104-vuotias Martti Mikkonen asuu yksin omassa kodissaan – yli satavuotiaanakin hän vielä kokkasi itse

104-vuotiaan Martti Mikkosen ensimmäinen aamurutiini on Kouvolan Sanomien lukeminen. Lehti on kolahtanut miehelle postilaatikosta vuodesta 1945 lähtien. Kuva: Saara Lavi

104-vuotiaan Martti Mikkosen aamu alkaa aina kahvinjuonnilla ja Kouvolan Sanomien lukemisella. Maakuntalehti on tullut kotiin katkeamatta vuodesta 1945 lähtien.

Mikkonen asuu yksikseen kerrostaloasunnossa Kouvolan Korialla. Martti pitää kunnia-asianaan, että aamutoimet on hoidettu ennen kotihoitajan tuloa. Hänen kanssaan vain seurustellaan.

Mikkonen on yli satavuotiaaksi poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Mikä on pitkän iän salaisuus?

"En ole pitänyt elämässä mahdotonta ryminää, enkä ole mellastanut tai juopotellut suuremmasti. Olen syönyt maalaisruokaa ja tupakkaan en ole koskenut. Kohtuullisuus kaikessa", Martti Mikkonen naurahtaa.

Martin nuorin poika Petri Mikkonen vahvistaa, että isä on elänyt tasaista ja vaatimatonta elämää. Maltillinen alkoholinkäyttö kuvastaa sitä hyvin.

"Isällä oli tapana hakea viinakaupasta kori A-olutta kaksi kertaa vuodessa jouluksi ja juhannukseksi. Yksi kaljakori riitti puoleksi vuodeksi", Petri Mikkonen kertoo.

104-vuotias tervaskanto pitää tavallisesta kotiruoasta, kuten lohikeitosta, lihaperunakeitosta ja kanankoivista. Hän kokkasi kotonaan itse vielä yli satavuotiaana.

Nykyään lämmin ruoka tuodaan kotiin läheisestä lounasravintolasta, koska valtio tarjoaa ilmaisen aterian sotaveteraaneille. Mikkonen lisää kotiin tuotaviin annoksiin mausteeksi kermaa ja voita.

Hän juo punaista maitoa, mutta leivän päällä Mikkonen on oppinut käyttämään vähärasvaista Flooraa.

Hän on ollut koko ikänsä innokas penkkiurheilija. Mikkonen harmittelee, että IIvo Niskasen voittotaistelu hiihdon MM-kisoissa kaatui suksien lipsumiseen. Erityisen tarkasti Mikkonen seuraa nykyään naisten ampumahiihtoa.

"Ampumahiihto tuli seurannan alle, kun Kaisa Mäkäräinen rupesi hiihtämään. Kaisan maailmancupin kilpailukalenteri on minulla muistutuksena seinällä."

Mikkonen on itsekin hiihtänyt paljon töissä ja vapaa-ajalla. Eläkkeellä olleessaan hän piti Korian hiihtoladut kunnossa raivaamalla risukot puhtaaksi.

Kotihoitaja on tulossa iltapäivällä uudestaan käymään, ja Mikkonen suunnittelee jo kävelylenkkiä läheiselle urheilukentälle. Hän pystyy työntämään itse rollaattoria ulkona, mutta jäisellä kelillä otetaan pyörätuoli avuksi.

Martti Mikkonen syntyi Heinävedellä 1915 silloiseen Venäjän keisarikuntaan. Lapsuus oli karu, sillä äiti kuoli espanjantautiin, kun Martti oli vain kolme- ja puolivuotias. Sisko kuoli samaan tautiin puolen vuoden päästä.

"Isä jäi minun ja nuoremman siskon kanssa kotiin. Hän meni pian uudestaan naimisiin. Jouduin tekemään maa- ja metsätöitä pienestä pitäen."

Hackmanin teollisuussuvulta vuokratulla metsäpalstalla oli muutama hehtaari peltoa. Mikkosen isä oli käytännössä lampuoti eli maanviljelyyn tarkoitetun tilan vuokraaja.

Lapsuus oli rankkaa aikaa, koska rahat olivat vähissä ja tila sijaitsi saaressa, jonne pääsi vain veneellä. Kengistä oli pulaa, mikä vaikeutti koulunkäyntiä

Mikkonen sai kohtuullisen hyvän todistuksen kansakoulusta, mutta oppikouluun meno katkesi isän vastustukseen. Kotitilalla tarvittiin työvoimaa.

Talvisodassa Mikkonen toimi 33. Pioneerikompaniassa joukkueen varajohtajana. Tuusniemen suojeluskuntaan hän oli liittynyt heti rippikoulun käytyään ja Heinäveden suojeluskuntaan asevelvollisuuden jälkeen. Varusmiespalveluksen hän suoritti Erillisessä Pioneerikomppaniassa Karjalan kannaksella.

Pioneerina Martin tehtäviin kuului sodassa esimerkiksi vihollisen kulkureittien miinoittaminen. Talvisodan päätyttyä hän palasi isänsä maatilalle Savoon. Paikka ei tuntunut enää kodilta, koska isällä oli jo uusi, kolmas vaimo.

Mikkonen sai töitä Puolustusvoimista. Armeija piti järjestää talvisodan jäljiltä uudelleen joukko-osaston tarkkuudella, kun moni esimieskin oli kaatunut.

Välirauhan aikana joulukuussa 1940 Mikkonen oli varastotyömaalla Lapinlahdella. Joku sanoi, että lähdetäänpäs katsomaan tansseja paikalliselle työväentalolle. Martti tapasi tansseissa mukavan lotan Toinin, josta tuli hänen vaimonsa.

"Siellä se nainen iski minuun kiinni. Pääsiäisenä menimme kihloihin ja kesäkuussa 1941 alkoi taas uusi sota. Seuraavana kesänä 1942 meidät vihittiin kotitalon pihalla Palokin kylän Leppäsaaressa ollessani lomalla rintamalta. Ehdimme olla 76 vuotta naimisissa", Martti Mikkonen kertoo.

Toinille ja Martille syntyi yhteensä kolme poikaa, lastenlapsia kertyi yhdeksän ja lastenlastenlapsia 15. Martti jäi leskeksi vasta viime syksynä. Toini vietti elämänsä viimeiset vuodet hoitokodissa.

Martti Mikkosen mielestä pitkässä avioliitossa ei ole mitään erityistä salaisuutta.

"Ehkä siinä oli syynä olosuhteet. Sattui vain tulemaan vastaan oikea ihminen. En muista tuttavapiiristä ketään, joka olisi eronnut."

Jatkosodassa Mikkonen toimi 15. Pioneerivarastokomppanian päällikkönä. Joukkojen tehtävänä oli varastoida ja toimittaa pioneeritarvikkeita Äänisen puolen sotajoukoille.

"Minä jäin vähän paitsioon jatkosodassa, kun en päässyt taistelujoukkoihin. Paljon suurempi teko on ampua venäläisiä taisteluissa kuin raahata tavaroita", Mikkonen harmittelee.

Jatkosodan jälkeen Mikkonen jatkoi työtään sotilasvirkamiehenä Puolustusvoimissa ja samalla perheen asuinpaikaksi vakiintui Koria. Eläkkeelle hän jäi talouspäällikön tehtävistä Lahdesta vuonna 1975.

Mikkonen omistaa 30 hehtaaria metsää Savossa. Hän on todella kiinnostunut metsänhoidosta, ja 104-vuotias veteraani sopii edelleen hakkuista ja metsän uudistamisesta.

Nykyään Mikkosen polvet eivät enää kestä raivaushommia, mutta kerran vuodessa on pakko päästä katsomaan, miltä metsien kunto näyttää.

"Se oli aina niin mieleistä lähteä keväällä mehtätöihin. Laittaa taimet maahan ja metsä kasvamaan."

"Kerran sohin syksyllä raivauskoukulla taimikkoa ja osuin ampiaispesään. Joka paikkaa kirveli ja minä juoksin piennarta pitkin ampiaisparvea pakoon", Mikkonen muistelee naurua pidätellen.

Mikkonen on hyvin perillä maailman tapahtumista ja politiikasta. Torstaisin hän katsoo aina televisiosta eduskunnan kyselytunnin.

"Sote-uudistus on niin monimutkainen juttu, että siitä en ole kaikkia mutkia käsittänyt."

Lisäväriä politiikan seuraamiseen tuo se, että Mikkosen lapsenlapsi Krista Mikkonen toimii vihreiden kansanedustajana. Vaikka Mikkonen äänestää itse kokoomusta, vihreät sopii hänen mielestään hyvin puolueeksi pojantyttärelle Kristalle.

104-vuotias Martti Mikkonen on hyvin tyytyväinen elämäänsä. Koko itsenäisen Suomen vuosisadan elänyt mies on nähnyt maan nousun sisällissodan kurimuksesta vauraaksi hyvinvointivaltioksi.

"Elo Suomessa on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Meistä sotaveteraaneista on pidetty hyvää huolta. Olen erittäin tyytyväinen, että lakimuutoksen myötä sotainvalidit, veteraanit ja lotat pääsevät vihdoin marraskuussa samalle viivalle palvelujen saannissa."

Petri Mikkonen kuvaa Marttia huolehtivaiseksi isäksi, joka on halunnut pitää perheen johtajuuden käsissään viime vuosiin saakka.

Martti Mikkonen kääntyy katsomaan suvun valokuvia kirjahyllyssä.

"Olen aina kannustanut nuorempia käymään kouluja. Jälkipolvella menee elämässä hyvin, kukaan ei ole työttömänä. Voin jättää hyvillä mielin tämän maailman, kun aika koittaa."

Lue myös:

Satavuotiaiden määrä kasvaa hurjaa tahtia – ennusteen mukaan vuonna 2021 Suomessa on ensimmäistä kertaa elossa yli tuhat satavuotiasta