Pitäjän historiaa vaalivan Kiihtelysvaara-Seuran puheenjohtaja Pirkko Koljonen pohtii, että uutta kirkkoa on opittava rakastamaan. Kuva: Jarno Artika
Poltetun kirkon tilalle nousi talkoilla ja lahjoituksilla uusi Herran huone
Kiihtelysvaarassa pienen yhteisön suuri suru kääntyi iloksi ja kiitollisuudeksi.Kiihtelysvaara
Kiihtelysvaaran uuden kirkon avajaispäivänä oli lapsiperheille järjestetty oma kirkkoseikkailu kirkon vihkimessun jälkeen. Monitoimikirkossa on tilat seurakunnan työntekijöille, keittiö, kahviotila kokoontumiseen ja lasten kappeli kirkkosalin rinnalla. Kuva: Jarno ArtikaPienellä Kiihtelysvaaran kylällä koettiin joulun alla tavallaan suuri ihme. Upouuden kirkon vihkiminen käyttöön on nykypäivän Suomessa perin harvinaista.
Kiihtelysvaarassa reilun vuoden kestänyt rakennustyö valmistui syksyllä 2024, kun hirsirakenteinen ristikirkko kohosi keskelle kylää, vanhan kirkon sijoille. Samalla päättyi kuuden vuoden odotus.
Pitäjän lähes 250 vuoden ikään ehtinyt kirkko paloi sunnuntaiaamuna 23.9.2018. Kiihtelysvaaralaisille vanha kirkko oli rakas ja täynnä muistoja. Kotikirkon tuhopoltto koettiin raskaana.
Uuden kirkon avajaisissa kiihtelysvaaralaisten tunteita puki sanoiksi rovasti Anne Angervo.
”Kiitollisuuden määrä on pakahduttava, se on mittaamaton”, huokasi Angervo.
Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherrana vanhan kirkon palon ja uuden kirkon suunnittelun aikana toiminut Anne Angervo puhui kodittomuuden tunteesta.
”Kodittomuuden aika on nyt ohi. Kotikirkko on valmis.”
Alttarin äärellä suntio Jukka Heikura, piispa Jari Jolkkonen, kirkkoherra Tuomo Käyhkö ja suntio Risto Laakkonen. Kuva: Jarno ArtikaKirkkosaliin vaaramaisema avautuu suurista ikkunoista, mutta päätyseinä on varattu konservoidulle alttaritaululle. Kirkon suunnitellut arkkitehti Riikka Kuittinen totesi, että paikka suntio Jouni Heiskasen palavasta kirkosta pelastamalle alttaritaululle oli yksi kirkon suunnittelun lähtökodista.
Ensimmäisenä adventtina kirkko täyttyi vihkimessuun osallistuvista kyläläisistä. Hämmentyneenä avasi moni kiihtelysvaaralainen uuden kirkon oven ensimmäistä kertaa. Tätä oli odotettu, tästä puhuttu ja niin moni oli tehnyt uuden kirkon eteen oman osuutensa.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen (keskellä) toivoi, että kirkolla on käyttöä niin pyhänä kuin arkena. Eevi ja Matti Väistö olivat juhlapäivänä täynnä kiitollisuutta. Kuva: Jarno ArtikaKirkon rakennusaikana näkyvästi monessa roolissa toiminut seurakuntaneuvos Eevi Väistö toivotti kirkkoon tulijat henkilökohtaisesti tervetulleiksi.
Kiitollisuus oli Eevi ja Matti Väistölläkin tunteista päällimmäisenä. Valtiopäiväneuvos Matti Väistö vastasi kahden ensimmäisen vuoden ajan konkreettisesti uuden kirkon hyväksi tehdystä kansalaiskeräyksestä. Pitkäaikaisena kansanedustajana ja kuntapäättäjänä syntyneitä verkostojaan hän kertoi käyttäneensä keräyksen hyväksi.
”Yksi konserteista järjestettiin jopa Helsingin tuomiokirkossa.”
Se oli Matti Väistön mielestä yksi mieleenpainuvimpia keräystapahtumia.
Uuden kirkon hyväksi koottiin rahaa konserttien lisäksi myymällä vanhan kirkon kuvilla varustettuja kalentereita ja postikortteja sekä DVD- ja CD-levyjä. Jopa stand up -komiikalla saatiin rahaa kirkon rakentamiseen. Seurakuntalaiset neuloivat villasukkia ja lapasia, leipoivat kakkuja ja paistoivat piirakoita. Ulkopuolisilta saatiin suuria ja pienempiä lahjoituksia.
”Minulta kysyttiin joskus, horjuiko usko matkan aikana. Ei horjunut! Tukea tuli monelta suunnalta”, totesi Matti Väistö luonnonvaloa tulvivassa kirkossa.
Vanhan kirkon viinikellari on säilytetty muinaismuistona uuden kirkon kulmalla. Sitä sai projektissa mukana ollut kiihtelysvaaralainen maanrakennusyrittäjä Mikko Laakkonen varoa. Kuva: Jarno ArtikaKirkkokeräyksen tavoite oli 500 000 euroa, mutta rahaa kertyi 750 000 euroa.
”Tavoite oli kymmenen prosenttia kirkon hinnasta”, Väistö kertoi.
Kirkkokeräys toteutettiin Kiihtelysvaara-Seuran nimissä. Seuran puheenjohtaja Pirkko Koljonen kuvasi tunnelmiaan uuden kirkon avajaisissa hämmentyneiksi.
”Tunteet ovat pinnassa. Uusi kirkko koetaan ehkä askeettiseksi entisen 1700-luvun estetiikkaan perustuvan kirkon jälkeen.”
Kiitollisuudesta puhui hänkin. ”Uutta kirkkoa on opeteltava rakastamaan, siihen on totuttava. Onhan tämä ainutkertaista. Ilon kautta eletään uutta aikaa, unohtamatta mennyttä.”
Kirkkoa rakennettiin pääosin vakuutusrahojen turvin sekä Kirkkohallituksen ja Joensuun seurakuntayhtymän tuella, mutta seurakuntalaiset, kyläläiset, pitäjän asukkaat ja yhdistykset tekivät kukin osuutensa.
Kiihtelysvaaran Energiaosuuskunta osallistui keräykseen tekemällä ja myymällä pilkkeitä kirkkokeräyksen hyväksi. Metallitytöt taitava Veikko Eronen teki kylän harrastetoimijoiden yhdistyksen nimissä uudelle kirkolle lähetyskynttelikön.
Pirjo Matikainen teki kirkolle uuden vihreän alttaritekstiilin kylän marttayhdistyksen nimissä. Vihreä väri symboloi elämän, arjen ja kasvun värinä toivoa ja iankaikkista elämää. Kuva: Jarno ArtikaKiihtelyksen Martta-yhdistys ompeli uuden alttaritekstiilin palossa tuhoutuneen tilalle. Vastuun vihreästä alttarikankaasta ottanut Pirjo Matikainen korosti kuvioita kirjaillessaan tehneensä ekumeenista työtä, koska itse on ortodoksi.
”Seurakuntien yhteistyö pitäjässä on saumatonta”, vakuutti myös Eevi Väistö vastaanottaessaan vihkimessun jälkeen juhlassa Joensuun ortodoksisen seurakunnan kirkolle lahjoittamaa Ylösnousemuksen ikonia. Väistö korosti, että ortodoksitkin voivat käyttää uuden kirkon tiloja kokoontumiseensa.
Kirkon yksi kulma on nimetty lasten kappeliksi. Hilma Konttinen, Anni Juvonen ja Oona Juvonen tutkivat seinälle magneettien avulla kiinnittyviä lasten jakkaroita. Kuva: Jarno ArtikaEnnen vihkimessun alkua muistelivat Kaija ja Eino Sagulin viimeisen kuuden vuoden taivalta.
Kaija Sagulin osallistui kirkon rakentamista koskevaan päätöksentekoon Vaara-Karjalan seurakuntaneuvostossa, Eino Sagulin Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa.
Kaija Sagulin muisteli, kuinka pian tulipalon jälkeen kokoonnuttiin seurakuntatalolle suunnittelemaan uutta kirkkoa. Se lohdutti ja yhdisti pitäjän asukkaita. Yhteisenä toiveena oli hirsistä tehty ristikirkko. Talkoohenkeäkin nostatettiin.
”Kuulosti, että miehet ovat jo moottorisahan kanssa puun juurella”, muisteli Kaija Sagulin.
”Aika on valitettavasti mennyt talkootyön ohi”, myönsi Eino Sagulin ja tunnusti, että edelleen on mielessä menetyksen vääjäämättömyys, mutta ajatus uudesta kirkosta lohduttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
