Mörkökelkka ja metelöinti testaavat luonnetestissä mieltä: ”Kun on kuormitusta, näkee, miten koira mihinkin reagoi”

Käyttölinjainen saksanpaimenkoira Pimpula (Hallavahukan Metsämansikka) ottaa omistajansa Laura Koivulan vastaan ilahtuneena. Kulman takana yksin jätettyä koiraansa seurannut Koivula yllättyi koiransa hiljaisuudesta. ”Ajattelin, että se haukkua louskuttaisi. Se on aika äänenkäyttäjäkoira.” Kuva: Sanne Katainen

Mies lähestyy koiraa hitaasti. Hänen kädessään olevasta piiskasta kuuluu terävä ääni sen sivaltaessa maata.

Yksin jätettyä saksanpaimenkoira Pimpulaa hermostuttaa. Se vinkuu talon seinään kiinnitettynä eikä näytä oikein tietävän, mitä nyt kannattaisi tehdä.

Tuomari Marco Vuorisalo sivaltaa ilmaa piiskallaan vielä kerran. Varmistuttuaan, ettei koira aio puolustautua, hän kääntyy siitä poispäin.

Vuorisalo palaa tervehtimään ystävällisin elkein ja Pimpula ottaa tuomarin vastaan helpottuneena. Kun vielä esiin kävelee omistaja Laura Koivula, ei koiran ilolla ole rajaa.

Koiria ei luonnetestissä kuulu paineistaa pakollista enempää. Testi voidaan myös keskeyttää, jos koiran hermot eivät tunnu kestävän tilannetta. Siihen kuitenkin päädytään harvoin.  Kuva: Sanne Katainen

Tehtävä on yksi virallisen luonnetestin osakokeista. Muissa kokeissa koira esimerkiksi kohtaa ”mörkökelkan” ja etsii omistajansa pimeästä rakennuksesta.

Sivusta katsojan silmiin tilanne tilanteet voivat näyttää erikoiselta. Miksi ihmiset tuovat koiriaan vapaaehtoisesti tilanteisiin, joissa niitä voi pelottaa?

Koivulalle syynä on lemmikistä saatava puolueeton tieto.

”Kun on kuormitusta, näkee, miten koira mihinkin reagoi. Ei sellaisia tilanteita juuri arjessa tule eteen”, hän sanoo.

Nyt Koivulalle on entistä selvempää, että Pimpula tukeutuu haastavissa tilanteissa häneen.

Yhteensä sille kertyi 172 pistettä ja päälle plussat laukaisuvarmuudesta. Tässä testissä tavoitteena ei suinkaan aina ole yltää korkeaan pistemäärään.

Tavoite riippuu siitä, millainen koira on kyseessä. Kun pistemäärä ylittää 200, kyseessä ei yleensä enää ole seurakoira, Vuorisalo kertoo.

Loppupisteiden sijaan huomio kannattaa kiinnittää siihen, mitä testi kertoo: Onko koira kauhean pehmeä, rupeaako se pelkäämään uudestaan tilanteita missä on tapahtunut jotakin, pystyykö sitä palkitsemaan lelulla, Vuorisalo luettelee.

Esimerkiksi seurakoiraksi jalostetun havannankoiran ihanteeksi on kirjattu, että koiran puolustushalun tulisi olla pieni ja temperamentin vilkas.

Laura Koivula tietää nyt, että Pimpula puolustaa omistajaansa, mutta menee yksin jätettynä hämilleen.”Kuten tuomari sanoi, napanuora ei ole kovin pitkä.” Kuva: Sanne Katainen

Aluksi vain palveluskoirilla käytetty testi on Suomessa laajentunut kaikenlaisten rotukoirien testaustyökaluksi.

Vuorisalolla ja hänen kollegallaan Irene Puputilla on noin 20 vuoden kokemus koirien luonnetestauksesta. Runko on pysynyt ennallaan, mutta nykyisin ollaan yhä tarkempia siitä, ettei koiraa kuormiteta pakollista enempää.

”Kun koira ensimmäisen kerran väistää taakse, turha sitä on enää paineistaa”, Puputti sanoo.

Tuomarivuosiensa aikana he ovat havainneet laukausherkkyyden yleistyneen eli koirat reagoivat kuullessaan aseen laukaisuäänen. Toisaalta toimintakykyä ja itsensä puolustamista aggressiolla esiintyy esiintyy aiempaa vähemmän.

Jalostuksessa haetaan enemmän tietynlaista pehmeyttä ja periksi antamista, tuomarikaksikko pohtii.

Tuomarit ovat havainneet koirien laukausherkkyyden yleistyneen ja itsensä puolustamisen aggressiolla vähentyneen. Nykyään kasvatuksessa tavoitellaan enemmän sitä, että koirat ovat kaikille käypiä. Kuva: Sanne Katainen

Pehmeydessä voi olla kääntöpuolensa.

”Jos on kovin arka koira, sen elämä on vaikeaa”, Puputti sanoo.

Esimerkiksi ääniherkkyys olisi mahdollista karsia pois, vaikka kyseessä on vahvasti periytyvä ominaisuus, hän jatkaa.

Siinä kohtaa luonnetestauksen hyödyt nousevat esiin.

”Mitä enemmän pennun takana on testattuja koiria, sitä enemmän on mahdollisuus arvioida todennäköisyyksiä”, Vuorisalo lisää. ”Jos sukulaiset ovat laukausalttiita, todennäköistä on, että pennullakin alttiutta on.”

Puputilla on omaakin kokemusta luonteen merkityksestä.

Hänen aiemmat koiransa ovat olleet pitkäkarvaisia collieita.

Jos katsoo vanhoja historiikkeja palveluskoiraharrastuksesta, collieita on käytetty myös suojelulajeissa, Puputti kertoo.

”Nykyään collieillakin on haasteita ampumisen kanssa.”

Rodun suosio räjähti Lassie palaa kotiin -elokuvan jälkeen. Kaikki halusivat kauniin, rohkean ja uskollisen koiran.

Kun kysyntää riittää, sukua voivat jatkaa herkemmin myös heikommalla terveydellä ja luonneominaisuuksilla varustetut yksilöt.

Osalla roduista, kuten australianpaimenkoiralla ja bordercolliella, hyväksytty luonnetesti löytyy myös muotovalion tittelin ehdoista.

Luonnetestissä se tarkoittaa yli 75 pistettä. Lisäksi koiran luoksepäästävyyden, hermorakenteen, terävyyden ja laukausvarmuuden pitää olla plussan puolella.

Luonneominaisuuksia testataan Suomessa myös MH-luonnekuvauksen avulla.

MH:ssa on haettu vielä enemmän vertailtavuutta. Koe tehdään aina samalla tavalla, Puputti kertoo. Koira myös päästetään aina irti pudottamalla remmi kädessä.

Haalari hätkähdytti metsästyslajeja harrastavaa Nallia, mutta ei kauaa. Omistaja oli yllättynyt siitä, miten hyvin koira palautui kokemuksistaan.  Kuva: Sanne Katainen

Tuomareita ilahduttaa nähdä, kuinka odottamattomia piirteitä koirista voi nousta esiin.

Vuorisalo muistelee testiä, jossa ensimmäisenä testattiin kolmessa eri lajissa menestynyt suursnautseri. Pisteitä kertyi 150 ja risat.

Toinen samanrotuinen koira nappasi testistä 230 pistettä – vaikka kotona se makasi päätyökseen sohvalla.

Luonnetestissä myös ”peräkammarin pojat ja tytöt” voivat menestyä ja yllättää omistajansa.

Maria Salmi halusi testata koiransa Nallin (Biamin Quurankukka) nähdäkseen, miten se palautuu kuormittavista tehtävistä. ”Oletin että se olisi jäänyt jumiin, mutta ei se jäänytkään. Se antoi positiivista ajatusta siitä, että uskallan rohkeammin kannustaa sitä tekemään järkeviä asioita.” Kuva: Sanne Katainen