Milanon Expo on ylellinen kattaus
Britannian paviljongin alumiininen mehiläispesä on yhteydessä Britanniassa sijaitsevaan oikeaan mehiläispesään suristen sen kanssa yhteen ääneen. Öisin keinopesä valaistaan led-lampulla. MErja Ojansivu Kuva: Viestilehtien arkistoMILANO
Milanon Expo on ristiriitainen keitos upeita maapaviljonkeja, ruuhkaisia ravintoloita ja rauhallisia puistoja. Nurmikolle voi heittäytyä vaikka pohtimaan Expon teemaa: planeetan ruokkimista.
Milanon Expo avautui toukokuun alussa raivoisien mielenosoitusten saattelemana. Monien mielestä Expo lihottaa vain rakennusyritysten taseita. Rahaa tuhlataan ylenpalttisiin rakennelmiin nälkäisten auttamisen sijaan.
Maailmannäyttelyssä on edustettuna yli 140 maata ja 54 maapaviljonkia. Lisäksi mukana on kansainvälisiä suuryrityksiä ja nälkäongelman kanssa kamppailevia kansalaisjärjestöjä.
Näyttelyvieraan silmin tarjonta on läkähdyttävän runsasta. On viisainta keskittyä siihen, mitä itse pitää kiinnostavana.
Suomen ja muiden Pohjoismaiden pois jääminen kirpaisee – etenkin, kun astuu sisälle Viron puulta tuoksuvaan paviljonkiin.
Ruisbaari, muuttolintuja, puhdasta luontoa, Arvo Pärtin musiikkia, digiyhteiskuntaa ja tyylikästä puuarkkitehtuuria. Eteläisen naapurimme kattauksessa on jotain perin kodikasta.
Paviljongin seinustoilla voi istahtaa keinuun ja tuottaa samalla uusiutuvaa energiaa. Rentouttavat keinut näyttävät vetävän puoleensa kaikenikäisiä.
Viron paviljongin tuottaja ja johtaja Elena Natale ehtii hädin tuskin pysähtyä kiireiltään. Hän on raatanut pari kuukautta lähes tauotta.
”Olemme olleet ihmeidentekijöitä”, Natale huokaisee.
”Vielä joulukuussa olimme epätoivoisia. Expo-paviljongin suunnittelukilpailun ratkaisusta valitettiin, ja työt seisoivat lähes kaksi kuukautta. Hanke näytti kaatuvan. Tunnelmia synkensi myös Pohjoismaiden poisjäänti.”
Paviljongin rakentamiseen jäi lopulta aikaa vain kaksi kuukautta. Viimeistely oli vielä Expon ensimmäisellä viikolla hiukan vaiheessa. Paviljonki on kuitenkin pystyssä ja vieläpä vaatimattomalla vajaan viiden miljoonan euron budjetilla.
”Se on varmaan yksi koko Expon pienimpiä budjetteja”, Natale arvelee.
”Halusimme kuitenkin olla mukana, koska Viro on niin nuori maa, ettei meitä tunneta. Yleensä meitä luullaan venäläisiksi tai slaaveiksi.”
Venäjän paviljonki sijaitsee Viron naapurissa, ja molempien rakennusten julkisivun lipat nousevat uhmakkaasti yläilmoihin.
Britannian paviljonki on ehdottomasti yksi Expon puhuttelevimmista ja kauneimmista. Paviljongin alue on suurimmaksi osaksi kukkaniittyä ja omistettu mehiläisille, jotka pölyttävät yli puolet maapallon ruokakasveista.
Paviljongin päädyssä kohoaa ilmoille jättiläismäinen alumiinista rakennettu mehiläispesä. Keinopesä on yhteydessä Britanniassa sijaitsevaan oikeaan mehiläispesään ja surisee sen kanssa yhteen ääneen.
Iltaisin ja öisin mehiläispesä valaistaan tuhannella pienellä led-lampulla. Näky on kuin huutomerkki mehiläisten – ja ihmisen – suojelun puolesta.
Jos Britannian paviljonki herättää mehiläisten suojeluun, Japanin puinen paviljonki herättää kaikki aistit. Kävijät otetaan vastaan ryhminä ja ohjataan läpi upeiden visuaalisten elämysten.
Japanin paviljonki muodostuu kolmiulotteisesta puuverkosta, joka kuvaa kestävyyttä, yhtä Milanon Expon avainteemoista.
Rakenne kestää hyvin myös maanjäristyksiä, eikä puuelementeissä ole lainkaan metalliosia.
Paviljongin suunnittelusta on vastannut yksi Japanin tunnetuimmista nykyarkkitehdeista, Atushi Kitagawara. Hän opettaa arkkitehtuuria sekä Tokiossa että Milanossa.
Japanin paviljongissa kävijät voivat osallistua maapallon ruokaongelman ratkaisemiseen interaktiivisessa pelissä. Ihmiset haastetaan pohtimaan esimerkiksi, pitäisikö lihansyönnistä siirtyä soijaan.
Globaaleista kysymyksistä on hyvä palata maanpinnalle ja luomutuotteita pursuavaan markettiin. Naturasin marketissa kaikki tuotteet ovat luomua perunoista pesuaineisiin ja viineistä viikunoihin.
Naturasin logistiikkainsinööri Mirko Modolon mukaan Italian luomutuotanto kasvaa kymmenen prosentin vuosivauhdilla.
Naturasi on jakeluyhtiö, ja tuottajat ovat ketjun partnereita. Sopimustilat sijaitsevat Toscanassa, Emilia Romagnassa ja Laziossa.
”Kun ostat supermarketista porkkanan pilkkahinnalla, tiedät, ettei viljelijä saa siitä mitään. Biologisesti tai biodynaamisesti viljelty porkkana on kalliimpi, mutta se on myös maukkaampi eikä sisällä kasvinsuojeluaineita.”
Modolon mukaan kantava ajatus on, ettei viljely saa köyhdyttää maata. Kestävä tuotanto takaa myös viljelijäperheille kestävän elinkeinon.
Merja Ojansivu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
