Hankkijan alakerrassa perustetun proge-bändin suosio jäi kotimaassa vaisuksi – sen musiikki soi silti yhä radiokanavilla Meksikoa myöten
Sopiva sekoitus psykedeliaa, bluesia ja jazzia osoittautui menestysreseptiksi porilaisella treenikämpällä 1960-luvun lopulla.
Porilainen progebändi sai nimensä maataloudesta. Kuva viljan niitosta vuonna 1971. Vuosi oli sama, jolloin yhtyeen esikoisalbumi ilmestyi. Kuva: TuntematonLänsirannikolla jytisi, kun porilainen progesuuruus Elonkorjuu soitti ensitahtejaan syksyllä 1969. Tosin progressiivista rockia ei ollut vielä edes virallisesti olemassa, vaan Elonkorjuu yhdisteli raskaaseen bluesrockiin brittiläisten esikuviensa Creamin ja Freen tavoin psykedeliaa ja jazzin sävyjä.
Yhtyeen taiturimaisen soiton monimutkaiset melodiat ja tahtivaihdokset asettivat sen kuitenkin pian lokeroon, jota musiikkikriitikot kutsuivat progeksi. Nelikon taidot eivät jääneet muiltakaan huomaamatta.
Vuonna ’70 Elonkorjuu sijoittui toiseksi pop-yhtyeiden SM-kilpailuissa. Seuraavana kesänä bändi esiintyikin jo Turun Ruisrockissa ja hieman myöhemmin Pori Jazz -festivaaleilla.
Uransa aikana Elonkorjuu julkaisi yhteensä neljä studioalbumia ja yhden livelevyn. Se koki myös lukuisia miehistön vaihdoksia. Musiikkityylikin ehti vaihtua progressiivisesta rockista yhä enemmän funkin ja jazzin suuntaan. Yhtyeen tavaramerkiksi muodostuivat pitkät ja koukeroiset jamittelut.
Koko Elonkorjuun toiminnan ajan mukana pysyi bändin johtohahmo, kitaristi Jukka Syrenius (1952-2023).
Hän kuvasi muusikon roolia näin: ”Me muusikot olemme vain lähettimiä. Musiikki on olemassa ilman meitäkin. Me vain kuulemme asioita ja välitämme sen soitollamme kuuntelijoille.”
Yhtyeen perussoittimia olivat kitara, basso ja rummut, mutta joissain sen kappaleissa kuultiin myös urkuja ja huilua. Etenkin Jukka Syreniusta pidettiin kitaristina virtuoosina ja hänen sävellyksiään kunnianhimoisina.
Elonkorjuun kappaleita pyöri radioiden soittolistoilla esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa, Norjassa ja jopa Meksikossa.
Kukaan tuskin kiistää Elonkorjuun merkitystä suomalaiselle progelle ja taiderockille yleisemminkin. Porilaisorkesteri jäi silti selvästi progejättien Tasavallan Presidentin ja Wigwamin varjoon.
Siitäkin huolimatta, että Elonkorjuun kappaleita pyöri radioiden soittolistoilla esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa, Norjassa ja jopa Meksikossa.
”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Tuo sanonta pitää meidän kohdallamme paikkansa”, basisti Veli-Pekka Pessi totesi myöhemmin haastattelussa.
Elonkorjuu on vanhahtava nimitys sadonkorjuulle, joka tarkoittaa viljelykasvien sadon ottamista talteen. Myös porilaisyhtyeen esikoisalbumin nimi Harvest Time (1972) viittasi samaan asiaan.
Bändin kokoelmalevy Seasons (2012) liittynee sekin maatalouteen, jossa riittää eri vaiheita kylvöstä kasvukauteen ja sadonkorjuuseen.
Yhtyeen tarina alkoi niin ikään Hankkijan rakennuksen kellarin treenikämpässä Porissa. Maatalouskauppaa harjoittava Hankkija teki pitkään tiivistä yhteistyötä osuuskauppojen kanssa. Sillä oli myös juuret syvällä suomalaisessa osuustoiminnassa, olihan itse Hannes Gebhard perustamassa 1900-luvun alussa sen edeltäjää, Pellervon välitysliikettä.
Mainittakoon vielä, ettei Elonkorjuuta tule sekoittaa lähes samannimiseen suomirockia soittavaan Elonkerjuu-yhtyeeseen.
Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
