
Tiedätkö, miten lapsellasi oikeasti menee? Kiltti tyttö voi salailla hirveitä kokemuksia
Iida oli kymmenen, kun hänen siskonsa uusi poikaystävä tuli kohtalokkaasti kuvioihin. Tositarina päätyi kirjaksi.
Rikosilmoituksen tekemisestä lähti pitkä ja vaikea tie oikeuden saamiseksi. Kuva: Deadline Kustannus, Lari Lievonen, koonnut: Aatu Jaakkola”Mulla menee ihan hyvin”, kouluikäinen Iida Hihnala toistelee kirjassaan Kätesi jälki reidelläni. Kirja on Hihnalan omakohtainen kertomus hänen kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Kaikki alkaa siitä, kun Iidan sisko alkaa seurustella Joonaksen kanssa. Iida on silloin kymmenen. Joonas antaa Iidalle paljon huomiota, mutta vähitellen se alkaa tuntua oudolta ja sitten väärältä.
Myöhemmin Iida kertoo lapsena kokemastaan hyväksikäytöstä poikaystävälleen, joka käyttää tietoa törkeästi Iidaa vastaan.
Lopulta ollessaan aikuisena baarissa siskonsa kanssa Iida tivaa: ”Etkö sä tiedä, mitä Joonas teki mulle?” Ja niin alkaa pitkä prosessi, jossa syvälle haudatut muistot kaivetaan esiin, ja syyllinen yritetään saada vastuuseen.
Onko helpolla ja kiltillä lapsella oikeasti kaikki hyvin, vai sanooko hän niin vain siksi, ettei kuormittaisi muita?
Rikosten lisäksi kirjassa kauhistuttaa se, millaisen vastaanoton Iida saa aikuisena rikosilmoituksen tehdessään. Poliisi syyttää Iidaa – tuolloin tapahtuma-aikaan alaikäistä uhria – hänelle tehdystä seksuaalirikoksesta.
Seksuaalirikos ei ole koskaan uhrin syy. On käsittämätöntä, että poliisi vyöryttää vastuun aikuisen teosta lapsen kontolle.
Iida potee tapahtumista syyllisyyttä läpi koko kirjan ja jopa kyseenalaistaa sitä, onko mitään rikosta edes tapahtunut. Hän murehtii, että on vetänyt perheensä ja ystävänsä mukaan vyyhtiin.
Lukijalle on selvää, että kaikki haluavat olla Iidan apuna ja tukena. He eivät kuitenkaan tajua sanoa sitä ääneen.
Siinä onkin hyvä oppi niille, joiden läheinen joutuu seksuaalirikoksen uhriksi. On tärkeää kertoa, että uskoo uhria ja haluaa olla avuksi.
Tie rikosilmoituksesta oikeuteen on pitkä, raskas ja nöyryyttävä. Kätesi jälki reidelläni antaa rikoksen uhreille vertaistukea, mutta siitä on apua uhrin läheisillekin. Samalla se kertoo masennuksen kanssa kamppailusta.
Kirjassa on valtavan tärkeä viesti myös vanhemmille ja kouluissa työskenteleville: Onko helpolla ja kiltillä lapsella oikeasti kaikki hyvin, vai sanooko hän niin vain siksi, ettei kuormittaisi muita?
Teksti on paikoin kömpelöä, mutta on syytä muistaa, ettei kirjailija ole alan ammattilainen. Hän tarjosi tarinaansa jonkun muun kirjoitettavaksi, mutta kustannusyhtiön mielestä oli parempi, että Hihnala kirjoittaa kirjan itse.
Ratkaisu toimii. Kirja tuntuu päiväkirjalta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – ettei kerronta ole aina soljuvaa.
Kätesi jälki reidelläni on kirja, jota voi suositella kaikille. Aihe on kuitenkin rankka, joten jos elämä tuntuu juuri nyt kuormittavalta, luku-urakka kannattaa säästää myöhemmälle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat










