Johannes Korhonen on tunnettu hahmo kotipitäjässään. Hän istuu Vesannon kunnanvaltuustossa, toimii MTK Pohjois-Savon maaseutunuorissa ja tekee taidetta monipuolisesti. Kuva: Timo Villanen
Vastoinkäymiset ajoivat viljelijä Johannes Korhosen yrittämään itsemurhaa – nyt hän aikoo luopua sukutilasta: ”On tehtävä valinta, jatkanko tilaa vai säilytänkö henkeni”
Maatalousyrittäjien mielenterveysongelmat ovat huolestuttavassa kasvussa, Melan asiantuntija Arja Peltomäki-Vastamaa kertoo.Vesanto
Vesantolainen Johannes Korhonen aikoo luopua sukutilasta mielenterveysongelmien vuoksi. Kuva: Timo Villanen27-vuotias maanviljelijä Johannes Korhonen seisoo vakavana tyhjässä navetassa. Nuori mies on tunnettu hahmo kotipitäjässään. Hän istuu Vesannon kunnanvaltuustossa, toimii MTK Pohjois-Savon maaseutunuorissa ja tekee musiikkia sekä muuta taidetta.
Vesantolainen viljelijä on päättänyt avautua arasta aiheesta. Korhonen aikoo luopua tilanpidosta mielenterveysongelmien vuoksi.
”Oma henkinen hyvinvointi ei yksinkertaisesti kestä enää viljelystöitä. Minulla on ollut erittäin hankala kevät, ja masennus oikeastaan koko vuoden päällä”, hän sanoo.
Johannes Korhonen ei ole poikkeustapaus. Maatalousyrittäjien henkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt selvästi viime aikoina. Tämä käy ilmi Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan Kantarilla teettämästä kyselytutkimuksesta.
”Tänä vuonna tutkimuksessa oli mittaushistorian heikoimmat tulokset. Maatalousyrittäjien psyykkinen oireilu lisääntyi selvästi verrattuna vuoteen 2021. Masentuneisuudesta kärsi 26 prosenttia vastaajista”, Melan työterveyshuollon asiantuntija Arja Peltomäki-Vastamaa sanoo.
Psyykkisiä oireita oli hänen mukaansa eniten eläintilallisilla. Mielenterveysongelmien kasvuun ei ole yksittäistä syytä, mutta osansa siihen on antanut maatalouden kustannuskriisi.
”Tulevaisuuden epävarmuus haastaa henkistä hyvinvointia. Nuorilla viljelijöillä on kovat paineet, paljon velkaa ja huoli siitä, miten sukupolvenvaihdos onnistuu. Sukupolvenvaihdos on ennen muuta henkinen prosessi sekä luopujalle että jatkajalle”, Peltomäki-Vastamaa sanoo.
Maatilojen pitkä perinne vaikuttaa sekä hyvässä että pahassa nykyisiin isäntiin ja emäntiin.
”Sukutila antaa juuret, mutta voi myös kuristaa. Kun taustalla on satojen vuosien historia, et halua olla se, joka sammuttaa valot”, Peltomäki-Vastamaa toteaa.
Johannes Korhonen otti lypsykarjatilan haltuunsa vanhemmiltaan vuonna 2019. Kantatila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1873.
”Olen kasvanut lapsuudesta asti siihen, että minusta tulee sukutilan isäntä”, Korhonen kertoo.
Nuori maamies tiesi toki alkutuotannon hankalat realiteetit. Kaikki meni kuitenkin pieleen alusta lähtien. Vastoinkäymiset alkoivat, kun lainaneuvottelut sukupolvenvaihdoksesta epäonnistuivat paikallisen pankin kanssa.
Kun tilakaupan rahoituksesta ei ollut varmuutta, rehut saatiin korjattua vasta lokakuussa ja myös puinnit myöhästyivät vuonna 2019. Lopulta laina järjestyi Korhoselle toisesta pankista. Hetken näytti hyvältä, sillä maidon keskituotos nousi.
”Sitten sain tiedon, että rehut olivat huonolaatuisia ja viljan puintilasku nousi suureksi. Valion maitokiintiöt asetettiin vuoden 2019 perusteella, mikä oli meillä huono vuosi rehukioskin rikkoutumisen takia.”
Pian lehmätkin rupesivat lypsämään huonosti. Tämän kaiken päälle tuli konerikkoja.
”Tuntui siltä, että olen tuomittu epäonnistumaan.”
Korhonen kärsi jo opiskeluaikana lievästä masennuksesta, mutta keväällä 2020 uupunut mies ei nähnyt toivoa tulevaisuudessa.
”Tuntui, että olen tuomittu epäonnistumaan. Ihan turha yrittää mitään. Minua vain rangaistaan siitä, että teen mahdollisimman paljon töitä”, Korhonen kuvailee.
Nuori maajussi omisti kiinteistön Tervossa 20 kilometrin päässä kotitilastaan. Johannes suunnitteli riistävänsä oman henkensä katseilta piilossa toukokuussa 2020.
”Onneksi kohtalo puuttui peliin. Äiti huolestui omituisesta touhusta ja soitti serkulleni, jonka ei pitänyt olla paikkakunnalla. Hän ajoi talolle ja minä makasin kaksi päivää koomassa sairaalassa”, Korhonen kertaa tapahtumia.
Hän sai apua mielenterveysongelmiinsa kunnolla vasta itsemurhayrityksen jälkeen. Korhonen on käynyt siitä lähtien terapiassa kerran viikossa.
”Ääni muuttui kellossa. Aiemmin sanottiin vain: voi, voi ja jaksatko eteenpäin omillasi.”
Johannes Korhonen sai apua mielenterveysongelmiinsa kunnolla vasta itsemurhayrityksen jälkeen. Hän on käynyt siitä lähtien terapiassa kerran viikossa. Kuva: Timo VillanenVuoteen 2020 mahtui myös iloisia asioita. Johannes Korhonen osallistui MTV3:n Maajussille morsian -ohjelmaan ja löysi televisiosta itselleen emännän.
Onnea kesti vajaat kolme vuotta, suhde päättyi eroon keväällä. Eron syynä oli Korhosen mukaan se, että puoliso ei jaksanut jatkuvaa murehtimista miehestään.
Sitten masennus alkoi taas pahentua, viljelyshommat takkusivat.
”Ymmärrän ex-puolison ratkaisun täysin. Vaihdamme edelleen viestejä ja yhteinen koira jäi hänelle. Kyseessä oli ensimmäinen pitkä suhteeni.”
Korhonen joutui lopettamaan karjanpidon vuonna 2021 ja siirtymään kasviviljelytilalliseksi. Lehmistä luopuminen oli kova paikka erityisesti Johanneksen isälle, koska tilalla on ollut lypsykarjaa yhtämittaisesti 150 vuotta.
”Tänä vuonna isä ei ole jaksanut enää lehmistä vihoitella. Navetta on jäänyt niille jäljille, kun eläimet lähtivät. En ole jaksanut siivota olkia ja muita moskia pois.”
Kylvötöiden alkaessa tänä keväänä Johannes Korhonen alkoi kärsiä unettomuudesta ja ahdistuneisuudesta. Puolison lähteminen oli ollut viimeinen pisara.
”Yhtenä pahana päivänä ympäröin itseni ihmisillä, jotta en tee itselleni mitään. Sitten tajusin pyytää apua ja pääsin hoitoon psykiatriselle osastolle kesäkuussa. Osastolla kasasin itseni palasista”, Korhonen sanoo.
Korhonen tekee rapmusiikkia yhdessä kuopiolaisen Aki Huttusen kanssa taiteilijanimellä Kunikos. ”Tekstit ovat karuja ja itseinhoisia. Musiikki on yksi keino purkaa ahdistusta”, hän kertoo. Kuva: Timo VillanenOsastolla Johannes rupesi purkamaan pahaa oloaan lauluteksteihin, ja hän myös kirjoittelee kirjaa elämästään terapiamielessä. Korhonen tekee rapmusiikkia yhdessä kuopiolaisen Aki Huttusen kanssa taiteilijanimellä Kunikos.
”Tekstit ovat karuja ja itseinhoisia. Musiikki on yksi keino purkaa ahdistusta.”
Johannes Korhonen syö nyt psyykelääkkeitä. Hän tiedostaa, että masennuslääkkeiden pitkäaikaiseen käyttöön sisältyy riskejä. Sen vuoksi mies pyrkii etsimään ongelmaansa pysyvämpää ratkaisua.
Osastojakson jälkeen Korhoselle kirkastui, että hänen on luovuttava viljelyhommista, koska kotitila muistuttaa vain epäonnistumisista.
”Minun on tehtävä valinta, jatkanko tilaa vai säilytänkö henkeni. Viime aikoina olen asunut vanhempieni luona Tervossa, koska kotona makaisin vain masennuskautena sängyssä. Isä ja äiti pakottavat heräämään niskaperseotteella.”
Korhosen elämässä on onneksi jälleen iloa ja tulevaisuuden toiveita. Musiikin tekeminen ja maaseutunuorten kokoontuminen tuovat vireyttä. Hän käy myös kaverinsa kanssa uimassa ja kuntosalilla.
”Olemme jopa ruvenneet harrastamaan lavatansseissa käymistä”, hän naurahtaa.
”Vanhemmalta väeltä olen saanut palautetta, että miehet eivät terapiassa käy ja minä olen yksinkertaisesti hullu.”
Johannes Korhonen
Vuonna 1996 syntynyt vesantolainen maanviljelijä.
Hoitanut kotitilaa vuodesta 2019 lähtien. Tilalla oli alkuun 60 lypsävää lehmää. Peltoa on noin 120 hehtaaria.
Vesannon keskustalainen kunnanvaltuutettu. Kuuluu MTK Pohjois-Savon maaseutunuorten valiokuntaan.
Kiinnostunut sarjakuvien tekemisestä, videopelien pelaamisesta ja tekemisestä sekä politiikasta.
Tekee rapmusiikkia taiteilijanimellä Kunikos.
Korhonen toivoo, että kotitila Vesannolla siirtyisi jonkun sukulaisen haltuun. Tilakaupan aikataulu on vielä avoinna.
”Se on selvää, että en jää Vesannolle. Aion hakea yliopistoon lukemaan psykologiaa tai kirjallisuutta. Suuntaan ehkä Jyväskylään. Jatkan myös musiikki- ja taideharrastusta opiskelun ohessa.”
Korhosen mukaan nuori sukupolvi kyllä ymmärtää maaseudulla mielenterveysongelmia.
”Vanhemmalta väeltä olen saanut palautetta, että miehet eivät terapiassa käy ja minä olen yksinkertaisesti hullu.”
Välitä viljelijästä -projektinvetäjän Arja Peltomäki-Vastamaan mukaan mielenterveys on edelleen yhteiskunnassa tabu ja se voi aiheuttaa häpeää.
”Toivon, että nuoret osaavat ja uskaltavat puhua mielenterveysongelmista vanhempia sukupolvia avoimemmin. Ensimmäinen askel on myöntää itsellensä olevansa väsynyt ja sitten voi hakea apua.”
Peltomäki-Vastamaa kehottaa ottamaan yhteyttä esimerkiksi Välitä viljelijä -projektin oman alueen projektityöntekijään. Sitä kautta pääsee avun piiriin.
”Ei ole häpeä hakea apua, vaikka minuakin se pelotti. Turha miettiä mitään maallista tavaraa. Mieluummin niin, että säästyy ihmishenki ja hakee apua”, Johannes Korhonen sanoo.
”Ei ole häpeä hakea apua, vaikka minuakin se pelotti.”
Johannes Korhonen toivoo, että mielenterveysongelmista uskallettaisiin puhua avoimemmin. Kuva: Timo VillanenOnko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Sekasin-Chat on avoinna arkisin 9–24 ja viikonloppuisin 15–24. Sekasin-chat on suunnattu 12–29-vuotiaille.
Kirkon valtakunnallinen keskusteluapu on tarjolla, kun kaipaa henkistä tai hengellistä tukea. Palveleva puhelin on avoinna kello 18–24 päivittäin numerossa: 0400 221 180.
Surunauha ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö itsemurhan tehneiden läheisille. Voit soittaa arkisin klo 9–15 numeroon: 044 751 9916.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
