Simonkadulla Suomen syytä sen täytyy olla

Mikään ei saa suomalaista syttymään kuin ulkomainen kiinnostus pientä ja kylmää pohjolaa kohtaan. Maailman parhaita ollaan missä milloinkin, mutta pessimismi virtaa syvällä pohjavesissä.

Ei huolta! Kyllä meitä on taas muistettukin.

Grexit, Fixit, Ässä Mixit

Lukekaapa mikä tahansa lista syistä Kreikan syöksykierteeseen. Ykköseksi harvoin ylletään, mutta kyllä Suomi useimmiten mahtuu kymmenen parhaan joukkoon.

Kriisimittarin käydessä taas punaisella pääministeri Juha Sipilä (kesk.) purki rantavaatteet laukusta ja pakkasi takuuehdot tilalle, suuntana Bryssel.

Heti muistettiin ilmoittaa, ettei Suomelta heru Kreikalle enää senttiäkään. Ei sillä, että kukaan olisi pyytänytkään. Euroopan vakausmekanismi EVM voi heittää loputtomaan kaivoon satojen miljardien arvosta jo aiemmin sovittuja lainatakuita.

Tärkeintä on, että kukaan ei pääse unohtamaan juuri Suomen vaatineen Kreikalta tarkkoja takuita ja talouden tiukentamista. Itse ovat alhonsa aiheuttaneet!

Kohta voisi jo kuitenkin miettiä, pitäisikö sijoittajienkin

riskin realisoitua. Rahaa pestään lainakorkojen läpi liikepankeille, eikä siinä kreikkalainen ehdi napata kuin nostorajoituksen verran ruokaan ja lääkkeisiin.

Klassista kreikkalaista tragediaa määrittää myötätunto, jota katsoja tuntee päähenkilöä kohtaan. Alun erehdykset ymmärretään inhimillisinä ja lopputulos jumalten pilana. Tämä puoli on päässyt monelta unohtumaan.

Ainakaan eivät syytä suomettuneiksi

Suomi sai syykseen myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin yleiskokouksen sekoilun. Kun EU-sanktioita oli tulkittu kirjaimellisesti, jäivät venäläisdelegaatit rannalle ruikuttamaan.

Presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Timo Soini (ps.) odottivat palkkiota hyvin tehdystä työstä. Unionin yhtenäinen linja kuitenkin oli, ettei unionin yhtenäistä linjaa olisi tullut noudattaa.

Ulkopoliittinen johto voi kuivata kyyneleet, sillä lokaa olisi tullut niskaan, vaikka päätös olisi ollut päinvastainen. Rauhanvälityksen suurvallan pakassa oli pelkkiä mustia pekkoja.

Seuraavaa kokousta ajatellen on ulkoministeriöön syytä hankkia asiantuntemusta Fennovoiman hallituksesta.

Venäjän edustajat olisi junailtu kokoukseen kätevästi

Tampereella vierailevan Kroatian rullakiekkomaajoukkueen pelaajina.

Vaarana tosin on, että kansainvälinen jääkiekkoliitto on lisensseistään tarkempi kuin elinkeinoministeriö kotimaisen ydinvoiman rahoituspohjasta.

Saloa muistettiin Elopin läksiäisissä

Microsoft, Nokia, Microsoft, bonukset ja pihalle. Stephen Elop siirtyi kesäkuussa varhaiseläkkeelle, ja juhlan kunniaksi 2 300 suomalaista saavat myös jättää työpaikkansa.

Salon puhelinliiketoiminta on sätkinyt kuin ahven, jonka pää lyötiin poikki jo ennen myyntiä Microsoftille. Nyt saatiin loputkin työntekijöistä suolattua ja laman hampaisiin.

Mikä siinä on, kun Suomeen ei voi sijoittaa? Meillähän olisi tarjota tuhat työtöntä tohtoria abstrahoimaan tuotantolinjojen olosuhteet siedettävämmiksi. Alkavat kohta maailmalla uskoa, että täällä ollaan liian hyviä likaamaan käsiä.

Syyllinen on luonnollisesti suomalainen työläinen, joka on tottunut ylellisyyksiin, kuten elinkelpoiseen palkkaan ja työaikaan, jonka puitteissa ehtii nähdä lapsiaankin. Koeta tuossa nyt sitten kilpailla kehitysmaiden kanssa!

Tilanne on onneksi korjattavissa päättäväisellä toiminnalla. Viisivuotissuunnitelmalla hajotetaan liitot, puretaan lait ja rakennetaan suojaverkot hyppäävien työntekijöiden pyydystämiseen.

Toivottavasti 16-tuntisen päivän päätteeksi jää vielä aikaa ihailla, kuinka maan talous kasvaa kohisten.

Olli Toivanen

Avaa artikkelin PDF