Sabotoimme itseämme ja läheisiämme keskittymällä toissijaiseen puppuun – näin voi päästä unelmiensa elämän jäljille
”Ihmiselle lajityypillistä on nauru ja laulu, yhdessä syöminen ja nuotion ääressä juttujen kertominen”, kirjoittaa Karoliina Löytty kolumnissaan.
Sosiaalisen median takia emme ehkä pysty rauhoittumaan, olemaan läsnä läheisillemme Kuva: Juho LeskinenEläintenhoidossa on otettu tärkeäksi lähtökohdaksi että eläin, oli se sitten tuotantoeläin tai lemmikki, saisi elää lajityypillistä elämää.
Eläinlaji on kehittynyt tietyissä olosuhteissa ja se voi parhaiten eläessään ympäristössä, joka muistuttaa sen luonnollista ympäristöä. Siksi esimerkiksi laumaeläinten pitäisi saada elää laumassa.
Jos tärkeitä osa-alueita puuttuu eläimen ympäristöstä, eläin stressaantuu ja alkaa käyttäytyä epänormaalisti.
Yksin kotona olevat koirat tuhoavat huonekaluja, hevoset jyrsivät karsinoidensa seiniä ja lehmät saattavat pyöritellä kieltänsä. Tämä johtuu siitä, että lajille tyypilliset tarpeet eivät ole tulleet tyydytettyä.
Esimerkiksi hevosen ja lehmän pitäisi saada laiduntaa ja syödä päivän mittaan usean tunnin ajan ja olla kosketuksissa lajitovereihinsa.
Entäpä jos ajattelisimme ihmisryhmässä olemista lääkkeenä, joka on korvaamatonta hyvinvoinnillemme?
Entäs sitten ihminen? Ihminen on myös eläin joka tarvitsisi ympärilleen turvallisen lauman, luonnossa liikkumista, tekemistä käsille ja tilaa ajatuksille.
Ihmiselle lajityypillistä on nauru ja laulu, yhdessä syöminen ja nuotion ääressä juttujen kertominen. Me myös tarvitsemme elämäämme tarkoituksen. Ihminen kaipaa syvää tyytyväisyyttä siitä, että on tehnyt parhaansa itsensä ja laumansa hyväksi, oli se sitten mitä tahansa työtä.
Surullista kyllä, me elämme maailmassa jossa työn merkitys on välillistä. Jos sitten vapaa-aikakaan ei täytä kaipuutamme merkitykseen, lepoon ja yhteyteen, alamme käyttäytyä häiritsevästi.
Sabotoimme omaa ja läheistemme elämää tekemällä kaikenlaista toissijaista. Sosiaalinen media syöttää kaikenlaista puppua, johon voi upota päivässä useaksi tunniksi. Emme ehkä pysty rauhoittumaan, olemaan läsnä läheisillemme.
Kuten eläin, myös ihminen stressaantuu. Epämääräinen paha olo, ahdistus, irrallisuus, ahdistuneisuus, masennus ovat monelle tuttuja.
Monet tutkimukset osoittavat että kymmenen minuuttia luonnossa tai jopa vain vihreä väri rauhoittaa sekä laskee verenpainetta ja sykettä.
Entäpä jos lähestyisimme myös mielenterveyttä osana kokonaisvaltaista lajityypillistä elämää? Monet tutkimukset osoittavat että kymmenen minuuttia luonnossa tai jopa vain vihreä väri rauhoittaa sekä laskee verenpainetta ja sykettä.
On myös tutkittu, että kuorossa laulavat ihmiset elävät muita kauemmin. Muutkin tekijät tietysti vaikuttavat elämänlaatuun, mutta entäpä jos ajattelisimme ihmisryhmässä olemista lääkkeenä, joka on korvaamatonta hyvinvoinnillemme?
Myös syvempien merkitysten etsiminen kuuluu ihmisenä olemiseen. Koko luomakunnasta vain meille ihmisille on suotu kyky kuvitella mahdollisia ja mahdottomia maailmoja.
Me osaamme haaveilla ja toteuttaa haaveita. Minkälaisesta elämästä sinä haaveilet?
Kirjoittaja on pappi, somevaikuttaja ja maatilan emäntä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







