpä perheen italialaiset vieraat ovat olleet ihmeissään, kun ovat päässeet Kannisen mukana mökille.

”Italialaiset kysyvät, mitä siellä mökillä tehdään. No ei siellä oikein tehdä mitään, siellä ollaan, vastaan. Kun he tulevat tänne, he ovat aivan haltioissaan, kun ei varsinaisesti tehdä mitään, mutta kuitenkin tehdään: saunotaan, uidaan, käydään marjassa, joku hirvi ryskää ohi — se on heistä aivan fantastista.”

Kun pöytään sitten katetaan graavikalat, Oltermanni, suomalaisen hyvä voi, marjoja, sieniä, niin vieraat eivät haluaisi lähteä pois ollenkaan.

”Tässä on meidän matkailuvaltti, mökkeily, kun me vain osaamme markkinoida. Ei me pystytä kilpailemaan taideaarteiden määrässä, mutta meillä on ainutlaatuinen luonto, puhtaat vedet, vähän ihmisiä. Italiassa on kymmenen kertaa enemmän ihmisiä lähes samankokoisessa maassa, siellä pitää aina olla toisten lähellä ja tietyssä äänimaailmassa.”

Myös Suomen järvet ovat Kannisen mielestä upea asia. Hän tunnustautuu järvi-ihmiseksi, Vihdin Nummelan Myllylammessa ja Hiidenvedessä lapsena kasteen saaneeksi.

Kannisen pojatkin pitävät uimisesta ja mies tykkää saunoa ja marjastaa, mutta suomalainen tumma vesi on hänelle outo. ”Siinä ei näe pohjaa niin kuin Välimeressä. Hänellä on aina pieni jännitys, tuleeko se hauki sieltä ja puraisee”, Kanninen virnistää.

Ella Kannisesta on kiva, että mökillä on kaikenlaista puuhasteltavaa, mutta se ei tarkoita, että mökki olisi työleiri. Mökillä voi myös vain olla ja ottaa rennosti. Kuva: Kimmo Haimi

Tänä kesänä viikko ennen juhannusta Kanninen tuli äitinsä kanssa siivoamaan mökkiä juhlakuntoon, sillä sunnuntaina mökillä vietettäisiin vanhemman pojan rippijuhlia.

Juhannus omalla mökillä on vielä korkkaamatta, sillä perhe matkustaa tällä viikolla Italiaan eikä siellä vietetä juhannusta niin kuin meillä.

Mutta toki perhe on viettänyt Suomen juhannuksia aiemmin. Silloin pöytään katetaan suomalaisen ruuan lisäksi italialaisia herkkuja: brushetta-leipiä, panzanella-salaattia, grilllattuja munakoisoviipaleita.

Koska Suomen kesä on niin lyhyt, se on elettävä intensiivisesti, Kanninen tietää. ”Meille suomalaisille vilautetaan muutaman hetken ajan paratiisia — ja sitten se on ohi. Sitä on osattava arvostaa.”

Tätä kesää varjostavat synkät uutiset maailmalta. Kannistakin ne huolestuttavat, mutta mökillä olo rauhoittaa ja lisää henkistä hyvinvointia.

”Vaikka mulla on paljon asuntolainaa, mökistä en ensimmäisenä luovu. Toivon, että tämä paikka säilyy lapsilleni kiintopisteenä, vaikka muuttaisimme takaisin Italiaan. Ja kunpa pojilla olisi täällä mahdollisuus olla äidin ja myös isäni kanssa ihan niin kuin oma isovanhempieni talo pohjoisessa jäi takaraivoon minulle. Siellä oli niin ihanaa.”