MT 100 vuotta sitten: Omavaraisuuteen pääseminen edellyttää poliittisia päätöksiä – ”Tilanne ei muutu kauneilla lupauksilla vaan tositoiminnalla”

Suomen maatalouden tuotantosuunnat

Maanviljelystuotannon heikkous riippuu vähäisen viljelysalan lisäksi suureksi osaksi alhaisista hehtaarisadoista. (…)

Rukiin hehtaarisato on Suomessa keskimäärin 1,000 kiloa. Ruotsissa se on 35 % suurempi, Norjassa 50, Tanskassa 55, Saksassa 65 % suurempi j.n.e. Ja jos tarkastelemme muita kasveja huomaamme asiain tilan niihinkin nähden samanlaiseksi. Suomen keskisato hehtaarilta on kaikista kasveista huolestuttavan alhainen. (…)

Tärkeintä omavaraisuuteen pyrkimisessä on kuitenkin rukiin tuotannon lisääminen.

Tuleeko Suomi pääsemään omavaraiselle pohjalle, ei tällä kertaa riipu yksinomaan maanviljelijäväestöstä, vaan ennen kaikkea maan eduskunnasta ja hallituksesta. Omavaraisuuteen pääseminen on vain yhdellä ehdolla mahdollinen, nim. siten, että maan eduskunta ja hallitus hyväksyvät tämän päämäärän. Vähän se meitä auttaa, että puolueet vaalijulistuksissaan ja ohjelmissaan puhuvat maatalouden kohottamisesta ja omavaraisuuteen pyrkimisestä. Tilanne ei muutu kauneilla lupauksilla vaan tositoiminnalla.

Ja jos maan eduskunta ja hallitus todenteolla ottavat omavaraisuuteen pääsemisen ohjelmaansa, ei niiltä tule puuttumaan keinoja sellaisen olotilan muodostamiseen, että omavaraisuus saadaan tässä maassa maanviljelijäin avulla toteutetuksi. (…)

Jollei taas ryhdytä voimakkailla otteilla omavaraisuutta turvaamaan, ei kestäne monta vuotta, ennen kuin riippuvaisuutemme ulkomaista on samanlainen kuin ennen suursotaa.