Uusi ratsastusjohtaja Pekka Törmälä: Hevoset ovat kaupungistuvassa Suomessa käyntikortti luontoon

Pekka Törmälä on harrastanut ratsastusta Kirkkonummella Wiknerin tallilla. Tässä kaverina on Kassu. "Minulla on valtava arvostus talleille, jotka tarjoavat terapiapalveluita. Se ilo ja onni, joka esimerkiksi täällä on vammaisratsastuksessa sekä lapsilla että vanhemmilla, on lähes häkellyttävää." Kuva: Jarkko Sirkiä

"Ratsastus ja hevoset voivat olla käyntikortti luontoon kaupungeissa ja niiden läheisyydessä. Kun mennään digitaaliseen ja pelien maailmaan, on vaarana, etteivät ihmiset enää ymmärrä, mitä eläimet ovat", Pekka Törmälä tuumii.

Hän aloittaa Suomen Ratsastajainliiton (SRL) toimitusjohtajana perjantaina.

Pankki- ja hotellisektoreiden liiketoiminnan ammattilainen kertoo tutustuvansa ratsastusjärjestön toimintaan rauhassa. Lajin hän tuntee silti omakohtaisesti: ratsastus on ollut tärkeä harrastus viisikymppiselle miehelle poikavuosista alkaen.

Kilpaillessaan harrastusmielessä esteratsastuksessa hän on nähnyt seuratyön vahvuuden. Seuroja on noin 500.

"Seurojen määrä on vähintäänkin stabiili, ellei jopa ollut kasvussa. Kyllä se kertoo siitä voimasta, joka lajissa on ", Pekka Törmälä painottaa.

Seurakisoissa järjestetään Törmälän sanoin matalan kynnyksen onnistumiskokemuksia, joihin liittyy vahva yhteisöllisyys ilman vakavia tavoitteita.

Ratsastus nähdään usein tyttöjen ja naisten lajina, mitä se toki vankasti onkin. Erona moniin urheilulajeihin aktiivisesti harrastavien ikähaitari ulottuu lapsista vanhuksiin.

Vanhempia ei tarvitse `patistaa´ mukaan auttamaan velvollisuudentunnosta, vaan heillä on omakohtainen sitoutuminen harrastajina, Törmälä havainnoi.

"Siinä on valtavasti energiaa. Se on meidän kilpailuetu."

Poliittinen vaikuttaminen on bisnesmiehelle uudempi asia tulevassa työssä. Niin kunnallisiin kuin kansallisiin päättäjiin tarvitaan hevosalan laajaa, pitkäjänteistä yhteistyötä.

"Ratkaisevaa on, kuinka ratsastuksen ja hevostalouden palvelujen verkosto saadaan turvattua ja miten voidaan parantaa tallitoiminnan taloudellisia edellytyksiä. Viime mainitussa on tärkeää synergiaa myös maatalouden kanssa."

Ratsastus nojaa pitkälti yksityisiin investointeihin.

"Lähden siitä, ettei pidä ajatella, saako joku muu tukea tai rakennetaanko niille harrastuspaikkoja. Sen sijaan pitää tuoda painokkaasti esiin koko hevosalan laaja tarina."

Se, mitä Törmälä ei sano ääneen, on että raviurheilu saa ratojen investointeihin valtiontukia totopelikertymästä. Samoin useissa muissa isoissa harrastuslajeissa kuten jääkiekossa rakentamista tuetaan julkisin varoin.

Investointeihin voitaisiin Törmälän arvion mukaan kuitenkin löytää hyötyjä hevosalan eri toimijoiden uudenlaisella yhteistyöllä. Lisäksi hän pohtii, kuinka kaavoituksella ja liikenneyhteyksillä voitaisiin pidemmällä tähtäimellä helpottaa kasvukeskuksissa ratsastuspalvelujen saatavuutta.

"Kaupungeissa on toki rakennettuja urheilupaikkoja. Meidän laji löytyy usein pienten teiden perältä. Olisi hyvä tutkia, saataisiinko palveluja jotenkin lähemmäs harrastaja. Helppo kysymyshän se ei ole."

Ratsastus on yleistynyt harrastuksena viime vuosiin asti. Pekka Törmälä toteaa, ettei ole vielä perehtynyt, löytyykö aloittajien määrän vähentymiseen selitys esimerkiksi ikäluokkien pienenemisestä.

Lajit kilpailevat ihmisten huomiosta ja ajasta, ja Törmälä muistuttaa ratsastuksen olevan palvelu monien joukossa.

Nuoret usein lopettavat opiskelujen ja työ- sekä perhe-elämään siirtymisen myötä jonkin harrastuksen. "Olemme kouluttaneet valtavan määrän ratsastustaitoisia ihmisiä. Siinä meillä on kohderyhmä, jota lähestyä aktiivisesti."

"Heillä on taito, joka ei ole kadonnut. Pitää vain tuottaa palveluja tavoilla, että harrastus voidaan ottaa uudelleen kätevästi käyttöön, kun sopiva tilanne tulee."

Toisaalta hevosurheilu tarjoaa digitaalisessa ajassa tärkeitä taitoja. Liikunta tuo terveysvaikutuksia kaikille.

Oma merkittävä osansa hevosella on terapiatyössä. "Hevonen aistii ihmisen ja on hyvä kaveri. Sitä, miten luontokappale voi toimia noin hienosti, ei voi mitenkään verrata kuntosalilaitteeseen."

Lapsille ja nuorille hevonen antaa taitoja, jotka kantavat koko elämän.

"Se ei ole kone. Kun maailma muuttuu lyhytsykkeisemmäksi, päätelaitteiden jättäminen hetkeksi sivuun ja toiminta eläimen kanssa on hyvästä. Se kasvattaa vastuuntuntoa ja kärsivällisyyttä."

Tallimaailma antaa vahvan sosiaalisen yhteisön, jossa ei tuijoteta ihmisten asemaa. Kaikkia kannustetaan.

"Ratsastajainliiton reilun pelin malli on jatkuva toimintatapa eikä vain yksittäinen kampanja. Se on upeaa työtä."

Riittävästi ei ehkä ole huomattu, kuinka merkittävä mahdollisuus järjestötoiminta on nuorille työn muuttuessa.

"Kolmannen sektorin toimintaan osallistuminen on ansioluettelossakin tosi tärkeää. Osaaminen järjestötyyppisestä työstä on lisäbonus, jonka saa harrastuksen ohessa."

Pekka Törmälän työsuhde alkaa perjantaina, mutta jo viikon alussa viimeisiä edellisen työnantajan vapaita käyttäessään hänellä on innostunut vauhti päällä.

Hän myöntää muun muassa yllättyneensä, että suomalaisia nähtiin viime vuonna lähes 500 kansainvälisessä kisassa.

"Meillä on paljon tasokkaita, kyvykkäitä ihmisiä, mutta se ei vielä riitä. Joka laji haluaisi omat tähtensä. Tiedämme Kyra Kyrklundista alkaen, mikä vaikutus on positiivisilla esikuvilla."

Toimiminen yhdessä SRL:n viime syksynä valitun puheenjohtajan, huippuratsastajien valmentajan Mikael Forsténin kanssa on tässä mielessä hyvä yhdistelmä, Törmälä uskoo.

Toiseen kilpaurheiluun eli raveihin hänellä ei ole laajaa liittymäpintaa, muttei laji ole täysin vieras: "Killerillä olin opiskeluaikana monta vuotta totossa töissä", Jyväskylässä koulu- ja opiskeluvuotensa viettänyt mies sanoo.

Ratsastuksen hän aloitti noin kymmenen vanhana maatilalla, joka on nyt muuttunut asuinalueeksi.

"Siitä jäi kipinä. Vaikka väliin on tullut taukoja, aina olen palannut lajiin. Ulkomaillakin olen aina etsinyt välittömästi sopivan ratsastuspaikan.”

"Tämä on kuitenkin erikoisin paluu", hän hymyilee harrastuksen muuttumista työksi.

Hevosen hyvinvointia Pekka Törmälä sanoo lähestyvänsä henkilökohtaisista kokemuksista. Omia hevosia on ollut matkan varrella yhteensä kuusi.

Vastuu syntyy ympyrästä, jossa on paljon muutakin kuin varusteet ja terveydenhoito. Hevonen ei elä vain hyvästä ravinnosta vaan tarvitsee runsaasti liikuntaa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä hän nostaa esiin palkitsemisen eläimen henkisessä hyvinvoinnissa. "Jokainen hevosen kanssa toiminut tietää, kuinka häkellyttävää se on, kun hevonen noteeraa antamasi kiitoksen."