Vaatehuoneen tekstiilivuori ahdistaa: Lasten kasvaessa tarpeetonta vaatetta kertyy ihan eri määriä kuin aikuistaloudessa

Tekstiilijätettä syntyy Suomessa vajaa 17 kiloa per henkilö. Useita säkillisiä käytöstä poistettuja vaatteita lojuu myös meidän vaatehuoneessamme odottamassa – mitä, en tiedä oikein itsekään. Pohjimmiltaan kai sitä, että kaikelle sille kertaalleen käytetylle kankaalle löytyisi oikeasti hyvä kierrätystapa.

Minulle on aina ollut itsestäänselvyys, että omasta käytöstä jo poistuneet ehjät vaatteet toimitetaan kierrätettäväksi. Olen kantanut niin UFF:n laatikkoon kuin Pelastusarmeijan joulupataankin pussitolkulla vaatetta vuosien varrella.

Rikkimenneille on löytynyt usein käyttöä remontti- ja huoltohommissa, joihin tarvitaan nukkaamattomaksi pestyä kangasta.

En kokenut asiaa ongelmaksi ennen lapsia. Nyt ylimääräisen vaatteen määrä ahdistaa ihan eri tavalla. Kasvanut tietoisuus asian ongelmallisuudesta on lisännyt tuskaa. Lasten kasvaessa tarpeetonta vaatetta kertyy ihan erilaisia määriä kuin aikuistaloudessa.

Vaikka pyrin kierrättämään kaiken käyttökelpoisen päällepantavan seuraaville, pikkuvikaista vaatetta kertyy nurkkiin väkisin. Sellaista, jota ei kehtaa laittaa kiertoon.

Vaatteissa on tahroja, jotka eivät ole lähteneet Marttojen tahranpoistokikoista huolimatta. Pikkureikiä ja isoja repeytymiä, joita lapsilla ilmestyy hihoihin huolimattoman saksien käytön seurauksena, paitoihin niiden jäädessä vetoketjujen väliin tai housujen takamukseen ihan vain rymytessä.

Paremman puutteessa olen vienyt pikkuvikaisia vaateketjujen keräyksiin. En vain ole vakuuttunut siitä, että ne sitä kautta kulkeutuisivat oikeasti hyötykäyttöön. Sortti-asemille toki ne voisi viedä, mutta niiden sijainti ei ole kovin käytännöllinen arjen näkökulmasta.

Vaatteiden päätyminen kaatopaikalle on ongelma, jota ei ratkaise se, että tekstiilin kierrätys on vaivalloista. On paljon helpompaa heittää muovipussillinen riepuja vaatekauppaan lähiostoskeskuksessa, jossa asioi muutenkin, kuin ajella ympäri Espoota etsimässä oikeaa paikkaa.

Oma tuskansa ovat puhkikuluneet kuorivaatteet. Moneen kertaan paikatuissa pihahousuissa on enemmän reikiä kuin Uuno Turhapuron paidassa, joten niitä ei todellakaan kehtaa tarjota kenellekään edes rymyvaatteiksi. Kuka kaiken tässä maailmassa tarpeettomaksi jäävän gore-texin jatkojalostaisi laajassa mittakaavassa?

Pesen suositusten mukaan ja pidän vaatteitani muutenkin hyvänä: korjaan, paikkaan ja huollan vaatteiden lisäksi kengät, jotta niiden käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Siksi olisin iloinen, jos tietäisin niiden jatkavan elämäänsä jossain muussa muodossa kuin kaatopaikan täytteenä.

Tiedän, että ratkaisuja asiaan kehitellään parhaillaan, mutta en voi säilöä lasten kasvun tahdissa kasvavaa rättivuorta vaatehuoneessa vuosikausia odottamassa tekstiilijätteen laajaa kierrätystä.

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottaja.