Onko tässä on Suomen ainut kesätori, jossa järjestyksenvalvojat valvovat perunan ja mansikan myyntiä? – ”Rajanveto joskus hankalaa”

Kirpputoripuoli on sijoitettu lähinnä Somerniemen musiikkiteatterin lähelle. Kuva: Kimmo Haimi

Kun ihmiset äänestivät viime kesänä Suomen parhaasta kesätorista Ilta-Sanomien järjestämässä äänestyksessä, kolmanneksi kiilasi Somerniemen kesätori Salon Iltatorin ja Kuopion torin jälkeen.

Tapahtuman aktiivi Anne Pentikäinen toteaa, että Somerniemen tori eroaa ratkaisevasti vaikkapa juuri Kuopiosta ja Salosta.

”Me toimimme vapaaehtoisvoimin ja rahoitamme tämän itse päinvastoin kuin useimmat.”

Somerolla järjestettävä kesätori vetää sekä paikallisia että mökkikansaa kesäkuun taitteesta aina syyskuun puolelle saakka.

Joka kesälauantai kesätorin käynnistämiseen tarvitaan 3–4 vapaaehtoista aamuvirkkua. Palkkaa ei makseta, vaan korkeintaan pientä kulukorvausta joskus.

Tapahtumien luonne vaikuttaa luparumbaan, kuten myös viranomaisten oma harkinta.

Somerniemen kesätorin yksi omituisuus on, että järjestyksenvalvojat valvovat mansikoiden ja perunoiden myyntiä. Näin on tehtävä, sillä poliisi päätti muutama vuosi sitten, että Somerniemen kesätori ei ole tori vaan yleisötilaisuus.

Päätöksen vuoksi Somerniemen torille voi nyt ottaa koiran. Aiemmin järjestyslaki kielsi sen ja lemmikeille järjestettiin koirapakki.

Yhdistyksessä on pähkäilty, että mahtaako joku viranomainen vielä puuttua koirien pitoon Somerniemen kesätorilla.

”Silloin he saavat kuitenkin keskenään kiistellä, onko kyseessä tori vai yleisötapahtuma”, kiteyttää Pentikäinen.

Leo Malkki ja Anne Pentikäinen muuttivat perheineen Somerniemelle parikymmentä vuotta sitten.  Kuva: Kimmo Haimi

Tapahtuman ja torin rajanvedolla oli iso merkitys korona-aikana. Silloin tapahtumat oli kielletty mutta torit mahdollisia.

Toiminnanjohtaja Ari Kallas Tori- ja palvelukaupan palvelukeskuksesta (TMK) sanoo, että korona-aikana juuri tuon vuoksi yhdellä jos toisella tapahtumalla oli kiusaus ryhtyä toriksi ja että viranomaisen kirjava lupakäytäntö on osin peruja tuolta ajalta.

Ylitarkastaja Tarja Ranta Poliisihallituksesta kommentoi sähköpostilla, että toisinaan rajanveto torimyynnin ja yleisötilaisuuden välillä voi olla hankalaa.

”Jos torilla esiintyy yksinäinen haitarinsoittaja tai jonglööri, ohjelmanumero tuskin on tilaisuuden pääasiallinen tarkoitus. Sen sijaan esimerkiksi Salossa järjestettävät iltatorit, jotka keräävät paikalle tuhansia seuraamaan ohjelmaa, ovat selvästi yleisötilaisuuksia.”

Hän linjaa, että pelkkä torimyynti ei vielä ole yleisötilaisuus. Myynnin lisäksi pitäisi olla jonkinlaista ohjelmaa, jota seuraamaan kenellä tahansa on pääsy ja ohjelman tulee olla niin sanottu pääasia. Sillä ei ole merkitystä, onko tilaisuuteen pääsymaksu vai ei.

Somerniemen kesätorilla myynti on ainut ohjelma – vaikka tontille on rakennettu myös musiikkiteatteri.

Kesätori jakautuu kirpputoriin ja uusmyyntiin, johon kuuluvat muun muassa paikallisten tuottajien elintarvikkeet ja vaikkapa kukat sekä kodin tarve-esineet.

Myyntipaikkoja on 240, ja niistä parisataa täyttyy.

Rauno Suominen Salosta tekee löytöjä kuolinpesien vinteiltä ja tuo niitä myyntiin kesätorille. 100-vuotiaat lelut ovat mielenkiintoisimmasta päästä. Kuva: Kimmo Haimi

Someron kunta suhtautui nihkeästi Somerniemen kesätorin käynnistämiseen vuonna 1986. Sittemmin se on kunnassakin nähty matkailuvaltiksi ja vetovoimatekijäksi.

Idean isä oli kauppaedustaja Teemu Lindgren. Alussa mielessä oli pienimuotoista myyntitoimintaa, kuten sukkien ja leivän myyntiä seurakuntatalon parkkipaikalla. Muistotilaisuudet olisivat kuitenkin voineet osua samalle päivälle.

”Päätimme raivata joutomaan vanhan ja uuden Somerontien välissä”, muistelee kotiseutuneuvos Manu Kärki.

Hän myy kirjojaan vakiopaikallaan takanaan koivu, joka oli torin alkuaikoina pieni vesa. Nyt se antaa jo suojaa auringon paahteelta.

Koivu oli pieni vesa, kun Manu Kärki aloitti kesätorilla vakiopaikallaan. Kuva: Kimmo Haimi

Ensimmäisen kesätorin vihkijäksi kysyttiin Someron kunnanvaltuuston puheenjohtajaa, kunnanhallituksen puheenjohtajaa ja kunnanjohtajaa.

Kaikki olivat liian kiireisiä, mutta aikaa oli sen sijaan Hämeen läänin maaherralla Risto Tainiolla, joka saatiin paikalle Somerolle 1975 muuttaneen Kaari Utrion suhteilla.

Utrion mukaan kuntalaisten oma aktiivisuus oli tuolloin punainen vaate kunnan virkamiehille ja luottamushenkilöille.

Hänen miehensä Kai Linnilä järjesti jo toisena vuonna sinne rautarakenteisen laivan kahvilaksi. Sen jälkeen tontille tuotiin vanha höyrykone ja pappilan vilja-aitta, jonne kaupunki perusti infopisteen.

Nykyään ruohonjuuritasolta viriävä kunta-aktiivisuus on jokaisen kunnanisän päiväuni.

”1980-luvun kuntademokratiassa taisi olla vielä jäänteitä holhousmentaliteetista, mutta nyt uusi sukupolvi on kasvanut kansalaisaktiivisuuteen ja tekemään päätöksiä”, sanoo Suomen Kotiseutuliiton järjestöpäällikkö Marika Punamäki.

Hänen mukaansa kuntalaisten osallistaminen kuuluu usein nyt sekä kunnan strategioihin että lakisääteisiin tehtäviin.

”Kesätorit ovat usein hyvä esimerkki kunnan koko kentän yhteistyöstä, jossa mukana ovat julkishallinto, liike-elämä sekä yhdistystoiminta ja spontaani kansalaisaktiivisuus.”

TMK:n toiminnanjohtaja Kallas arvioi, että enemmän tai vähemmän virallisia kesätoreja on Suomessa satakunta ja säännöllisiä toreja 400.

Ilpo, Ritva ja Terttu Mikkola kuuluvat myyjäkunnan vanhaan kaartiin. Kuva: Kimmo Haimi

Sisarukset Ritva ja Terttu Mikkola ovat olleet mukana alusta saakka. Pakettiautossa on kukkia, ja niitä on aseteltu kauniisti myyntipaikan edustalle.

”Kaikki tuntevat, vaikka kenenkään nimeä en tiedä”, sanoo Ritva.

Ohikulkeva asiakas kuulee ja sanoo, että ainakin minun nimeni tiedät.

”No kyllä sinun.”

Mikkolan myyntipaikka on sijainniltaan yksi parhaista. Lisäksi sinne sopii auto, mikä ei jokaisessa myyntipaikassa ole mahdollista.

Leo Malkki on ollut yksi Somerniemen torin kantavista voimista. Hänen mukaansa 70 prosenttia myyntipaikoista on vakituisia. Se raukeaa, jos on kahdesti peräkkäin poissa.

Jonotusnumeroita aletaan jakaa aamuviiden ja -kuuden välillä, ja kello 7 myyjiä aletaan ohjata vapaille paikoille.

Koko kesäkauden myyntipaikka maksaa 120 euroa plus sähköistä 150 euroa, jos sellaista tarvitsee. Päiväpaikan hinta on 20 euroa.

”Ei tämä bisnes ole. Pääasia on, että pyörii”, sanovat Penttinen ja Malkki.

Somerniemen kesätorin laajentaminen ei ole itsetarkoitus, sillä samalla kasvavat kaikki kulutkin. Pääasia, että homma pyörii myös sodan ja talouskurimuksen keskellä.

Ukrainan sota ja inflaatio näkyvät silti.

”Kyllä myynti on laimenemaan päin. Raha ei liiku enää niin kuin ennen. Mitään ylimääräistä ei osteta”, sanoo talotarvikkeita jo 50 vuoden ajan kaupannut mies, joka tahtoo pysyä nimettömänä.

”Koska naapureille tulee kuitenkin Maaseudun Tulevaisuus.”

klo 14.40 Muutettu sana järjestysmies ammattinimikkeen viralliseen muotoon järjestyksenvalvoja