Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Suomen Kulttuurirahasto toivoo hyvää maatalouden tutkimusta: "Tukisimme mielellämme"

    Suomen Kulttuurirahasto tukisi myös maatalouden ympäristötutkimusta, jos sopiva hanke löytyisi.
    Yliasiamies tuntee Rooman valtakunnan historiaa ja Päijänteen linnustoa. ”Kesken jääneet opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa antavat pätevyyden vastata Kulttuurirahaston miljardiomaisuudesta.”
    Yliasiamies tuntee Rooman valtakunnan historiaa ja Päijänteen linnustoa. ”Kesken jääneet opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa antavat pätevyyden vastata Kulttuurirahaston miljardiomaisuudesta.” Kuva: Sanne Katainen
    Apurahoista päättää rahaston hallitus. Varoista valtaosa  menee suuriin kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle,  yliasiamies Antti Arjava kertoo.
    Apurahoista päättää rahaston hallitus. Varoista valtaosa menee suuriin kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle, yliasiamies Antti Arjava kertoo. 

    Suomen Kulttuurirahasto (SKR) on kiintoisa rahatalo: se on Euroopan suurimpia yksityisiä säätiöitä, ei pidä paljon melua itsestään ja tukee maakunnissa tehtävää tiedettä ja taidetta alueel­lisen tasa-arvon nimissä.

    SKR perustettiin kansallisen kulttuurin edistämiseksi vuonna 1939. Koululaiset keräsivät rahaa ovelta ovelle, ja lahjoittajiksi tuli 200 000 suomalaista. Vanhempi väki muistelee, kuinka säätiö auttoi lahjoittajiaan esimerkiksi asumaan pidempään kotonaan maalla järjestämällä sinne vaikkapa halonhakkuuta.

    Myös suuryrityksiä tuli lahjoittajiksi, ja SKR onkin muun muassa Wärtsilän, UPM:n ja Orionin suuromistaja.

    Ylivoimaisesti edustettuna on kuitenkin Huhtamäki, jonka perustaja Heikki Huhtamäki lahjoitti 1940-­luvulla rahaston alku­pääomaksi osakkeita niin, että SKR omistaa Huhtamäestä edelleen 11 prosenttia. Sen kurssinoususta juontuu pitkälti säätiön 1,5 miljardin euron sijoitussalkun 22 prosentin tuotto viime vuonna.

    ”Huhtamäki on siinä mielessä hyvä yhtiö, että aina on pakko pakata”, SKR:n johtaja eli yli­asiamies Antti Arjava sanoo.

    Aina ei ole mennyt yhtä lujaa. Talouden alamäen aikana rahasto suli 2009 huhtikuussa 700 miljoonaan euroon, kun sen arvo aleni toista vuotta keskimäärin miljoona euroa päivässä.

    Kulttuurirahasto jakoi vuotuiset apurahansa perinteiseen tapaan Kalevalanpäivän aattona eli maanantaina, puoliksi tieteen ja taiteen kesken. Yksityinen tukipotti on kasvanut pikkuhiljaa suhteessa julkiseen rahaan, mutta julkisen vallan ei pidä sälyttää vastuutaan yksityiselle, Arjava sanoo.

    ”Säätiöt ovat merkittäviä yksittäisten tutkijoiden rahoittaja, mutta eivät korvaa julkista rahaa. Jos koko Euroopan tutkimusrahoitus tulisi pelkästään säätiöiltä, se ei riittäisi kuin muutamaksi päiväksi”, Arjava vertaa.

    Yksityisen rahan roolina on tukea pikemminkin kokeiluja, joista osa voi vakiintua.

    ”Yksityisenä säätiönä rahaa voidaan kohdentaa aivan uusiin asioihin ja antaa liikkumavaraa. Mutta kukaan ei saa olla täysin riippuvainen meistä.”

    Säätiörahalla voidaan maksaa työskentelyä ja hankkeita, mutta ei seiniä. Valtion ja kuntien tulee tuke kirjastoja, teattereita, orkestereita, museoita, taideopetusta ja musiikkiopistoja.

    Säätiö ehdottaa Rahan kosketus -pamfletissaan, että maakunnat voisivat saada Suomessakin Ruotsin tapaan vastuuta kulttuuripolitiikasta, aina valtion rahanjakoa myöten.

    Kaupunginteattereiden sijasta olisi maakuntateattereita, ja kuntien välisiä eroja lasten harrastustoiminnassa voitaisiin tasoittaa kuntien myöntämillä palveluseteleillä.

    ”Ihminen ei elä pelkästä leivästä haja-asutusalueellakaan”, pamfletissa todetaan. Kysymys on yhdenvertaisuuden lisäksi myös aluepolitiikasta, jota SKR harjoittaa 17 maakuntarahastonsa kautta.

    Silti Bulevardilla sijaitseva vauras säätiö voi tuntua pömpöösiltä tai pelottavaltakin.

    ”Joka on tavannut meidät, tietää, että olemme ystävällisiä. Arvokkaita ja kohteliaitakin pyrimme olemaan.”

    Apurahahakemukset on pitänyt toimittaa aina Bulevardille henkilökohtaisesti, ja Arjava on nähnyt monet itkut, kun tuojien jono on katkaistu määräaikana klo 16.00. Tänä vuonna haku oli ensimmäistä kertaa sähköinen.

    Palkattomat kutsuraadit seulovat kukin sadoista hakemuksista suosituksensa säätiön hallitukselle.

    Arjava, 55, on toiminut SKR:n yliasiamiehenä vuodesta 2003. Hän on filosofian tohtori, väitellyt naisten asemasta antiikin aikana Rooman valtakunnassa ja julkaissut Jordanian Petrasta löydettyjä hiiltyneitä papyruksia. Vapaa-aikaan kuuluu lintujen tarkkailua Padasjoella, ja harrastuksesta on syntynyt artikkeleita Päijänteen lokki- ja vesi­linnuston laskennoista.

    Maatalouskin saisi enemmän SKR:n apurahaa, jos vain hakisi.

    ”Aina kun tulee hyvä maa­talouteen liittyvä hakemus, me täällä hihkaistaan riemusta”, Arjava kertoo.

    ”Esimerkiksi ilmansaasteet vaikuttavat metsiin, mutta myös ruuan puhtauteen. Maatalouden käsitettä on venytetty ympäristönsuojelun suuntaan ja myöntämiskriteereitä väljennetty.”

    Rahaa on annettu WWF:n kosteikkotyöhön, maatalouden Järki-hankkeeseen ja melkein Turun biokaasuhankkeeseenkin.

    ”Mutta valtuustossa uskottiin lopulta enemmän sähköbusseihin. Selvää tarvetta olisi kuitenkin selvittää, kuinka biomassa saadaan pellolta pois ja vaikka autojen tankkaukseen.”

    ”Suomen suuri ongelma on, että pellot ja naudat ovat niin eri paikoissa.”

    Maataloustutkimukseen olisi tarjolla 0,5–1 miljoona euroa.

    ”Sopivia hankkeita haetaan koko ajan. Kaikki osaavat hakea itselleen rahaa, mutta meidän mielestämme pitäisi ajatella hiukan isommin.”

    SKR on rahoittanut myös suomenkarjan ja kyyttöjen geeni­perimän tutkimusta.

    ”Kyyttöprojektissa lisättiin kyyttöjen elämää ja kuolemaa. Kyyttöpihvien syöminen auttaa kyyttöä, sillä se kannustaa pitämään enemmän karjaa.”

    Kuinka rikkaita lahjoittajat ovat?

    ”Eivät superrikkaita, vaan keskiluokka ratkaisee meilläkin. Useimmilla ei ole rintaperillisiä. Lääketieteelle lahjoitetaan eniten, ja usein lahjoitus on osoitettu juuri sen sairauden tutkimiseen, johon rintaperillinen on kuollut”, Arjava kertoo.

    Lahjoitetut rahamäärät ovat koko ajan kasvaneet.

    ”Meille hyvä asia on, että suomalaisilla on omistusasuntoja. He ovat köyhiä eläessään, mutta rikkaita kuollessaan. Jo yhden helsinkiläisen yksiön hinta vastaa nimikkorahaston minimi­kokoa.”

    Säätiön rahanjaon kohteita eivät säätele lait tai kulttuuripolitiikka, vaan testamentit: monessa määrätään turhankin tarkasti, mihin maakuntaan tai kuntaan, tieteen- tai taiteenalalle ja joskus jopa ikäryhmälle tai sukupuolelle vuotuinen summa tulisi myöntää.

    ”Tarkka sääntely rajoittaa rahaston toimintaa, sillä aina riittävän hyviä hakijoita ei ole. Silloin sääntöjä tulkitaan väljemmin.”

    Lue myös:

    Suomen maatalousmuseo sai mittavan apurahan

    SKR:n apurahatiedote: Kulttuurirahasto jakoi 25 miljoonaa euroa tieteeseen ja taiteeseen