Arvio: Elossa24h-sarjan kuudes kausi koskettaa aidoilla tarinoilla myös maaseudulta ‒ Muonion johtava lääkäri haluaa vaalia alkuperäisrotujen säilyttämistä

Veera, 19, oli vakavassa liikenneonnettomuudessa 1,5 vuotta sitten eikä hänelle annettu toiveita selviytymisestä. Sekä Veeran että koko perheen tulevaisuuden suunnitelmat sukutilalla menivät uusiksi onnettomuuden vuoksi.  Kuva: Marjo Markkanen / ITV

Elossa24h-sarjan kuudes tuotantokausi vie katsojan keskelle suomalaisen terveydenhuollon tavallista päivää. Tälläkin kaudella seurataan viikon ajan sairaaloiden, ensihoidon ja hoitoyksilöiden toimintaa ympäri Suomen syksyllä 2021.

Kauteen tiivistyy merkityksiä ja symboliikkaa, jotka kertovat elämästä, myötätunnosta ja toivosta. Tämä mahdollistetaan nopean ja taidokkaan leikkaustavan ansiosta.

Juuri näitä arvoja suomalainen terveydenhuolto kaipaa koronavuosien jälkeen. Terveydenhuollon kantokykyä ja potilasturvallisuutta ovat koetelleet muun muassa kiireettömien aikojen peruminen korona-aikana ja hoitajalakko.

Hoitohenkilökunnan tunteet ja inhimillisyys tuodaan pysähdyttävällä tavalla esiin. Muonion johtava lääkäri Teemu Taulavuori kertoo neljännessä jaksossa, että viime kädessä lääkärinä vihaa kuolemaa.

Kuoleman vihaaminen on ihmisyyden ydintä ‒ onhan se meille vierasta ja siksi taistelunvastainen asia.

Muoniolainen lääkäri haluaa vaalia myös alkuperäisrotujen säilyttämistä. Hänellä on kotonaan lehmiä, lampaita ja kanoja.

”Uskon, että ihmisen hyvinvoinnille olisi todella tärkeää se, että elämässä olisi mukana ihmisiä, joita tuntee ympäriltä ja vuorovaikutusta. Toivottavasti myös luonnon moninaisuutta, jonkinlaista kontaktia eläimiin ja mahdollisuutta huolenpitoon. Kyllä se lisäisi ihmisten hyvinvointia”, hän sanoo.

Kuvaamalla Taulavuori myös maatalousharrastajana, luodaan häneen inhimillistä kosketuspintaa, jolla on monenlaisia rooleja elämässä. Vahvat henkilökuvat ovat aina olleet Elossa24h-sarjan ydintä, eivätkä epäonnistu tälläkään kertaa.

Vaikka Elossa24h kuvaa myös pienten terveysasemien toimintaa, painopiste vaikuttaa olevan suurissa yliopistosairaaloissa. Esimerkiksi vaativia leikkauksia nähdään sarjassa paljon.

Seuraavalla tuotantokaudella toivoisi näkevän vielä enemmän pienten terveysasemien, keskussairaaloiden ja hoitokotien arkea. Pienemmissä hoitoyksiköissä on myös enemmän aikaa kohtaamisille ja vuorovaikutukselle: niille kiireettömän tuntuisille tilanteille, joihin sarja kiteytyy.