Pahvisivuinen kuvakirja opettaa asioita, joiden kanssa moni aikuinenkin edelleen kamppailee

Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston: Miu ja hyvän kierre. Kuvitus: Larissa Saloranta. 18 sivua. Kumma-kustannus. Kuva: Heidi Strengell, Kumma-kustannus, koonnut: Aatu Jaakkola

Lukemisto|Kirjallisuus

10.11.202414:00

Arvio

Laura Kuivalahti

Lapsen elämä on välillä hankalaa. Pieneen mieleen vyöryy valtavia tunteita joille ei ole vielä sanoja eikä ainakaan tapoja käsitellä niitä.

Mutta ei se ole helppoa vanhemmillakaan. Nykyvanhemmat yrittävät sukkuloida tunnetaitojen viidakossa, vaikka heidän omassa lapsuudessaan näiden tärkeiden taitojen opettaminen oli olematonta tai enintään lapsenkengissä.

Onneksi aikuinen voi oppia yhdessä lapsen rinnalla. Mikään tunne ei ole paha vaan osa elämää. Ne tuntuvat erilaisilta ja saavat meidät käyttäytymään joskus jopa odottamattomalla tavalla.

Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin Fanni- ja Miu-sarjat ovat tunnetaitokirjojen moderneja klassikoita. Miu-liikeristä kertovat pahvisivuiset kuvakirjat on suunnattu 0–3-vuotiaille lapsille.

Sarjan uusimmassa Miu ja hyvän kierre -kirjassa pikkuisen Miun päivä alkaa huonosti, kun Ralf-veli sieppaa hänen lautaseltaan luvatta mansikan. Harmi jää jumiin Miun kehoon ja saa hänet rikkomaan Ralfin palikkalinnan. Tappelu on valmis.

Äiti tulee erottamaan sisarukset toisistaan. On syntynyt kurjan kierre, joka täytyy pysäyttää. Silloin Ralfilla välähtää: nyt täytyy saada aikaiseksi hyvän kierre.

Siitä hetkestä sisarusten päivä muuttaa täysin kurssiaan. Pientä ystävällistä tekoa seuraa toinen vähän suurempi ja hyvän kierre on valmis. Harmitus ei enää asu kummankaan kehossa.

Pöyhösellä ja Livingstonilla on ihailtava kyky mahduttaa pieniin kuvakirjoihin isoja tunteita ja käytännön neuvoja ilman päälleliimattua opettavaisuuden nuottia. Sarjan aiemmissa kirjoissa on kerrottu hienosti miltä erilaiset tunteet ihan fyysisesti tuntuvat kehossa. Näin isotkin asiat muuttuvat pienelle mielelle ymmärrettäviksi.

Tässä kirjassa Ralf ja Miu näyttävät esimerkillään millaisilla asioilla toiselle voi saada hyvän mielen. Kirjan ääressä lapsen kanssa voi helposti keskustella oman elämän hyvän kierteestä. Tarinan voi palauttaa myös mieleen, jos arjessa meinaa alkaa syntyä kurjan kierre.

Larissa Salorannan herkänkauniit kuvitukset täydentävät sadun lempeää luonnetta. Pienikin lapsi jaksaa ihmetellä sivuja pitkään ja kirjan ääreen palataan taatusti uudelleen ja uudelleen.

Uskallan veikata, että Miu ja hyvän kierre paljastuu tänä vuonna aika monesta joululahjapaketista.

Kuva: Kumma-kustannus