Kirja-arvio: Miten Suomeen syntyi aatelisto? Aihetta käsittelevä teos kertoo myös, että Santeri Alkio antoi ylimystön vallalle lopullisen iskun

Kuvassa Ritarihuoneen puisto. Kuva: Markku Vuorikari

Aatelin historia Suomessa tuntuu epätasaiselta kirjalta. Helposti sen ymmärtää, kun kirjoittajina on 11 tohtoria, joiden erityisalat poikkeavat historiantutkimuksen laidasta laitaan.

Tarkemmin ajatellen näkökulman vaihto palvelee lukijaa suorastaan nerokkaasti. Niin valtavasti aatelin rooli ja merkitys on vaihdellut vuosisatain kuluessa.

Alunperin aateli oli sotilassääty, joka palkittiin perinnöllisellä maaomaisuudella ja verovapaudella. Se eli siis lampuotien ja entisten talonpoikien työllä.

Pian valtakunnan korkeimmat virat tulivat aateliston yksinoikeudeksi. Varsinainen oppineisto puuhasteli alemmissa tehtävissä.

Toistuvat sodat vaativat lisää sotilassukuja. Samasta syystä paisuvien verojen keruuseen tarvittiin lisää korkeita virkamiehiä.

Nuo vuosisadat olivatkin jatkuvaa taistelua Ruotsin kuninkaan ja ylimystön välillä. Toisinaan hallitus löi kuninkaan allekirjoituksen leimasimella, toisinaan kuningas peruutti aatelisten verovapautta ronskisti.

Suomalaisesta aatelista voidaan puhua vasta Venäjän vallan aikana 1800-luvulla. Tänne perustettiin Ritarihuone, joka merkitsi suvut ylös. Kirja alkaa keskittyä kulttuurihistoriaan, linnoihin ja sukuverkostoihin tsaarin upseereita unohtamatta.

Hiljalleen aateli näki viisaaksi luopua liian velvoittavista etuoikeuksistaan. Vapaat porvarit pystyivät vaurastumaan aivan toista tahtia. Rikkaat nousukkaat ostelevat kovalla hinnalla aateliskartanoita vieläkin.

Suomen aateli menetti merkityksensä, kun 1907 säätyvaltiopäivien sijaan valittiin yksikamarinen eduskunta.

Monarkistit tahtoivat säilyttää aatelin elinvoimaisena myös Suomen kuningaskunnassa. Tasavaltalaiset voittivat ja Santeri Alkio ajoi ylimystön vastustuksesta huolimatta 1919 perustuslakiin pykälän, jolla aatelisarvojen myöntäminen kiellettiin.

Vanha aateli saa edelleen järjestää tanssiaisia Ritarihuoneellaan.

Lue lisää:

Suomessa on enää vain kolme kreivisukua – aatelissuvut hiipuvat, sillä aateluutta ei voi ostaa eikä tyttö sitä periä

Olen ehdottomasti maanviljelijä, sanoo kreivi Henrik Creutz – "Ilman viljaa ei voi tehdä mitään muuta"