Syken uusi pääjohtaja haluaa keskustelua joko–tai -väittelyn sijaan – "Köyhtyneeseen luontoon on vielä vaikeampi sopeutua kuin ilmaston lämpenemiseen"

Leif Schulman viettää vapaa-aikaansa perheen kanssa lähiluonnossa ja kesällä mökillä. ”Kun arjessa ei kauas ehdi, lähiluonto on tärkeä. Espoon keskuspuisto on onneksi ihan metsää eikä puisto. Lomalla käymme myös mielellämme kansallispuistoissa, viimeksi Repovedellä”, hän sanoo seuranaan 4-vuotias Felix. Kuva: Jaana Kankaanpää

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) pääjohtajana aloittava Leif Schulman pitää tärkeänä saada koottua luontoa koskevaa tietoa yhteen kaikkien käytettäväksi.

”Meillä Suomessa ei ole realistista ajatella, että kaikki tieto kerättäisiin viranomaisten puolelta. Mutta pitää varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus samaan tilannekuvaan”, hän sanoo.

Schulman toimii joulukuun loppuun Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) johtajana.

Selkeä esimerkki tuli esiin MT:ssä loka–marraskuussa valkoposkihanhien kokoontuessa suurparviksi. Peltojen kuuluminen maakunnallisesti tärkeisiin lintualueisiin (Maali) ja sen vaikutukset poikkeuslupiin yllättivät pohjoiskarjalaiset viljelijät. Kun lintujen suojelualueita on perustettu vapaaehtoisten keräämien havaintojen perusteella, maanomistajat eivät ole saaneet hankkeista tietoa.

Paljon lajeja koskevaa tietoa on koottu Luomuksen koordinoimaan Suomen lajitietokeskukseen, mutta kaikki tieto ei siellä ole.

”Olen Luomuksessa pyrkinyt tekemään paljon työtä tilanteen korjaamiseksi. Kun saataisiin monituisista lähteistä tuleva tieto kerättyä yhteen, se toimisi yhtenäisenä tietomassana. Sitten se voidaan jakaa niin avoimena kuin mahdollista tai toisaalta niin rajattuna kuin tietosuojan kannalta on välttämätöntä.”

”Luonto on kovemmassa muutoksessa kuin ihmishistorian aikana aiemmin. Luontokato ja ilmastonmuutos ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Köyhtyneeseen luontoon on vielä vaikeampi sopeutua kuin ilmaston lämpenemiseen”, monimuotoisuudesta väitellyt biologi sanoo.

Luonto tunnetaan Suomessa paremmin kuin kenties missään muussa maassa. Monimuotoisuuden tutkimus on kuitenkin hajallaan, kun tarkastellaan muuta kuin biologista perustutkimusta.

Syke koordinoi ja tutkimusta harjoittavat sekä tietoja keräävät sen lisäksi Luonnonvarakeskus, Luomus ja Metsähallituksen luontopalvelut.

”Meillä on erilaisia pitkäaikaisia seurantoja, mutta ne perustuvat siis vapaaehtoistyöhön ja rahoitusta on jopa lakkautettu aika sattumanvaraisesti viime vuosina”, Schulman toteaa.

Hän kannustaa laatimaan Suomeen monimuotoisuuden tutkimuksen ja seurannan strategian. Se olisi tärkeä myös, jotta luonnon monimuotoisuudessa tapahtuvien muutosten vaikutukset eri toiminnan aloihin tulisivat huomioitua.

Esimerkiksi metsäluonnon köyhtyminen ei ole vain metsäsektorin huoli. ”Jos metsissä vähenee lahopuu, pelloilta poistuvat pölyttäjät.”

Schulman ei näe siksi järkevänä puhua erikseen metsäluonnon, niittyjen tai soiden monimuotoisuudesta. ”Mitä köyhemmät ekosysteemit, sitä suuremmat ongelmat meillä on edessä ilmaston lämmetessä esimerkiksi tuhohyönteisten, sienten ja myös äärevien sääilmiöiden kuten myrskyjen ja kuivuusjaksojen muodossa.”

Luontoa koskeva keskustelu on kärjistynyt viime vuosina.Varsinkin Twitterissä lyhyin lausein käytävä keskustelu ajautuu helposti yksinkertaistetuksi väittelyksi. Leif Schulman näkee siinä osin jopa tarkoitushakuisuutta.

”On meidän jokaisen asia katsoa peliin. Osataanko keskustella sivistyneesti sen sijaan, että pyrittäisiin populistisesti löytämään yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin? Mitä näkyvämpi rooli itse kullakin on, sitä suurempi on tässä vastuu”, hän pohtii.

Yksi esimerkki on suhtautuminen avohakkuisiin. Niihin, kuten ylipäätään elämään, ei Leif Schulmanin mukaan löydy mustavalkoista joko–tai -linjaa.

Haastamistakin tarvitaan, jotta kehitystä tapahtuu.

”Olen tehnyt Paasikiven aforismista, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, toisen version. Sen mukaan viisauden alku on kyseenalaistamisessa. Molemmat muodot mietelauseesta ovat mielestäni yhteiskunnassa ja ihmiselämässä tärkeitä.”

Leif Schulman arvioi, että hänen oma luontosuhteensa ei ole erityisen maalainen muttei kaupunkilainenkaan. Juuret maalle ovat suvussa vahvat.

”Vanhempani ovat kasvaneet maatilalla, ja sukulaiset jatkavat maa- ja metsätaloutta. Niinpä olin nuorena kaksi kesää maatilalla renkinäkin.”

Schulman veistelee, että noilta ajoilta olisi voinut alkaa metsänhoitajan urakin, kun hän sai metsätaitokisassa leimauksessa hopeaa.

Hänellä oli myös omistuksessaan perintömetsää, mutta hän päätti luopua siitä, koska sen hoitoon olisi pitänyt kyetä panostamaan enemmän.

Suomalaisilla on keskimäärin vahva suhde luontoon, mutta sen säilyminen ei ole itsestään selvää, kun kaupungistuminen etenee.

”Niin suojeleva ja säilyttävä kuin hyödyntäen säilyttävä suhde luontoon ovat arvokkaita. Nämä kaksi pitää kyetä yhdistämään niin, että syntyy järkevä kompromissi.”

Yksi Syken keskeisiä tehtäviä onkin keskusteluyhteyden kehittäminen entisestään yhteiskunnan eri ryhmiin.

Lue myös:

Syken väistyvälle pääjohtajalle parturoidut pihat ovat kauhistus – metsämaan muokkaukseen Kauppi toivoisi hellävaraisempia keinoja

Maanomistajat jäivät ilman suoraa tietoa maidensa kuulumisesta maakunnallisesti tärkeisiin lintualueisiin – lintuyhdistykset kokosivat tiedot vapaaehtoisvoimin

Raskaallakaan metsänsuojelulla ei yksistään hallita luonnon muutosta ja köyhtymistä – "Miten käy pölytykselle tai hiilensidonnalle?"

• Leif Schulman on työskennellyt Helsingin yliopiston Luomus-museon palveluksessa vuodesta 2004.
• Turun yliopistosta väitellyt biologi toimi aiemmin intendenttinä Helsingin yliopistollisessa puutarhassa.
• Perheeseen kuuluvat puoliso ja 4-vuotias poika, aiemman liiton kolme tytärtä ovat aikuisia ja poika käy ammattikoulua.
• Vapaa-aika sisältää perheen kanssa puutarhanhoitoa, metsässä samoilua ja kuntoilua sekä mökkeilyä.